Matkan varrelta

Huikeat arvonimet

Tapahtuipa tammikuussa, keskellä leudointa talvea, talven pimeydessä kevättä odottaessa huikeaakin huikeampi tapahtuma. Meistä tuli pienen, kauniin pienen neitokaisen isovanhemmat.
Tyttärellemme ja hänen upealle miehellensä syntyi tuo kaunokainen. Ensimmäiset kuvat, jotka saimme tuosta nuoresta neidistä vanhempiensa sylissä, pysäyttivät ja muuttivat sen huikean odottamisen ja jännittämisen, jota luonnollisesti kaikki tunsivat.

No ne arvonimet

Äiti ja Isä
siinä uudet arvonimet pienokaisen vanhemmille, ne kuvastavat rakkautta, vastuuta, välittämistä, elinikäistä tukemista, kuuntelemista, kannattelemista läpi lapsuuden ja nuoruuden. Tasapuolista kohtelua ja kunnioitusta, erilaisista elämän tilanteista huolimatta, joita matkan varrella vastaan tulee.

Mummi ja Vaari
Meille, vaimolleni ja minulle nuo arvonimet, uudenlaiset perhepiirin kutsumanimet ovat aika huikeita. Samalla meille avautui uusi ajan jakso, emme enää olleet vain aikuisten lasten vanhempia, jotka asuvat ja elävät omaa elämäänsä, välillä Suomessa, välillä maailmalla.
Siitä hetkestä lähtien, kun saimme tietää, että on tulossa pieni lapsenlapsi, aloimme tietoisesti ja varmasti alitajunnallisesti valmistautua, hiukan jännittämäänkin ja ennen kaikkea seuraamaan sivusta tapahtumien etenemistä.

Onko olemassa Mummi hormonit
Ajan ja tyttäremme raskauden edetessä, yhä useammin vaimoni johdatteli meidät vauva osastoille eri kauppakeskuksissa. Yhä useammin ja runsaammin erilaisista myyntilähteistä alkoi kerääntymään meille erilaisia vauvan tuotteita. Oli toppapukuja, päähineitä, lattialla olevia leikkialustoja, jne. Repertuaari määrä kasvoi voimakkaasti.

Samoin monet ystävämme lähettivät erilaisia asioita, joita olivat neuloneet, en edes muistanut kuinka pieniä ja tärkeitä voi olla vaikka pienet tumput käsiin, tai pehmeät pienet myssyt.

Olimme säästäneet omien lasten lapsuuden ajalta joitakin asioita, joita voi käyttää arkipäiväisissä asioissa, esim. lampaantaljoilla vuoratun vakosamettisen makuupussin, joka on todella lämmin ja mukava ja josta tiesimme olevan hyötyä. Tyttäremme ja hänen miehensä otti ja ottavat näitä tuotteita mielellään käyttöön.

Mummin syli
Mummille tuo hetki, kun sai lapsenlapsensa ensi kertaa syliinsä, oli kellot ja ajat pysäyttävä hetki. Näki että, liikutuksen, koko liikutuksen tunteiden vyöry hyökyi hänen ylitseen, pienokainen, joka oli sylissä, merkitsi sillä hetkellä kaikkea, ja jolla oli kaikki asiat hyvin.

Minulle itselleni
Tunne kun sain pitää tuota pienokaista sylissäni, oli kyllä uskomaton, siinä oli se pieni ihminen, tuhisija ja hellyttävä pienokainen. Kun sitten viikko syntymänsä jälkeen hän nukkui rintani päällä ensimmäistä kertaa muutaman tunnin levolliset unet. Hetki oli upea ja muistoja herättävä, samalla tavalla omat lapseni olivat nukkuneet hyvin levollisesti, kuunnellen sydämen äänien jyskytystä.

Tunnistan itsestäni, että minulle syttyi hyvin voimakas suojeluvaisto, kaiketi se on jokin alkukantainen, kivikaudelta ja historiasta kumpuava tunne, joka kannustaa tukemaan ja jopa suojelemaan tuota pienokaista ja hänen perhettään, se on varmaan lähes kaikille normaali reaktio.

Saas nähdä
Tuleeko lapsenlapsesta samanlainen mansikkamaalla hajareisin istuva lapsi kuin isoäitinsä, joka oli ahminut mumminsa mansikoita kaksin käsin masuunsa tyytyväisin ilmein, jotain sellaista on kenties odotettavissa. Ainakin kun kuuntelee suunnitelmia, miten tulevaisuudessa mummi meinaa ottaa tyttärentyttärensä istuttamaan ja kasvattamaan puutarhassa erilaisia maukkaita, herkullisia kasviksia.

Itse mietiskelin, että jos muksulla tulevaisuudessa riittää mielenkiintoa, opetan tekemään ruokia pitkin maailmaa, lähtemään makumatkoille, milloin minnekin, kalastuskin saattaisi olla mukavaa, istua ongella ja syödä eväitä.
Saas nähdä
Yks Vaari vaan 😉 😊

Ja kuinka pistettiin pystyyn ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista pidetään nykyään meteliä ja mekkalaa kaikkialla ja kaikista asioista. Jopa oluen lämpeneminen meren rannalla aurinkoisella kalliolla löhöillessä, saati evävoileipien härskiintyminen lämpimässä ilmanalassa, tiukkaan pakatussa voipaperissa aiheuttaa kovan porun.
Tuollaisen sattuessa harmitus kasvaa kohisten kuin Imatran koski, kun vielä kalliossa jääkauden hiomatta jäänyt kovempi kvartsipatti painaa kipeytyneeseen lonkkaniveleen ja herättää tarpeen avautua ja päästää suusta sen verran mojovan noitumisen, että keskiajalla olisi sovitettu jo noidan roolia ylle.

Taskulämmin auringon lämmittämä, yli kuohunut keskiketterä olut on kastellut vaahdotessaan paitasi ja housusi ja helteiseen bussiin noustuasi saat paheksuvia katseita kanssamatkustajilta, kun haiset kuin vanha panimo viinalle, siinä sitä menee taas yksi retku. Kaikki tuo menee ilmastomuutoksen piikkiin.

