Ajanlaskusta toiseen
Meni tovi edellisestä kirjoituksesta, mutta on ollut ns. kädet täynnä töitä yms. muuta touhua. Rustasin tällaisen tekstin, ettei tyystin jutut lakkaa täysin, eli aikansa kutakin sanoi pässi kun …. vietiin.

Yksi Ajanlaskuistamme varmastikin käynnistyi 13,8 miljardia vuotta sitten, kun se kuuluisa räjähdyksien räjähdys eli itse alkuräjähdyksen jysäys, tapahtui siellä jossain ja siitä lähtien on menty ja kovaa, kohti ties mistä ja suuntana ties minne.
Itse Albert Einstein jo rapsutteli niitä kuuluisia älynystyröitään ja selvitti tuon poksahduksen alkuja ja sen seurauksia.

Paljon on avaruutta riittänyt taivaltaa, sanamukaisesti taivaalla, kun noinkin pitkän ajan olemme joko atomeina, bakteereina, molekyylinä tai missä hiukkas- muodossa sitten onkaan taivallettu tuota taivalta.

James Webb
Tuli tuossa taannoin seurattua, montakin kertaa päivässä, kun tuo James Webin nimeä kantava avaruusteleskooppi laukaistiin Ranskan Guayanasta avaruuteen ja sen, taivallusta kohti määränpäätään venytellen ja oikoen osiaan kuin hyönteinen kuoriutuessaan kotelostaan.
Heppu lempinimeltään Papillon otti hatkat noilta samoilta suunnilta, Ranskan Guayanasta aikoinaan useammankin kerran, kantaen mukanaan kuvaa ja nimeä hyönteisestä, perhosesta, joka myös kokee elämänsä aikana nuo jäsenten venyttelyt, siis tuo perhonen.

Nyt NASA on julkaissut tuon avaruusteleskoopin ottamat uudet kuvat todella kaukaa avaruudesta, joidenkin kuvien valo on lähtenyt liikkeelle yli 13 miljardia vuotta sitten, eli valo on taivaltanut melkoisen matkan.

Myö immeiset
Viime aikoina me ihmiset olemme taivaltaneet, ihmismuodossa tällä sinisellä planeetalla keskellä avaruutta, varustettuna noilla oudoilla ulokkeilla. Alla kaksi etenemistä varten ja ylempänä kaksi sivuilla roikkuen, kenties vaikka heiluttelua varten.
Näiden kahden ylemmän välissä sijaitsee itse varsinainen komentokeskus, joka ei kyllä välttämättä takaa eikä tuota mitään ihmeellistä ja ainutlaatuista aivotoimintaa tai ratkaisuita, varsinkin jos sitä hiukan haastaa kaiken maailman mömmöillä.

Toinen ajanlasku
Toisen ajanlaskun etkot ennen jatkoja voitaneen ajoittaa ajaksi, kun taivaalta tippui ja tupsahti se Suomea sananmukaisesti koskenut kivi. Sellainen sattui osumaan paikkaan nimeltä Lappajärvi 78 miljoonaa vuotta sitten.
Lappajärvi tai mikä sen nimi sitten sattui silloin olemaankin, jos nyt joku dinosaurus tai muu otus olisi voinut ja kyennyt nimeämään kyseisen paikan, sijaitsi siihen aikaan päiväntasaajalla, eli siellä ei ollut villahousukelit.

Isoista kivistä eli stemuista, musuista, tosin oli harmia, niitä satoi taivaan täydeltä ja paljon. 250 km säteellä kaikki meni niin sanotusti sileäksi, eli tuusan nuuskaksi.
Jatkot asiaan toi Isompi, paljon isompaa isompi uusi kivi 66 miljoonaa vuotta sitten. Sen ajanlaskun alkuna oli, kun avaruudesta tippui taas valtava meteori. Nyt paikaksi valikoitui Jukatanin niemimaan alue.

Jysäys oli sen verran iso, että Tyrannosaurus Rex kumppaneineen siirtyi ajasta iäisyyteen kautta pallon melko nopeasti. Tuon tapahtuman jälkeen ei aurinko armas hetkeen paistellut, saati kuivatellut sateitakaan
Meikäläisten, siis näitä käsiään heiluttelevien esi-isät tai olennot lymysivät koloissaan maan alla ja selvisivät jysäyksestä kuin selvisivätkin suht koht ehjin karvoin.

Muita steppejä historiasta
Kenties eräs ajanlaskun merkkihetkistä oli, kun laskeuduimme puista alas ja ryhdyimme tepastelemaan pitkin heinikoita ja juoksemaan aika ajoin karkuun luolaleijonia ja muita karvaisia isohampaisia, hyvin eläväisiä eläimiä.
Toinen sellainen ajanlaskun alku oli, kun sitten opittiin käyttämään tulta, vahingossa tai tarkoituksella. Mitäpä ja minkälaista olisi tänä päivänä jyrsiä hyvä herkullinen pihvi ilman tulta ja grillausta.

