Lännentiellä
Päivä 1. reissuun lähtö
Päivä alkoi selvitellessä ja sopiessa viime hetkellä kuumeisesti erinäisiä asioita, jotka olivat jääneet totaalisesti viime tippaan. Kirjastossa käyntiä, henkilöauton antamista tyttärelle matkan ajaksi, kissojen hoidon viimeiset säädöt jne.

Tyttäremme oli luvannut hoitaa ja pitää huolta kissoistamme samalla kun huolehti omista kissoistaan ja koirastaan, parempaa hoitajaa emme olisi saaneet apuun rahallakaan.

Kaupasta piti noutaa vielä sinne saapunut paketti ja toisesta moisesta ostaa uusi vesikanisteri, maille unohtuneen tilalle. Kello raksutti vääjäämätöntä ja väsymätöntä tahtiaan, ja samaan aikaan tuntui, että tekemättömien asioiden määrä paisui kuin pulla taikina.

Tavara määrä
Auton luovutus oli sovittu tapahtuvan liikkeessä klo 14. reikäleipä, ja mielikuvituksissani siinä vaiheessa vielä elättelin ajatusta, että pääsisimme lähtemään reissuun siinä noin klo 15–16 välisenä aikana.
Olimme edellisinä päivinä aloittaneet jo vaatteiden, tarvikkeiden ja monien hyödyllisten ja vähemmän hyödyllisten tavaroiden pakkaaminen, kukapa sitä reissuun nyt lähtisi ilman mykistävän kokoista tavara vuorta.

No asioilla on taipumus aina muuttua jo ensi kättelyssä. Kaappeja oli kyllä rutkasti, mutta niin oli niitä vaatteitakin, no kamppeet löysivät paikkaansa, eikä edes vaseliinia tarvinnut kaappien seinille. Lopuksi sapuskat jääkaappiin ja hikikarpalot pois otsalta.

Jee olemme liikkeellä
Kello kilkatti pitkät kahdeksantoista kertaa, ennen kuin diesel käynnistyi ja pyörät alkoivat pyörimään. Päätimme ajaa ensiksi Asikkalan seutuville ja majoittua puskaparkkiin.
Mukava sellainen paikka löytyikin sitten Karisalmen sillan läheltä levähdysalueelta. Kaiken kruunasi huikean näköinen superkuu Päijänteen pinnan yläpuolella.

Vääksy
Vääksy oli entuudestaan pikkiriikkisen tuttu paikka, mutta nyt päätimme katsella ja tutustua siihen kunnolla, ja kyllä kannatti. Kyselimme kanavan varrella eräältä rouvalta, joka odotti ohikulkevalta risteilyalukselta saapuvaa lastenlastaan luokseen, paikkoja ja asioita, joissa hän voisi suositella käymään.

Ja rouva todellakin tiesi missä kannattaa käydä, mm laaksoon laskeutuvan polun, joka vei kasvitieteen professori J.P. Norrlinin puistoon. Olihan erilainen ilmasto jokilaaksossa, keskellä kuumaa päivää.
Kaupan, joka oli järkyttävän täynnä tavaraa, minun piti poistua pihalle jo 15 minuutin jälkeen, mutta parempi puoliskoni viihtyi siellä vaivattoman oloisesti ja pitkään.
Mikä oli erikoista oli se, että kauppaa pitävä rouva, oli talon taakse ulos asfalttikentän päälle rakentanut erikoisen pienen alueen, puiston jossa historia ja vanhat esineet suorastaan hyppäsivät esiin. Seassa oli taidetta, työkaluja, ynnä muuta erikoista nähtävää.

Ulvila
Illaksi Ulvilaan monen mutkan kautta, kierreltiin ja kaarreltiin useiden paikkakuntien kautta suuntana lounas. Matkalle sattui reissun edullisin huoltoasema, jos sitä nyt edulliseksi voi kutsua, dieseliä myytiin järkyttävään hintaan 2,27 € / litra.