Rannalta kasvimaalle
Olemme vuosien mittaan omakotitalossa asuessamme, joka vuosi hiljalleen lisänneet takapihalle erilaisten kasvatuslaatikoiden määrää. Vuosivuodelta erilaisten juuresten, yrttien, marjapensaiden ja hedelmäpuiden kasvatus on lisääntynyt, milloin hyvällä milloin huonolla menestyksellä.
Joka vuosi on ollut todellinen jännitysnäytelmä esimerkiksi tomaattien kypsyminen, joskus on jopa pitänyt siirtää syksyllä tomaattien varret ja raakileet sisälle kukkavalon alle, sekään ei aina ole mennyt niin kuin Strömsössä.

Rempan jälkeen
Vajaa kaksi vuotta sitten aloitimme remontoimaan isosti kotiamme ja syksyllä rempan siirryttyä piha-alueelle, takapihaa tuli myllerrettyä melko huolellisesti ja kun kaikki oli viimein valmista, aloimme hiljalleen keskustelemaan kasvihuoneen hankkimisesta.
Seuraavana keväänä taas istutimme kaalista ja perunoista lähtien kaikenlaista popsittavaa herkkua kasvamaan takapihalle, mutta edelleen nakersi ja vaivasi mieltä nuo kypsymisajat, kuin oikeilla kunnon maanviljelijöillä, joilla kymmenet tai sadat hehtaarit olivat viljeltävänä.

Minkälainen tulisi kesästä, riittäisikö lämpö ja vesi sopivassa suhteessa, hiljalleen alkoi kypsyä voimakkaammin ajatus tuosta kasvihuoneesta, tuumailua lisäsi vielä se, että joillakin ystävillä oli hyviä kokemuksia sellaisesta.

Se YouTube
Olen muutenkin YouTuben suurkuluttaja, joten erilaisten kasvihuone rakennusvideoiden katseleminen ja selaaminen pitkin maailmaa sujui kuin vettä valaen. Varsin pian varsinainen kasvihuoneen tilantarve alkoi hahmottumaan, sekä se millaiselle perustukselle sen rakentaisin, samalla sovimme mistä materiaalista sen lattia sitten tehtäisiin.
Muutamien tuttavien, jotka olivat rakentaneet kasvihuoneen rakentamisen kokemuksista, sekä varsinkin amerikkalaisten tekemien videoiden perusteella alkoi hahmottumaan kenen valmistajan kasvihuone tulisi meille.

Kasvihuoneiden monipuolisuus, useiden erilaisten mallien, polykarbonaatti materiaalien vaihtoehtojen, kirkkaan ja kennorakenteet vaihtoehdot ja yhdistelmät ratkaisi myös paljon päätöksissä. Lopputulokseksi tuli Palram canopia hybrid, kooltaan 4,6 neliömetriä.
(Huom tätä ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä)

Kasausohjeet
Kasaamisohjeet ja piirustukset olivat äärimmäisen tärkeitä kasvihuoneen kasauksessa. Materiaalia ja osia on loppupelissä todella runsaasti, pieniä nippeleitä niin että heikkoa hirvittää ja hyvin tärkeitä järjestyksessä tehtäviä kasaamisia, osien liittämistä toistensa kanssa.
Tiedän tapauksia, joissa ohjeet ovat olleet todella puutteellisia, tai puuttuneet kokonaan ja kasvihuone on jouduttu purkamaan osittain muutamiakin kertoja, ennen kuin se on valmis, mikä varmasti on turhauttavaa ja ottaa pattiin kuin se hioutumaton pahkura siellä kalliolla. Kasvihuoneen valmistajalta ja jälleenmyyjältä sellainen on varsin kehnoa tuotetta ja palvelua.

Päätöksiä tilaamisia ja rakentamista
Tilattiin ensimmäisenä paikalliselta maansiirtourakoitsijalta muutama kuutio 0–32 mm salaoja soraa. Kaiken soran ei ollut tarkoitus kuitenkaan mennä perustuksiin vaan myös moneen muuhun käyttöön. Samoin tilasimme rautakaupasta 72 kpl 30x30x5 cm betonilaattoja, jotka kuljetusauto sitten nosti näppärästi Hiabilla tulevan rakennuspaikan viereen.
Parikymmentä vuotta vanha kottikärry huusi hoosiannaa ja kitisi kuin vanha tammi ennen kuin sora oli kärrätty rakennuspaikalle. Tovi meni ennen kuin olin saanut valmiiksi 20 cm paksun tiiviin sorapedin rakennuksen pohjalle.

Olin samana keväänä kärrännyt tuolla vanhalla verrattomalla vekottimella 7 kuutiometriä multaa uuden nurmikon perustaksi, joten tunsin eräänlaista huonoa omaatuntoa moisesta rääkistä.

Polvi parat
Tähän ikään päästyä alkaa olemaan vähän kaikenlaista kremppaa joka puolella, 50 vuoden takuuaika on ylitetty jo kauan sitten. Laatoituksen tuli olla ehdottoman suora, laatat tasan toistensa kanssa ja tiiviisti keinumatta soran päällä.
Ennen kuin nuo 72 laattaa olivat kohdillaan ja kaikki vaaterissa polvet ja jänteet muistuttivat itsestään monesti ja pahasti. Aikoinaan parikymppisenä kollina tuo ei olisi tuottanut minkäänlaista tuskaa, mutta aika ja ikä on näköjään tehnyt tehtävänsä, tosin luulenpa, että nyt on malttia enemmän.

Pystytys
Nyt nuo yksityiskohtaiset, järjestyksessä etenevät ja kuvalliset ohjeet osoittivat ylivoimaisuutensa. Olin erotellut numeroidut osat omiin kasoihinsa, joista oli ensiksikin helppo tarkistaa, että kaikki osat olivat toimituksessa mukana, että myös ohjeiden perusteella ottaa vuorollaan oikeat toisiinsa liitettävät osat eri työvaiheisiin.
Kasvihuoneen alapalkkien ja betonilaattojen väliin laitoin ensiksi painekyllästetyt 2/4 lankut, jotka pulttasin laattoihin kiinni ja niihin nuo alapalkit ruuveilla vastaavasti niihin. Tällaisia ratkaisuja olin nähnyt tehtävän noissa katsomissa tube videoissa, itse ohjeissa ei tuollaisia mainittu lain.