Istuttaisiin ravintoloissa jyrsimässä raakaa paistia, veren valuessa suupielistä kuin halvimmassa b-luokan Hollywood elokuvassa, samalla hymyillen vastapäätä istuvalle ihmiselle. Menisi siinä melkoisen monta kretonkia ja kauluspaitaa pyykkiin, ja kenties paljon muutakin.

Vauhti kiihtyy koko ajan
Mitä lähempänä ajanlasku on tätä hetkeä, sitä kovempaa tunnutaan menevän toisesta tapahtumasta toiseen. Nyt on se ajanlaskun alku, mikä tiedetään vuoden tarkkuudella tässä kristillisessä uskontokunnassa, se on 2022. Joulupukkikin muistuttaa siitä kerran vuodessa.
Juutalainen ajanlaskun alku on hiukkasen, jokusen vuoden kauempana, sen vuosiluku on 5781 ja se vuosi päättyi 6 joulukuuta 2021. Vastaavasti Islamilaisessa ajanlaskussa on nyt menossa vuosi 1439, nuo ovat tärkeitä vuosilukuja näille uskonnoille, jokaiselle erikseen.
Saa kalenterin tekijä olla siinä tarkkana, voisi olla kyyti vähemmän mukavaa, jos päivyrit sekaantuisivat pahemman kerran.

Kaikenlaisia muita pienempiä ja isompia tapahtumia ajanlaskussa
Yksi sellainen on vaikkapa Amerikan löytyminen, joka on annettu Kolumbuksen nimiin. Tosin mites se nyt menikään, kun väkeä tuli maita pitkin Beringinsalmen nurkilta joskus 15000 vuotta sitten, Alaskan ja nykyisen Kanadan suunnille.
Viikingit, Leif Erikinpoika muun muassa purjehtivat Amerikan rannoille 500 vuotta ennen Kolumbusta, näiltä pohjolan mailta.

Sodat
Ensimmäinen maailmansota muutti Eurooppaa huimasti, valtioita hajosi ja toisia syntyi, tai ainakin itsenäistyi. Itsenäistyneiden valtioiden joukossa oli tämä meille kaikkein tärkein, eli Suomi.
Siitä alkoi itsenäisyyden ajanlasku, joka jatkuu ja kukoistaa, vaikka vainolainen on sitä ajoittain uhannut.
Toinen tapahtuma on toinen maailmansota, joka muutti maailmaa kenties enemmän kuin mikään muu, noita tippuneita kiviä lukuun ottamatta. Sen seurauksena siirryttiin atomi aikaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Korona
Asia mikä muutti ja muuttaa nykyisin elävien ihmisten arkea tavattomasti lähiaikoina, oli ja on kun koronavirus levisi ympäri tätä sinistä palloa. Se pisti normaalit elämisen tavat uuteen muotoon, kanssakäyminen, sosiaalinen elämä meni totaalisesti uusiksi, ei pussailtu eikä puristeltu, ainakaan julkisesti.
Eri valtiot eristäytyivät, laittoivat rajat kiinni, jopa Uusimaa laitettiin sulkuun, Ruotsi kulki vastavirtaan melkoisen vahvasti, oliko järkeä vai ei, kas siinäpä kysymys.

Oliko sillä mitään vaikutusta, vaikkapa sillä Uudenmaan eristämisessä, siinä on jollekin riippumattomalle tutkijalle työsarkaa. Selityksiä toki sinkoilee suunnasta sun toisesta, mutta alkoivatko kaikki toimet ajoissa ja oliko täysin turhia paniikki ratkaisuja, no se siitä, se on takuulla loputon suo, missä alkaa kohta puoleen huima käsien pesu ja takkien kääntely.

Viimeisimmän ajanjakson kynnyksellä
Viimeisin jakso ajanjaksojen ketjussa alkoi, kun Putputin aloitti täysin järjettömän hyökkäyksen Ukrainaan. No homma näyttää menevän nyt pitkin housuja, mikä ei liene laisinkaan huono asia.
Teenpä pienen ennustuksen, vetoja ei kannata kuitenkaan lähteä lyömään, koska aika hoitaa homman ennemmin tai myöhemmin takuu varmasti. Uusi ajanjakso ei välttämättä ole enää kaukana, ja se on Putputin jälkeinen maailma.

Kaikkein tärkein ajanjakso on varmasti se jokaisen oma elämä, se on ihmisiän mittainen. Joskus lyhyt ja joskus pitkä., siihen kuuluu niin vanhemmat, mahdollisesti lapset ja tietysti ystävät ja sukulaiset.

Siihen mahtuu joskus monia ja suuria tapahtumia, joskus se on kuin hento ja hetkellinen, juuri nähtävissä oleva liekin lepatus. Yhtä kaikki kaikesta elämästä jää jälki ihmisten ajanjaksoon, joskus voimakkaana ja joskus taustalle hiipuvana, mutta se on siellä kuitenkin ikuisesti.
Tarkoitus ei ollut kirjoittaa näin vakavasti, mutta juttu lähti hiukan laukalle ja lapasesta, mutta se kait on se kuuluisa tekijän oikeus.

Et silleen, ei muuta kuin moro, jatketaan matkaa avaruuden keskellä.