Blogi keskelle syksyä
Edellisestä blogista on kulunut jo taas luvattoman pitkä aika. Viimeisestä taitaa olla jo puolitoista kuukautta. Elämä on ollut enemmän kuin hektistä viime aikoina, iltaisin työpäivien jälkeen, kun olisi ollut aikaa kirjoittaa, pusero on ollut totaalisen tyhjä. On ollut annettava korvien välisen keskusyksikön rauhoittua ja siirtää kovalevyltä isompia ajatusvirtoja seuraavalle aamulle.

On tietysti hienoa, että aivoille on toimintaa ja tapahtumia, kenties harmaiden aivosolujen kuormittaminen voi jopa elvyttää niitä, toivottavasti. Nyt tilanne on hiukan hetkeksi rauhoittunut ja voi näin lauantai illan ratoksi kuunnella nettiradioista, pitkin sinistä planeettaa hyvää musiikkia ja pistää samalla muutamia ajatuksia ns. paperille.

Mistäpä juttua
Piti hetken tovin tuumailla mistä ja miten juttua suoltaisi, kummasti tauko on vaikuttanut siihen, ettei kone käynnisty kunnolla tuottamaan juttuja. Kysäisin jopa tutulta, torilla tapaamaltani kansanedustajalta jutun aihetta, joka sanoi sen mikä pitää kyllä täysin paikkaansa, ajatus, aihe blogiin monesti pulpahtaa tilanteista, tapahtumista ja inspiraatioista, kiitoksia vain Hanna.

Hyviä ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa
Onhan tässä ollut hienoja, suorastaan mahtavia viikonloppuja, kun hyviä ystäviä on tullut tuvan täydeltä viettämään yhdessä viikonloppuja. Vietettiin esimerkiksi tutun porukan kanssa viikonloppu reissaten pitkin Itäisen-Suomen kulttuurimaisemia.
Tutustuttiin esimerkiksi viskimunkin tuotteisiin viinitornissa, ihailtiin kenties kuuluisinta kansallismaisemaa Kolin vaaroilla, syötiin perinteisen karjalaisen pitopöydän uskomattomia herkkuja Parppeinpirtillä, saunottiin ja tietysti laitettiin maailman asiat siinä sivussa järjestykseen.

Saman ystävä porukan kanssa olemme useana vuotena samoihin aikoihin viettäneet viikonloppuja yhdessä, edellisen vuoden syksyllä mm vietettiin rapujuhlia Pertunmaalla, perhanan hienoja hetkiä ja isoja muistoja. Mukavien muistojen keräily on muuten mukavaa, ne tuo vastapainoa ja vastavoimia niitä vähemmän mukavia muistoja vastaan, niitäkin riittää.

Voihan syksy
Näin syksyyn kuuluu myös ne, ei niin mukavat työt, jotka liittyvät kesän väistymiseen ja syksyn astumiseen ruorin ääreen. Pihoille on tullut kesän aikana kerrytettyä, jos vaikka minkälaista rekvisiittaa, ja nyt on tullut aika niiden huoltamiseen ja koijaamiseen varastoihin.

On kompostorin tyhjentämistä, puupinojen liiteriin siirtämistä, huoltotöitä teknisessä tilassa, aurausmerkkejä paikoilleen, putsata rännit ennen pakkasia, lista on loputtoman pitkä.

Polttopuut ja se sähkö
Noista polttopuista puheen ollen, olen seurannut mediaa ja siellä olevaa uutisointia siitä, kuinka joissakin paikoissa polttopuut on myyty loppuun, siis koko talven varalle tehdyt ja varastoissa olleet. Tilanne ei ole kyllä mukava niille, jotka jäävät ilman niitä, tai jos tietää ennakkoon, etteivät ne tule riittämään koko talven läpi.

Kuulemma takkoja ja uuneja valmistavat yritykset tuottavat täydellä höyryllä niitä markkinoille, toivottavasti kaikki niitä tarvitsevat saavat sellaiset ja riittää vielä muurareita kasaamaan ennen kuin paukkupakkaset astuvat kuvaan.