Kasvihuone ei ole mitenkään painava laite, varmaan jossain 40–50 kg paikkeilla jotkut enemmän jotkut vähemmän, koosta riippuen. Tuulipintaa on kuitenkin reilusti, kun tuo itse kasvihuoneilmiö on lisännyt noita myrskyjä, sellainen saattaisi viedä se sanamukaisesti taivaan tuuliin.

Kasaaminen sujui nopeammin kuin osasin odottaa, ja kasvihuoneen tultua valmiiksi, seuraavaksi vaimoni pääsikin jo sisustamaan, laittamaan erilaisia istutus ja kasvatuspöytiä, roikkuvia kukkapurkkeja, niin edespäin rakenteisiin. Syksyllä nähtiin, kuinka suunnattomasti kasvukausi piteni, sisällä oli huomattavasti lämpimämpi kuin ulkona, moniväriset kukat loistivat ja kasvit viihtyivät eli kasvukausi piteni, eläköön tuo kasvihuoneilmiö.

Tällä hetkellä, talvella siellä loistaa niin sanotut kausivalot.
Nyt jo suunnitellaan mitä sinne laitetaan keväällä kasvamaan, onkohan meille kasvamassa viherpeukalot, huolestuttaa hiukan 🙂

Tuollainen pläjäys tuli naputeltua todella pitkästä aikaa, alkaisikohan sitä vetreytymään hiljalleen taas

Remontti ja kuinka se sitten menikään

Rempan suunnittelua ja tavoitteiden asettelua
Päätimme alkutalvesta -23 että keväällä aloittaisimme asuntomme remontoinnin. Olemme asuneet tässä talossa nyt noin 21 vuotta. Sinä aikana olemme tehneet siihen pieniä ehostuksia, tapetointeja ja normaaleja omakotitaloon liittyviä huoltoja ja pieniä korjauksia, hanojen vaihtoja ja niin edespäin, mutta väistämättä ajan hammas tekee jälkensä.

Ensimmäinen vaihe oli suunnitella mitä tulisimme tekemään, mitkä olisivat meille niitä tärkeitä asioita. Minkälaisia erilaisia asioita muuttuneet lainsäädännöt, rakennus- ja ympäristömääräykset ja vaatimukset edellyttivät tiettyjen remontti kohteiden osalta jne. Mitkä asiat, kohdat talossa olisivat taloteknisesti ajankohtaisia korjauskohteita ja mitkä välttämättömiä talon toiminnan, asumisen, viihtyisyyden ja hyvässä kunnossa pysymisen kannalta.

Kuka tekee ja mitä
Mietimme myös etukäteen mitkä työt tekisimme itse ja mihin ottaisimme yrityksen tekemään työn osittain tai sitten kokonaan. Kilpailuttaminen mielestäni ehdottomasti kannattaa, tosin me emme aina valinneet sitä halvinta vaihtoehtoa, vaan työn laatu, referenssitkin ratkaisivat hyvin paljon, suositukset, joita saimme luotettavista lähteistä matkan varrella, vaikuttivat voimakkaasti myös päätöksiimme.
Tämä töiden suunnittelu ja niiden jaksottaminen osoittautui varsin onnistuneeksi, suorastaan välttämättömäksi rempan etenemisen suhteen.

Oli äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi parkettilattioiden hionta tapahtui ennen tapetointeja ja listoittamisia. Sisäkattojen maalaus piti tehdä ennen tapettien seinille laittamista tai koska pihatöissä kaivinkone, sorakuormat saapuvat tontille jne. Osan näistä töistä teimme itse ja osan teetimme ostopalveluina ammattilaisilta.

Suunnitelma ja siinä eteneminen
Päätimme edetä remontissa suunnitelmamme mukaan siten, että ensimmäisenä kutsumme yrityksen, jonka tiesimme olevan luotettava ja hyvämaineinen, suorittamaan kosteusmittauksia asunnossamme. Mittaukset sujuivat hyvin ja tulokset olivat loistavia, talo oli kuiva, hometta ei löytynyt mistään eli sen osalta remontti saattoi käynnistyä hyvillä mielin. Tämä myös ratkaisi, vapautti varoja muuhun remontointiin, joita olimme varanneet sen varalle, jos jotain ikävää olisi löytynyt.

Leivinuuni
Ensimmäisinä asialistalla oli nuohous ja leivinuunin pintojen slammaus heti lämmityskauden päätyttyä. leivinuunissamme oli ulkokuorena punatiilipinta ja varsinainen sydän vuolukiveä. Halusimme vaihtaa kylkien värin valkoiseksi ja pinnan muodot rosoisen karheaksi, samoin yläpinnan laatoituksen ja kipinäalustana olleet laatat ja listat.

Hyville ystävillemme oli tehty tuo operaatio edellisvuonna remontin yhteydessä, ja jälki oli varsin tyylikäs ja siisti. Päätimme ottaa yhteyttä tuon slammauksen tehneeseen yritykseen. Pienen neuvottelun jälkeen tilasimme työn heiltä, eli emme kilpailuttaneet tätä, vaan työ jälki ratkaisi asian ja hyvä niin.

Ivi kone ja ilmanotto
Seuraavaksi oli vuorossa iv koneen täysi huolto ja kanavien nuohous. Minulla oli ollut asiakkaana, aikaisemmissa tehtävissäni ilmanvaihdon ja peltitöiden, rakentamiseen ja huoltamiseen erikoistunut yritys, josta tiesin, että ko. yritys tekee huippulaatuista jälkeä, eikä mene siitä mistä aita on matalin vaan laatu ja kunnia ratkaisee.