Pistin päivityksen fb.hen ja siitähän meinasi tietyn henkilön osalta tulla varsinainen sirkus, en viitsinyt kauaa kommentoida koko asiaa, vaan antaa asian olla.
Ilta vaimoni veljen perheen luona vietettiin leppoisissa ja herkullisissa merkeissä, ja seuraavana aamupäivänä otettiin suunta kohti Reposaarta.

Reposaari päivä 2.
Viimeisestä tapaamisesta oli kulunut jo muutama vuosi, joten juttua riitti myöhään yöhön. Aamulla aamiaisen jälkeen menojalkaa alkoi taas kutitella, ja kumijalka vei taas taipaleelle, nyt suuntana Reposaari. Siellä on mielenkiintoinen vanha puutaloalue, jossa on upeita huviloita, ja historiallisia vanhoja rakennuksia, joita on onneksi säästetty. Ei näkynyt Suukko II (käy vilkaisemassa YouTube), harmi.

Merry Caping päivä 3.
Matka jatkui rantateitä pitkin kohti pohjoista, matkalla oli monia mielenkiintoisia paikkoja ja esimerkiksi keiteltiin mocat ja popsittiin toast skagenit vanhassa kalastajasatamassa, lämpimässä auringon paisteessa pilvettömän taivaan alla.
Siellä aisti historian havinan, tuulen ja sateiden ajan saatossa patinoimien kalastusvajojen keskellä, ja väistämättä tuli mieleen, kuinka moni oli jäänyt tulematta satamaan mereltä historian saatossa.

Krookasta, Merikarvialta haettiin toisen kalastussataman yhteydessä olleesta savustamosta savulohta ja tietysti savustettuja silakoita, suuren suurta herkkua, joita riitti sitten nautiskella useammankin kerran. Tuolta ajeltiin sitten lahden toisella puolella Brandoon saaressa olevaan campin alueeseen.

Kun asiat ovat kohdillaan
Tuli mukava fiilis, kun saavuimme alueelle ja ilmoittauduimme respassa. Alueeseen on todella panostettu ja näytti siltä, että panostaminen, investoinnit jatkuivat kiivaasti. Alue oli siisti ja rauhallinen, mukavan kokoinen.
Olin ostanut ennen reissuun lähtöä, pienen kaasugrillin ja nyt sitä pääsi toden teolla testaamaan. Varsin näppärästi piffit paistuivat, valkkariperunat kypsyivät ja salaatti kevensi, jos ei muuta niin ainakin mieltä, nälkä siirtyi seuraavaan kertaan.

Sää suosi muuten koko ajan, rannikko oli pilvetön, mutta muutaman kymmenen kilometriä sisämaahan päin pilvet peittivät jo taivaan, merivesi oli vielä kylmää, paitsi tietysti avantouintia harrastavalle vaimolleni.

Kohti Vaasaa päivä 4.
Taas aamulla leirin purku ja kohti pohjoista, etenimme välillä E8 pitkin ja heti Kaskisen jälkeen siirryttiin aivan rannan tuntumaan pikkuteille, riitti muuten mutkaa mutkan perään, jos jossain oli jäänyt mutkia aikoinaan ylimääräiseksi, ne oli varmaan kipattu kaikki tänne.

Tuo vanha Kaskinen on näkemisen arvoinen paikka, kenties satoja vuosia vanha ruutukaava vanhoine taloineen, olimme käyneet tuolla jo aikaisemmin, paremman puolison sukua on asunut noilla seuduilla, sotahistoriakin koskettaa myös kaskista Stella Polaris operaation kautta ja muutenkin.

Matkalla Maalahti ja muutama muu
Matkalla Vaasaan bongailtiin taas muutama vanha idyllinen kylä, joissa oli upeasti hoidettuja pihoja, ja keskellä siistin ja hyväkuntoisen näköisiä vanhoja puutaloja. Lehtipuiden runsaus hiveli silmiä, puiden vihreys suorastaan hyppäsi silmille.
Matkalle osui myös tehtaanmyymälä, mistä löytyi muutamia herkkuja iltapalaksi, mm hyviä juustoja, sillejä ja hiton kalliita uusia perunoita.

