Se talvi sitten tupsahti taas kerran

Nyt kun katselee ulos ikkunasta, ei voi olla huomaamatta, kuinka lumi peittää maan. Se on koristellut puut kuin satukirjan kuvituksessa valkoiseen vaippaansa. Tuntuu siltä kuin kaikki tämä olisi tapahtunut pientäkin pienemmässä hetkessä.
Vielä hetki sitten puut olivat vihreitä, tuuli heilutteli lehtiä ja suunniteltiin töiden jälkeen uimaan lähtemistä. No vaimo tosin suunnittelee ja lähteekin edelleen, useamman kerran viikossa uimaan.

Minä kokeilin moista uiskentelua kerran noin 35 vuotta sitten ja totesin, että osaan sitä minäkin talvella uida jäiden keskellä, eli se juttu tuli kerralla todistetuksi.

Syksyn värit
Syksy värjäsi kesän jälkeen puiden lehdet tänä syksynä komeisiin väreihin, mutta suorastaan harmittaa, että sekin aika meni mielestäni nopeasti ohi. Eipä juuri ehtinyt käydä sienessä, kalassa jne. No pääsinhän sentään lähtemään taas syksyllä perinteiselle kalareissulle pitkänä viikonloppuna, on hienoa, kun on hyviä ystäviä.

Kertaakaan ei ole mielestäni elämäni aikana reilut puoli vuotta hujahtanut niin nopeasti kuin nyt. Toden näköisesti se johtuu osittain uusien asioiden oppimisesta työelämässä, ja melkoisesta kiireestä siellä.
Toisaalta kenties siitä, että liki joka viikonloppu on ollut kaikenlaista mukavaa tekemistä, myös arki-iltaisin. Kun on mukavaa, niin aikakin saa siivet selkäänsä.

Hyvien ystävien tapaamisia heillä, meillä, siellä sun täällä. Luonnollisesti pihatyöt eli talveen valmistautuminen varaa kellotaulusta rutkasti tilaa.

Piikkipyörät
Nyt kun se sitten, alku talvesta lumi tupsahti maahan, piikkipyörät hakeutuivat autojen alle ja lintujen ruokinta alkoi, voisi odottaa vauhdin rauhoittuvan talven edetessä. Pelkäänpä, että se on yhtä kaukainen haave kuin se hiekkaranta palmupuiden katveessa ja kirkkaan lämpimän turkoosin värisen veden kutittelu jaloissa.

Tuolla se odottaa, kiire ja ryysis, jossa monelle astuu ohjaksiin ja ohjaajan penkille tolkuton vauhti, suorastaan mania kun ja jos alennusmyynnit alkavat. Mennä touhotetaan silmät suurina hyllyjen väleissä, kuin konsanaan Petteri pukin reen edessä joulun aikoina.

Toivottavasti ei se adventtisohjo, joka on monesti takuu varmasti kastellut jalat, ei osu nyt kohdalle talven aikana. Kun sen joukossa sattuu olemaan lisäksi hyppysellinen suolaa, sotku on valmis. Se mössö kuvioi kenkien nahkapinnat muistuttamaan korkeuskäyriä kartalla, nyt en tarkoita sitä Afrikan karttaa, joita joskus on nähnyt jonkun vanhoissa patjoissa.

Kolikollahan on tietysti kaksi lyötyä puolta, ellei kyseessä sitten ole todellinen keräily harvinaisuus, siis se yksipuolinen kolikko. Jos vauhti jatkuu tällaisena, kohta toivottavasti päästään nauttimaan keväästä ja lumien sulamisesta.

Asiasta tuoksuvien patojen äärelle
Kulinaristisessa mielessä syksy on ollut suorastaan herkullinen. Olemme ystävien kanssa käyneet ja nauttineet niin Karjalaisen pitopöydän antimia Parppein pirtillä Ilomantsissa. kuin vaikkapa esimerkiksi käytiin nauttimassa hyvien ystävien luona Lemillä Lemiläistä lammaspataa eli Lemin särää.

Nimi särä tulee muuten koivupuusta veistetystä puukaukalosta, jossa paisti kypsennetään, mausteena vain suola. Siis puukaukaloa ei popsittu, vain suunnattoman herkullista lammaspaistia. Kokkaus tapa on kuulemma joidenkin tietojen mukaan, jopa tuhat vuotta vanha tapa valmistaa lammasta.