En ole koskaan nähnyt niin perusteellista iv koneen huoltoa ja puhdistusta kuin nyt, samalla sain ohjeet, miten rakentaa uusittu ilmanotto. Halusin rakentaa tuon itse. Entinen oli ullakkotilassa, jossa oli villat ja mahdollisesti pölyäkin, joka mahdollisesti kulkeutui suodattimille ja heikensi samalla ilmavirran sisään virtausta. Rakensin sen tulemaan räystään alle siten että siihen sai kiinni alipaineistajan jatkossa vaivattomasti ja sisään tuleva ilma on puhdasta.

Samalla huollon löytyi vika lämmön talteenoton poistopuolen lämmitysvastuksesta, jonka kävi korjaamassa sähköasentaja pikaisesti. Homma hoitui kuin siellä kuuluisassa Strömössä, sisätilojen ilmavirtojen tulo ja poisto venttiilit säädettiin samalla kohdilleen ja pöytäkirja tallennettiin.

Makuu- ja työhuoneet
Eräs suurimmista ja aikaa vievimmistä asioista oli huoneitten tyhjentäminen, käytännössä pakkaaminen. Voi kiesus mikä homma, käytännössä tehtiin siis talon sisäinen muutto jaettuna kahteen osaan, ensin makuu- ja työhuoneet pakettiin ja laatikoissa toisiin huoneisiin ja jonkin ajan kuluttua toisin päin.
Seuraava operaatio oli poistaa makuuhuoneista vanhat tapetit, sekä lattia että ikkunalistat ja tasoittaa seinät. Joissain kohdissa tuntui, että tapetti päätti pistää hanttiin viimeiseen asti, mutta lopuksi seinät paljastuivat kokonaan.

Samalla myös tapettien poiston yhteydessä hioin 2 makuuhuoneen kattopaneelit ja kittasin katoista mahdolliset olevat raot ja lopuksi maalasin sisäkatot muutamaan kertaan. Näitä töitä tehdessämme kilpailutimme jo samaan aikaan parkettilattioiden hiojaa.

Parkettien hionta
Alussa tuntui, että parkettien hionnan tekijöitä oli todella vähän, vaikutti että tekijää piti hakea hyvinkin kaukaa, onneksi saimme vinkin muutamista tekijöistä tapetti liikkeestä. Kun meillä oli 4 tekijää tiedossa, aloitimme operaation pyytämällä tarjouksia. Meitä konsultoi tässä asiassa hyvä ystävämme, joka on todellinen huippu rakennusmestarina liki 35 vuoden kokemuksella. Hän osasi kertoa mitä vaatia ja mitä vaatimuksia tulisi työn tekijän täyttää.

Hyvin pian tipahti 2 tekijää pois hinnan vuoksi, kilometrikustannukset olisivat nousseet kohtuuttomiksi, yksi tekijä oli estynyt sairastapauksen vuoksi eli se neljäs ja edullisin itse asiassa voitti kisan.
Työt jaettiin 2 osaan, 3 makuuhuonetta tehtäisiin ensin. Työt niiden osalle jaksottui viikon ajalle, hiontoja tehtiin useita eri vaiheissa, ja kova lämpötila +30 c` ja siitä johtuva ilmankosteus hidasti työtä jonkin verran lakkausten osalta. Samoin tekijä oli fyysisesti melko lailla äärirajoilla tehdessään hiontaa.

Kittiä kanssa
Kun nuo kolmen huoneen parketit oli hiottu, ja moneen kertaan lakattu, Oli vuoro aloittaa tapetointi. Tilasimme remontin alkuvaiheessa uudet tapetit erikoisliikkeestä, ja esimerkiksi minun työhuoneeseeni valittiin kolmelle seinälle tiilijäljitelmätapetit, jotka todellakin näyttävät ja jopa tuntuvat tiili seinältä, yksi seinä sai tulevien kirjahyllyjen taakse yksivärisen sileän tapetin. listoitin tämän jälkeen huoneet uudelleen ja samalla uusin usean ikkunan tiivisteet, jotkin olivat kuoleutuneet ajan saatossa.

Pikkuisenko hymyilytti
Reilun viikon kuluttua oli vuorossa keittiön ja olohuoneen parketin hionta, varauduin siihen, että hionnan aikana saattaisi levitä hiukan pölyä, joten päätin hakea rautakaupasta suojamuoveja, joilla peitetään kaapit hyllyt ynnä muut. Varauduin että kaupasta tulisi 2 laivanmoottorin kokoista paalia suojamuovia, kaadoin farmariautosta takapenkit ja tein muutenkin tilaa autoon.

Saattoi olla omituisen näköistä, kun sitten kävelin hyllyjen välistä kohti kassaa ja nauroin ja hymyilin itsekseni, peri epäsuomalaiseen tapaan. Ne ”muovipaalit olivatkin noin 7 cm paksuja ja 20 cm pitkiä pötköjä, asettelin ne sitten sinne takakontin keskelle pieteetillä ja pyörittelin päätäni, joskus on hyvä nauraa ja olla samalla armollinen itselleen. Itse suojapeitteet olivatkin aivan uskomattoman hyviä, helppoja asettaa paikoilleen.
Sama hioja kävi tekemässä tämänkin työn, asia hoitui kuten pitikin, tosin olin hiukan huolissani taasen hänen jaksamisestaan, pikkuisen pelotti pettäisikö pumppu tai jotain vastaavaa, nimiä tai yritystä mainitsematta. Tämän jälkeen tuli taasen tehtyä listoitukset tavalliseen tapaan

Suurin ja kallein
Seuraava remontoitava kohde oli imeytyskenttä, kenttä oli toiminut suht koht hyvin, mutta olisi joka tapauksessa uusittava joidenkin vuosien kuluessa. Kunnalta sain tiedot, vaatimukset ja vastaavat tiedot, samoin muutamien suunnittelijoiden yhteystiedot. Pian yhteydenoton jälkeen suunnittelija piipahti, mittailtiin tulevan kentän sijainti, katsottiin rajat jne.