Maalahden jälkeen suunnattiin Vaasan Top Campingiin, alue oli jo melkoisen iso, ei enää samanlainen idyllinen kuin edellinen. Viereen parkkeerannut karavaanari kertoi, että oli käynyt paikassa jo 80 luvulla?? Paikka paikoin alue myös näytti siltä, mutta erilaisia grillipaikkoja oli riittämiin.

Aamulla kun menin käymään eräässä alueen wc ja suihkurakennuksessa, huomasin että yöllä joillakin oli ollut paha mieli. Lattioilla, lavuaareissa, suihkutiloissa ja wc:ssä oli verta reilun puoleisesti. Siinä sitten steppaillen sai hoidettua aamurutiinit, ja hetken kuluttua siivoojat riensivät paikalle. Olisikohan ollut eripuraa vai naapuri rakkautta.

Raippaluoto päivä 5.
Taas pikaisen leirinpurun ja aamiaisen jälkeen, keula kohti Raippaluodon siltaa, joka on kyllä varsin komean näköinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin sillan päädyssä tuulen nopeuden esittävän taulun. Alas sillalta on pitkä matka, mutta se pysähdys, se olisi varmaankin se pahin asia.

Hurautettiin ensin saarelle päästyämme paikalliseen kalastajamuseoon, mielenkiintoinen paikka ja sen jälkeen matkattiin Aava Kertun kotitilalle (Södra Vallgrund), jossa oli vaikka minkä sortin elävää.
Kalkkuna parka, toivottavasti ei tajua katsovansa itseään, jos joskus peilin näkee, meinaan, jokunen ryppy oli kertynyt silmien ympärille. Herkullistahan se on joulupöydässä, mutta jos se pötköttelisi siinä pää pystyssä keskellä pöytää, saattaisi moni ryhtyä peräti vegaaniksi.

Paikallinen kauppias antoi vinkin, että muutaman kilometrin päässä olisi lounasravintola, josta saisi paikallisen panimon tuotteita, olihan se pistäydyttävä siellä, samalla syötiin hyvät pizzat. Eipä olisi uskonut, kun rakennusta ulkoapäin katseli, miten hyvää ruokaa sisältä sai. Kun olimme huristelleet riittävästi pitkin poikin tätä saarta, tuumasimme vaihtaa osoitetta ja niin matka taas jatkui.

Kohti Uusikaarlepyytä.päivä 6.
Matka Vaasasta Uusikaarlepyyhyn oli lyhyt eikä siitä liiemmälti ole kerrottavaa. Majoittauduimme Juhtbackan leirintäalueelle, siellä olimme me ja eräs toinen autokunta, eli tilaa oli. Seuraavalla viikolla paikka tulisi olemaan kuulemma, tupaten täynnä.
Naapureitten kanssa rupatellessa he kertoivat, että heillä oli ollut 20 vuotta mökki ja nyt he olivat ostaneet matkailuauton.

Jutun juoni oli siinä, että he kertoivat samalla, että mökillä olo oli ollut loppujen lopuksi hiton moinen 20 vuotinen työleiri, ja nyt harmittelivat mikseivät ostaneet matkailuautoa jo 20 vuotta sitten, silloin kun hankkivat tuon mökin. Oli kuulemma menneet vuodet hukkaan, no kukin tavallaan.

Varsinaisen älyväläyksen ja nerouden huipentuman esitteli sitten eräs kuulemma turvapaikka majoituksessa asuva noin 18–20-vuotias nuorukainen. Heppu oli kait saanut koulun päätökseen ja siitä motivoituneena ja kaiken oppineena, oli päättänyt polttaa kirjat ja vihkonsa, ja päättänyt tulla tekemään sen leirintäalueen grillikatoksessa.

No saahan sitä kirjansa polttaa, mutta kun teet siitä 30–40 cm korkean tiukkaan pakkautuneen pinon, hepulle kasvaa poskiuntuvien tilalle oikea partaa, ennen kuin se kaikki on tuhkana. Myönnän, että kehuin runsain mitoin sarkastisesti tätä sankaria. Grillimakkarat jäivät pakettiin.