Maapäärynä
Kun tuumailee valmistus tapaa veikkaan, että saa pistää melkoisen määrän vuosia lisää tuohon ikä arvioon.
Aikaisemmin lisukkeena on kypsennetty nauriita, ennen kuin maapäärynä eli tutummin pottu rantautui Härmän rannikoille. Tuo pottu, peruna, potaatti, millä nimellä sitten kukin tuota kutsuukin, oli imenyt itseensä paistin lientä ja sen maku oli tyrmäävän hyvä.

Välillä syksyn mittaan popsittiin todella hyviä bursia ja pizzoja, tai milloin sitten haettiin suoraan sataman savustamosta savustettua lohta tai savusilakoita. Joskus grillattiin itse muuten vain.
Nyt talven tultua alkaa leivinuunin kita ahmimaan itseensä erilaisia patoja piirakoita, vuokaruokia, ja niitä pizzoja, jotka vaativat joko kovan lämmön tai pitkän kypsytyksen lempeissä lämmöissä.

Tällä hetkellä lohifilee aurajuustolla höystettynä kypsyy uunin tasaisessa lämmössä, kera noiden maapäärynöiden. Jos et tiedä, mikä on maapäärynä, katso leffa nimeltä peruna.

Kulinarismiako
Tuossa jo muutaman kalakaverin kanssa suunniteltiin ensi reissulle menutta, kulinaristeja kun ollaan. Päädyttiin alustavasti mm: tuohon Espanjan lahjaan maailmalle eli paellaan kaikilla asiaan kuuluvilla herkuilla.
Ensi keväälle tulikin mukava uutinen Rääkkylän suunnalta, Paksut pojat eivät suljekaan satama ravintolaansa, eli yksi pakollinen kesän ruokailupaikka on jo tiedossa.

Satamasta toiseen
By the way, sanoi lontoolainen, on muuten huomattu ajan saatossa, että monet satama ravintolat tarjoavat kelpo muonaa kulkijoille.
Ruoka, sen nauttiminen niin perheen kuin ystävien kesken kummasti yhdistää, varsinkin kun malttaa syödä rauhassa nauttien ja keskustellen, kiireen ollessa poissa.

Ruoan valmistaminen on myös melkoisen nautinnollista, jopa sosiaalista, kun koettaa tehdä jotain aivan uutta, jopa eksoottista ruokaa, tai pyrkii tekemään tutusta tuotteesta vieläkin maukkaampaa.
Erilaisten tekniikoiden oppiminen lisää koko ajan mielenkiintoa ja monipuolisuutta, tässäkin astuu mukaan nopeasti erilaisten välineiden merkitys.

Suoraan Nipponista
Saimme hyviltä ystäviltä tuossa loppu kesästä lahjaksi pienen japanilaisen miekkatakomon valmistaman veitsen.
Olin monesti pitänyt keraamista veistä terävänä, mutta kyllä paalupaikan otti tuo veitsi, on muuten enemmän kuin terävä.

Itsenäinen Suomi
Mutta nyt asiasta ei avaruuteen, vaan Suomeen. Tätä kirjoitellessa tuumailen samalla mennyttä Suomen 105 itsenäisyyspäivää. Tunne on kyllä hieno, ylpeä, samalla nöyrä. kun miettii mitä menneet sukupolvet ovat uhranneet ja tehneet tämän maan eteen.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä on luovuttanut sen ainoansa, jotta voimme elää vapaina ja itsenäisenä.

Asiaa korostaa vielä se, että Venäjä, tuo meidänkin vastustajanamme ja vihollisena monesti ollut valtio hyökkäsi ilman syytä itsenäisen Ukrainan kimppuun, kuten hyökkäsi Suomen reilut 80 vuotta sitten.
Toivottavasti Ukraina saa ajettua hyökkääjän pois alueiltaan ja syylliset oikeuden eteen sotarikoksista.

Nyt Venäjä on julistanut yksipuolisen tulitauon, eli kusetus siellä sen kun jatkuu.

Suomi on hieno maa, jossa on hyvä asua, turvallinen ja itsenäinen. On syytä pitää huolta, että se myös pysyy sellaisena paikkana asua ja elää, tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Ei voida jäädä lepäämään laakereilleen.

Omalta osaltani toivotan hyvää, ansaittua loppiais- vapaata ja kevään odotusta.
Ps. pikkuisen enemmän venähti tämä julkaiseminen, taas!
Soon taas moro