Tilasin seuraavaksi puiden kaatajat pistämään talon lähellä olleita valtavia koivuja nurin, ei ollut puhettakaan, että olisin tehnyt sen itse, muutaman satasen meno erä olisi hyvin nopeasti voinut muuttua usean kymmenen tuhannen menoksi. Noiden puiden runkojen pätkiminen ja pilkkominen kaivuutyön edestä meinasi mennä todella kiireelliseksi, homma rupesi maistumaan todella puulta.

Suunnittelija ja valvoja
Suunnittelija hoiti kaikki viralliset lupa asiat valtakirjoilla kunnan kanssa ja jonkin ajan kuluttua hän lähetti suunnitelmat ynnä muut dokumentit meille. Nyt alkoi armoton kilpailuttaminen tekijöistä. Sen jälkeen kun tekijät olivat tiedossa, oli vuorossa yhteensovittaminen aikataulujen suhteen miten saisimme samalle päivälle tontille lyhyellä aikataululla kaivinkone yrittäjän, sorakuormat, valvojan ja otin siihen vielä erikseen rakennusalan ammattilaisen, jolla oli kokemusta tällaisista asennuksista, itsestäni puhumattakaan.

Itse laitteiston hankinnan kilpailutin muutamien niitä myyvän yrityksen välillä, huomatakseni että eräs yritys ei vaivautunut toimittamaan minkäänlaista tarjousta, ilmeisesti yrityksen kassassa oli liikaa varoja.
Asennus sujui varsin ripeästi yhden päivän aikana, ainut miinus puoli oli kolea ilma, vesi sade ja kuume, mutta sehän on varuste ja asenne kysymys, nyt järjestelmä toimii paremmin kuin se kuuluisa junan vessa. Kunnan rakennustarkastuksen tekemä tarkastus sujui hyvin ja asennustyö tuli virallisesti hyväksytyksi.

Ilmalämpöpumppu
Seuraavaksi tutkin ja vertailin erilaisten ilmalämpöpumppujen ominaisuuksia ja kun olin päätynyt muutamiin tietyn valmistajan merkkiin, kilpailutin ne muutamilla toimittajilla, hyvin pian valikoitui eräs jälleenmyyjä toimittajaksi, sovimme asennus ajankohdan ja niin pumpun osat ilmestyi pian niin sisälle kuin ulkopuolelle taloa.
Tämän kaiken operoinnin lisäksi kesän aikaan piti hoitaa ne omakotitalon juoksevat asiat, räystäät, ruohon leikkuut, polttopuut ja niin edespäin.

Portinpylväät
Kävimme myös Silva messuilla pyörähtämässä kesällä ja siellä tapasimme erään yrityksen edustajan, joka myi, markkinoi niin grilli kuin pihakivi tuotteita. Heillä oli myytävänä komeat kivestä tehdyt portinpielet, olimme saman tien myytyjä. Tällaisia olimme miettineet ja jo jonkin verran etsineet.
Kaupat lukkoon ja seuraavaksi heidän kuljetuksensa toimitti ne pihaamme. Askartelimme pystyttäessämme 12 v. kaapelin tien alle tolpasta tolppaan ja laitoimme pylväiden päällä olleiden laattojen reunojen alle valot. Illan pimetessä kellokytkin sytytti syksyllä ledivalot ja täytyy sanoa tulihan hyvän näköinen sisäänkäynti pihaan.

Mitäpä maksoi
Kokonaisuudessaan rahaa paloi noin 21–22 tuhatta euroa, summassa ei ole oman työn arvoa, jos kaiken olisi teettänyt pelkästään ulkopuolisella, epäilen olisiko 30 tuhatta riittänyt kustannuksiin, alitimme suunnitellun budjetin mukavasti ja löysimmekin itsemme remontin päätyttyä rentoutumassa Rodoksen auringon alla.

Joka tapauksessa rempan tulos oli hyvä, asumismukavuutta tuli rutkasti lisää, teknisesti talon tekniikka oli priima kunnossa ja taloudellisesti remontti on jatkossa kannattava, kun jossain vaiheessa talo tulee myydyksi. että sellainen pläjäys pitkästä aikaa
Soon moro vaan

Se talvi sitten tupsahti taas kerran

Nyt kun katselee ulos ikkunasta, ei voi olla huomaamatta, kuinka lumi peittää maan. Se on koristellut puut kuin satukirjan kuvituksessa valkoiseen vaippaansa. Tuntuu siltä kuin kaikki tämä olisi tapahtunut pientäkin pienemmässä hetkessä.
Vielä hetki sitten puut olivat vihreitä, tuuli heilutteli lehtiä ja suunniteltiin töiden jälkeen uimaan lähtemistä. No vaimo tosin suunnittelee ja lähteekin edelleen, useamman kerran viikossa uimaan.

Minä kokeilin moista uiskentelua kerran noin 35 vuotta sitten ja totesin, että osaan sitä minäkin talvella uida jäiden keskellä, eli se juttu tuli kerralla todistetuksi.

Syksyn värit
Syksy värjäsi kesän jälkeen puiden lehdet tänä syksynä komeisiin väreihin, mutta suorastaan harmittaa, että sekin aika meni mielestäni nopeasti ohi. Eipä juuri ehtinyt käydä sienessä, kalassa jne. No pääsinhän sentään lähtemään taas syksyllä perinteiselle kalareissulle pitkänä viikonloppuna, on hienoa, kun on hyviä ystäviä.

Kertaakaan ei ole mielestäni elämäni aikana reilut puoli vuotta hujahtanut niin nopeasti kuin nyt. Toden näköisesti se johtuu osittain uusien asioiden oppimisesta työelämässä, ja melkoisesta kiireestä siellä.
Toisaalta kenties siitä, että liki joka viikonloppu on ollut kaikenlaista mukavaa tekemistä, myös arki-iltaisin. Kun on mukavaa, niin aikakin saa siivet selkäänsä.

Hyvien ystävien tapaamisia heillä, meillä, siellä sun täällä. Luonnollisesti pihatyöt eli talveen valmistautuminen varaa kellotaulusta rutkasti tilaa.