Kohti Tuuria päivä 7.
Aamulla taas tien päälle ja kohti Tuuria, matkalla oli taas monia paikkoja, joista oli kuullut puhuttavan, joko urheilun, tanssin tai itsenäisyys sodan historian kautta. Perille Kyläkaupalle, hotellin edessä olevalle parkkipaikalle päästyämme, näytti siltä, että kyseessä on todellinen matkailuautojen kokoontumisajo.

Matkakulkimia oli sitten isosti paljon, isoja ja pieniä, uusia ja vanhoja, ilman ikävää sadetta olisi voinut hiukkasen kierrellä ja katsella, minkälaisia laitteita paikalla oli. Kaupasta haettiin sitten normi ostokset ja syömässä käynnit, selvittiin onneksi melkoisen vähällä, tavaraa kun olisi kulkupeliin mahtunut reilusti.

keula kohti kotia
Koko loman oli aurinko paistanut, välillä tuuli oli ollut reippaan puoleista, ötökät eivät päässeet olemaan liiaksi riesaksi. Ilmeisesti kun meri ei vielä ollut riittävän lämmintä, ja vastaavasti maanpinta oli lämmin, vesihöyry tiivistyi vasta kauempana mantereen puolella.
Siitä osoituksena oli lähes koko ensimmäisen iltapäivän ajan vesisade, jota vihmoi tuulilasiin. Eipä ollut hirvittävästi kiinnostusta tehdä ylimääräisiä pysähdyksiä, lukuun ottamatta Jyväskylässä tapahtunutta tankkausta.

Katsotaan kartasta
Iltaa kohti alkoi yöpymispaikan etsiminen kartoilta, google mapsista. Katseltiin puskaparkkeja, mutta kun niihin, joita se esitti, oli sivulle reitistä useiden kilomerien matka, hylättiin ne yksitellen. Kello tikitti ja ei ollut tullut vastaan sopivaa, kun yhtäkkiä edessä oli varsin suuri huoltoasema, jossa oli isot parkkialueet.

Etupyörät linkkuun ja kaarros haluttuun suuntaan. Riprap vauhtia kassalle kysymään voisiko alueella nukkua yön yli. Yllätys oli iso, kun kassa totesi, että ilman muuta, ja jos halusi sähköpaikan, se maksoi vain 10 € yöltä. Auto liekaan ja iltapalan jälkeen yöpuulle, kello raapi jo siinä vaiheessa ylimmäisiä numeroita.

Aamulla olisi ollut hyvä maksullinen aamiainen asemalla, mutta meillä oli kaapit täynnä popsittavaa, niin asia hoitui siten. Keli oli muuttunut yön aikana paremmaksi, ja sen varjolla käytiin katselemassa matkan varrelta vielä joitakin nähtävyyksiä.

Kotona päivä 8.
Illalla kotiin päästyämme nappasimme tyyliin puhelimet, lompakot ja tietokoneet sisälle ja tuumasimme ottavamme loput aikaisin aamusta autosta pois. Auto oli määrä palauttaa klo 12.00 mennessä, ja niin kurvattiin vuokraamon pihalle ajoissa ja suoritettiin pakolliset palautus kuviot.

Hintaan kuului 1800 kilometriä, mittariin tuli 1810 sellaista, eli oli tarkkaan ajettu.
Septitankin ja harmaavesitankin tyhjennykset sujuivat ilman ongelmia koko reissun ajan, puhtaan veden oton kanssa arvottiin muutaman kerran, kun katsottiin että letku on liian lähellä septitankin tyhjennys aukkoa.

Polttoaine oli törkeän kallista koko matkan ja tuollainen kulkupeli ei kulje huuruilla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja nähtävyydet hienoja, toivoisi kyllä hiukan enemmän opasteita näihin matkailukohteisiin ja vastaaviin, varsinkin kun kotimaan matkailu kasvaa ja jos sitä haluaa lisätä, tarjontaakin pitää olla.

Suosittelen kokeilemaan matkailuautolla reissaamista, se vaatii pientä etukäteen asennoitumista, lähinnä tuohon tilan kokoon, joka on käytettävissä, mutta kyllä se telttailun, ainakin tähän ikään tullessa voittaa sata nolla, vaikka olisi 20–30 cm paksut ilmapatjat.
Soon taas Moro vaan!