Oma koti
Ajatus tulee aina väistämättä mieleen, kun kulkee omien puupinojen ohi, me lämmitämme myös talvella taloamme hyvin pitkälti, todella isolla leivinuunilla. Saunakin lämpenee myös puuklapeilla, tuottaen samalla myös lämpöä koko taloon.
Talvet vaihtelevat hyvin paljon toisiinsa nähden ja kulutus myös vaihtelee sen mukaan, joten on mahdotonta ennakoida etukäteen, kuinka monta kuutiota tulee tarvitsemaan.

Samoin grillikatoksen kaksi tulisijaa nielee myös puuta, pitkälti kevät, kesä ja syksyn aikana
Kenties juuri näistä syistä olemme tehneet ja varastoineet yleensä 2–3 vuoden päähän tarvittavat polttopuut, samalla on saanut hyvää ja monipuolista liikuntaa, kun on kaatanut, karsinut, pätkinyt, halkonut ja kahdesti pinonnut halot ja klapit.

Ydinvoima
Olisi myös suotavaa, että Olkiluoto III alkaisi työntämään sähköä valtakunnan verkkoon, ja rauhoittaisi tätä ylikuumentunutta tilannetta. Väistämättä tulee ajatuksiin kysymys, hyödyntävätkö sähköyhtiöt päällä olevaa tilannetta lisää.
Samoin polttoaineita myyvät yritykset, jotka tahkoavat kaikkien aikojen tuloksia, onko siellä ilmaa kovinkin paljon hinnoissa, varsinkin kun öljyn maailmanmarkkina hinnat ovat tulleet alas.

Turve
Se, että on luovuttu osittain siitä turpeen hyödyntämisen kieltämisestä, jota vihreät ajoivat, kaitpa suorastaan kiihkolla, on todella hyvä asia, Suomen huoltovarmuus on syytä pitää myös siltä osin ehdottomasti kunnossa, että meillä on riittävästi energia lähteitä tiukan paikan tullen, kuten nyt on hyvin mahdollista.

Polttoaineet
Toinen asia on, josta ehdottomasti pitäisi tilapäisesti luopua tai vähentää lisää radikaalisti on tuo polttoaineisiin kohdistuva jakeluvelvoitteen määrää. Jos asuu hyvien julkisten liikenneyhteyksien keskellä, ei välttämättä tule mieleen, että suurin osa suomalaisista asuu alueilla, joissa julkinen liikenne on olematon, tai sitä ei ole laisinkaan.

Itse olen asunut seuduilla, joissa julkinen liikenne on aivan erinomaisella tasolla, mutta myös alueilla, joissa se on liki kaukainen haave ja ainut vaihtoehto liikkumiseen on oma auto.

Idän ihme
Kaikkea se idän ihme, muinaisjäänne 80 luvulta, tyyppi, jonka ajatusmaailmaa on hyvin omituinen ja jonka logiikkaa on hyvin vaikea ymmärtää, on saanut aikaiseksi. Todennäköisesti siellä alkaa hiljalleen kiehua, huolimatta tiukasta kontrollista.

Ukrainassa on onneksi alkanut vastaiskujen sarja maan takaisin valtaaminen, mikä toivottavasti johtaa täydellisesti maan palauttamiseen sen oikeille omistajille.
Viimeisin ilmentymä sellaisesta on, kun eräässä iltapäivälehdessä olleen uutisen mukaan, erään Pietarilaisen kaupunginosan valtuusto on vaatinut, että kyseinen heppu pitäisi haastaa oikeuteen maanpetoksesta ja erottaa virastaan, siispä sitä tapahtumaa hartaasti odotellessa vietetään alkavaa syksyä.

Siinäpä oli taas eräs pläjäys ajatuksia
Eipä muuta kuin moro, seuraavaan kertaan