Piikkipyörät
Nyt kun se sitten, alku talvesta lumi tupsahti maahan, piikkipyörät hakeutuivat autojen alle ja lintujen ruokinta alkoi, voisi odottaa vauhdin rauhoittuvan talven edetessä. Pelkäänpä, että se on yhtä kaukainen haave kuin se hiekkaranta palmupuiden katveessa ja kirkkaan lämpimän turkoosin värisen veden kutittelu jaloissa.

Tuolla se odottaa, kiire ja ryysis, jossa monelle astuu ohjaksiin ja ohjaajan penkille tolkuton vauhti, suorastaan mania kun ja jos alennusmyynnit alkavat. Mennä touhotetaan silmät suurina hyllyjen väleissä, kuin konsanaan Petteri pukin reen edessä joulun aikoina.

Toivottavasti ei se adventtisohjo, joka on monesti takuu varmasti kastellut jalat, ei osu nyt kohdalle talven aikana. Kun sen joukossa sattuu olemaan lisäksi hyppysellinen suolaa, sotku on valmis. Se mössö kuvioi kenkien nahkapinnat muistuttamaan korkeuskäyriä kartalla, nyt en tarkoita sitä Afrikan karttaa, joita joskus on nähnyt jonkun vanhoissa patjoissa.

Kolikollahan on tietysti kaksi lyötyä puolta, ellei kyseessä sitten ole todellinen keräily harvinaisuus, siis se yksipuolinen kolikko. Jos vauhti jatkuu tällaisena, kohta toivottavasti päästään nauttimaan keväästä ja lumien sulamisesta.

Asiasta tuoksuvien patojen äärelle
Kulinaristisessa mielessä syksy on ollut suorastaan herkullinen. Olemme ystävien kanssa käyneet ja nauttineet niin Karjalaisen pitopöydän antimia Parppein pirtillä Ilomantsissa. kuin vaikkapa esimerkiksi käytiin nauttimassa hyvien ystävien luona Lemillä Lemiläistä lammaspataa eli Lemin särää.

Nimi särä tulee muuten koivupuusta veistetystä puukaukalosta, jossa paisti kypsennetään, mausteena vain suola. Siis puukaukaloa ei popsittu, vain suunnattoman herkullista lammaspaistia. Kokkaus tapa on kuulemma joidenkin tietojen mukaan, jopa tuhat vuotta vanha tapa valmistaa lammasta.

Maapäärynä
Kun tuumailee valmistus tapaa veikkaan, että saa pistää melkoisen määrän vuosia lisää tuohon ikä arvioon.
Aikaisemmin lisukkeena on kypsennetty nauriita, ennen kuin maapäärynä eli tutummin pottu rantautui Härmän rannikoille. Tuo pottu, peruna, potaatti, millä nimellä sitten kukin tuota kutsuukin, oli imenyt itseensä paistin lientä ja sen maku oli tyrmäävän hyvä.

Välillä syksyn mittaan popsittiin todella hyviä bursia ja pizzoja, tai milloin sitten haettiin suoraan sataman savustamosta savustettua lohta tai savusilakoita. Joskus grillattiin itse muuten vain.
Nyt talven tultua alkaa leivinuunin kita ahmimaan itseensä erilaisia patoja piirakoita, vuokaruokia, ja niitä pizzoja, jotka vaativat joko kovan lämmön tai pitkän kypsytyksen lempeissä lämmöissä.

Tällä hetkellä lohifilee aurajuustolla höystettynä kypsyy uunin tasaisessa lämmössä, kera noiden maapäärynöiden. Jos et tiedä, mikä on maapäärynä, katso leffa nimeltä peruna.

Kulinarismiako
Tuossa jo muutaman kalakaverin kanssa suunniteltiin ensi reissulle menutta, kulinaristeja kun ollaan. Päädyttiin alustavasti mm: tuohon Espanjan lahjaan maailmalle eli paellaan kaikilla asiaan kuuluvilla herkuilla.
Ensi keväälle tulikin mukava uutinen Rääkkylän suunnalta, Paksut pojat eivät suljekaan satama ravintolaansa, eli yksi pakollinen kesän ruokailupaikka on jo tiedossa.

Satamasta toiseen
By the way, sanoi lontoolainen, on muuten huomattu ajan saatossa, että monet satama ravintolat tarjoavat kelpo muonaa kulkijoille.
Ruoka, sen nauttiminen niin perheen kuin ystävien kesken kummasti yhdistää, varsinkin kun malttaa syödä rauhassa nauttien ja keskustellen, kiireen ollessa poissa.

Ruoan valmistaminen on myös melkoisen nautinnollista, jopa sosiaalista, kun koettaa tehdä jotain aivan uutta, jopa eksoottista ruokaa, tai pyrkii tekemään tutusta tuotteesta vieläkin maukkaampaa.
Erilaisten tekniikoiden oppiminen lisää koko ajan mielenkiintoa ja monipuolisuutta, tässäkin astuu mukaan nopeasti erilaisten välineiden merkitys.

Suoraan Nipponista
Saimme hyviltä ystäviltä tuossa loppu kesästä lahjaksi pienen japanilaisen miekkatakomon valmistaman veitsen.
Olin monesti pitänyt keraamista veistä terävänä, mutta kyllä paalupaikan otti tuo veitsi, on muuten enemmän kuin terävä.

Itsenäinen Suomi
Mutta nyt asiasta ei avaruuteen, vaan Suomeen. Tätä kirjoitellessa tuumailen samalla mennyttä Suomen 105 itsenäisyyspäivää. Tunne on kyllä hieno, ylpeä, samalla nöyrä. kun miettii mitä menneet sukupolvet ovat uhranneet ja tehneet tämän maan eteen.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä on luovuttanut sen ainoansa, jotta voimme elää vapaina ja itsenäisenä.

Asiaa korostaa vielä se, että Venäjä, tuo meidänkin vastustajanamme ja vihollisena monesti ollut valtio hyökkäsi ilman syytä itsenäisen Ukrainan kimppuun, kuten hyökkäsi Suomen reilut 80 vuotta sitten.
Toivottavasti Ukraina saa ajettua hyökkääjän pois alueiltaan ja syylliset oikeuden eteen sotarikoksista.

Nyt Venäjä on julistanut yksipuolisen tulitauon, eli kusetus siellä sen kun jatkuu.

Suomi on hieno maa, jossa on hyvä asua, turvallinen ja itsenäinen. On syytä pitää huolta, että se myös pysyy sellaisena paikkana asua ja elää, tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Ei voida jäädä lepäämään laakereilleen.

Omalta osaltani toivotan hyvää, ansaittua loppiais- vapaata ja kevään odotusta.
Ps. pikkuisen enemmän venähti tämä julkaiseminen, taas!
Soon taas moro

Kohta 60 ja risat

Mihin se aika oikein vilahti, hetki sitten olin vielä 30 ja risat ja nyt kolkutellaan jo 60 ikävuotta. Sieltä 30 kympistä tultiin huomaamatta kovaa ylöspäin, kun lapset olivat vielä pieniä. Ajan kulkua ja omaa ikääntymistä ei juurikaan omalta kohdalta silloin noteerannut.
Havahduin tähän todellisuuteen, kun vaimoni, lapseni ja kaverit ryhtyivät kyselemään, missä sitä keväällä juhlitaan tasakymppejä ja jammaillaan, voi hiton hitto.

Alku metreillä ilmoitin, ettei juhlita sitten missään. Ajatus siitä, tuosta vanhenemisesta, kohta kuudesta kympistä tuntui toisaalta vieraalta, jopa hiukan kiusalliselta ja ahdistavalta, tähänkö sitä on nyt tultu.

En varmaankaan yksin
Jotenkin epäilen, etten ole moisien fiilisten kanssa ole aivan yksin, tässä samassa tilanteessa siis iässä. Ajankohta, joka lähestyy tässä, tarkoittaa myös monelle ihmiselle omassa elämässään erästä melkoisen isoa muutosta arjessaan.

Oma työelämä lähestyy joidenkin vuosien kuluttua päätöstään, ellei sitten päätä jatkaa vielä joitakin vuosia pidemmälle työelämässään.
Omalta osaltani luulen, ainakin tällä hetkellä, että jättäydyn, kun se ajankohta tulee vastaan nauttimaan ansaitusta eläkkeestä, on jotenkin olo, että on tässä tullut paiskittua hiukkasen hiton paljon noita röitä ja maksettua samalla yhteiskunnalle veroja runsain mitoin.

Tämä sama ikä tekee mahdolliseksi, monelle mahdollisuuden toteuttaa niitä unelmia, haaveita ja ajatuksia, joita on kasautunut ajan saatossa pöytälaatikot pullolleen. Kuka lähtee moottoripyörällä kiertämään pohjolan sorateitä, kuka hankkii sen matkailuauton ja virittäytyy hiljalleen lähtemään vaikkapa Portugalin lämpöön.

Kuka suorittaa sen Green Cardin ja ryhtyy pelaamaan golfia tai toteuttaa sen haaveensa lähteä kalaan Kanadan isoille erämaajoille tai mitä vaan on sitten suunnitellut. Luulenpa, että kaikkein tärkeintä on lähteä toteuttamaan niitä suunnitelmiaan, kun se tilaisuus todella koettaa.
Tuntemattoman sodan kapteenin sanoin, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Valitettavasti on tullut nähtyä mitkä seuraukset siitä seuraa, kun jää vain kotiin, tylsyys ja yksinäisyys pahimmillaan tappaa hitaasti ja varmasti.

Palataanpa sorvin ääreen
Tuosta omasta iästä ja sen kulumisesta hiukkasen vielä. Tuntuu näin jälkeen päin, että aika otti todellisia poimuhyppyjä siitä hetkestä lähtien, kun lapset syntyivät, niin kuin aikaisemmin kirjoitin. Ajan kulusta sai pieniä vihjeitä ja huomautuksia, kun lapset vuorollaan aloittivat koulutiensä, siirtyivät mukamas siitä jo hyvin pian yläasteelle, ja heti kohta menivät lukioon.

Pian sen jälkeen poika lähtikin jo suorittamaan asevelvollisuutta. Molemmat siirtyivät sitten vuoron perään korkeakoulu ja yliopisto maailmaan ja kohta toinen tulee ulos restonomina ja toinen tohtorina, kiesus mikä vauhti. Nyt sitten elävät omaa elämäänsä ennen kaikkea, ja tärkeimpänä, fiksuina tasapainoisina aikuisina.

Peilin edessä
Näin kun sitä peilailee aikaa taakse päin, katselemalla muuallekin kuin vain peiliin, paljon ja tosi paljon on ehtinyt tapahtua elämän aikana. On tullut koettua tähän mennessä iloja ja suruja, onnea ja epäonnea, siis sitä elämää, kiitos siitä.
Monta kertaa on ollut todella lähellä, että matka olisi katkennut pysyvästi, mutta onneksi tässä sitä naputellaan konetta ja koetetaan keksiä viisauksia, voi kiesus sentään näitä juttuja.

Toinen asia mistä ajan kulumisen huomaa, on kun kasvoihin on ilmestynyt omituisia juonteita ja hiuksetkin peijakkaat on alkanut muuttamaan väriä harmaan sävyihin.

Tähän ikään, kun on päässyt, huomaa todellakin, että on jäänyt aikaa perehtyä itseensä ja parisuhteeseen.
Vauhti on kenties hiukan hidastunut, ei tarvitse ottaa niin moneen arkipäiväiseen asiaan kantaa, eikä enää haluakkaan tehdä sitä. Yhtäkkiä on tullut enemmän yhteistä ja myös omaa aikaa.

Ohi kalenterin
Nyt on mahdollista, kenties taloudellisestikin toteuttaa niitä arkipäiväisiä asioita, joihin piti varata aikaisemmin lähes kalenterista aikaa, saatikka aina varaa. Käytiin just muuten katsomassa mielensä pahoittaja leffa, siinä sivutaan näitä samoja asioita, hyvä leffa.
En ole psykologi saatikka psykopaattikaan, mutta olen havainnut, että joillekin pariskunnille saattaa olla se hetki, kun se oma elämä muuttuu tässä iässä ratkaisevan paljon, jopa traagisen repivää ja seuraukset voivatkin olla vähemmän mukavia.

Onko kasvettu huomaamatta erilleen elämän ruuhkavuosina. Ei ole ollut aikaa, mahdollisuuksia tai voimia hoitaa, ylläpitää sitä keskinäistä parisuhdetta, yhteistä elämää tiedä häntä, kallonkutistajat tietävät, no antaapa olla.

Itselleni on äärimmäisen tärkeää haaveilla, suunnitella mitä sitä mahdollisesti tekee. Suunnittelee, haaveilee ja miettii asioita, vaikka tietää että monet ajatuksista ja suunnitelmista, eivät koskaan toden näköisesti toteudu sellaisenaan.
Heitänpä ajatuksena, haaveena ajatuksen, lähteä isolla matkailuautolla kiertämään vuodeksi tai pariksi Pohjois-Amerikkaa, epätodennäköistä, mutta vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä.

No ne juhlat
Alan sortumaan pienoisen painostuksen alla, kaitpa sitä pitäisi jollain tavalla juhlia. Juhlisiko vain perheen ja läheisten kanssa, vuokraisiko ison mökin ja 10–15 hengen voimin sitten juhlittaisiin ja kemuiltaisiin.
Muutama hyvä ystävä ehdotti, kiitos Sampo ja Ripe, että lähdetään Ruotsin risteilylle isolla porukalla omakustannus hintaan, kunnon kasarimeiningillä. Välillä taas tekisi mieli lähteä pienemmällä porukalla, pitkälle keväiselle viikonlopulle johonkin Keski- Euroopan isoon keväiseen kaupunkiin.

Kas mennäkö vai olla menemättä, aika juoksee kuulemma kovaa kuin Viren aikoinaan, kaikenlaista se pieni ihminen vanhetessaan joutuukin pohtimaan, eläköön nuoruus
Se on taas Moro, nämä blogit harvenevat näköjään kuin ne hiukset päässä, no vielä voi olla toivoa jakauksellekin, melkein.

Ystävyys ja ystävät
Tuumasin tällä kertaa hypätä syvempääkin syvempään päähän, ja kirjoittaa asiasta, joka on meille kaikille, tai lähes kaikille yksi elämän tärkeimmistä asioista, ystävyydestä, ystävistä ystävyyssuhteista, niiden saamisesta ja menettämisestä. Mutta myös eräistä tuskallisimmista asioista, mitä saattaa elämänsä aikana kohdata, ystävyyden tai ystävän menettämisenä.

Yksi maailman ehdottomasti suurimmista rikkauksista, jonka ihminen voi koskaan kokea ja saada on ystävyys ja ystävien läheisyys. Ystävien merkitystä ei voi kuvailla yhdellä sanalla, ei yhdellä lauseella, saati blogilla, se on jotain paljon suurempaa, se on elämää.

Ystävyyttä ja todellista ystävyyttä.
Jokaisella, toivottavasti jokaisella on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, on sitten kyseessä normaali arkielämä iloineen ja suruineen, tai vaikkapa yhteisen harrastuksen yhteydessä tapahtuva yhdessäolo. Viisaat kait sanoisivat sitä keskinäiseksi kanssakäymiseksi, sosiaaliseksi elämäksi tai muuksi sellaiseksi.

Ihmiset ovat viettäneet aikaa keskenään kymmeniä, mieluumminkin satojatuhansia jopa miljoonia vuosia, turvallisuuden, yhteisön tuoman hyödyn, elämän mahdollistamisen, ja myös seurankin vuosi, kaitpa sitä tässä ollaan edelleenkin somesta huolimatta, aikamoisia laumaeläimiä.
En ole kallonkutistaja enkä menneisyyden tonkija, vaikka jälkimmäinen juttu olisikin hyvin houkuttelevan mielenkiintoista. Elämä on opettanut monia asioita, niin hyvät kuin pahat puolensa, joskus kantapään kauttakin, miten elämä etenee.

Ystävyyden hoitaminen
Katselin tuossa jonkin aikaa sitten ruoanlaittoon liittyvää tv ohjelmaa, jossa puhuttiin ja kerrottiin ruoanlaiton kemiasta, miten eri molekyylit ja atomit reagoivat keskenään ja mitkä eivät.
Jotkut ainesosat sopivat keskenään loistavasti, kun taas jotkin eivät laisin.

Tuossa ohjelmassa esiintyi eräs englantilainen nainen, joka leipoi aivan uskomattoman hienoja, kuohkeita täydellisiä hiivaleipiä. Hän kertoi, että kaiken pohjana on yksikertaisesti hyvä taikinajuuri, josta täytyy pitää jatkuvasti huolta.

Taikinajuuriko
Taikinajuurta piti ruokkia, sen säilyttäminen oikeassa lämpötilassa on hyvin tärkeää ja niin edelleen. Se mahdollisti sen, että tuollaiset hyvin hoidetut taikinajuuret voivat olla todella hyvin vanhoja, mutta vain jos niistä pidettiin huolta.

Tuli väistämättä aasinsiltana tuosta taikinajuuresta mieleen, että hyvän ystävyyden pohjana, rakennusaineena on tuo toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostus ja se, että ystävyydestä ja ystävistä pidetään huolta ja että molemmat tai kaikki kokevat olevansa yhtä arvokkaita, tasa-arvoisia, tärkeitä ja kunnioitettuja.

Harvoin kait se ystävyys syttyy ja syntyy kerta laakista, vaan kehittyy hiljalleen kohoten kuin tuo hiivaleipä valmistuessaan.

Nyt on se hetki, kun kaikki kallonkutistajat voivat ottaa foliohatut ja kaiken maailman kattilat päästän ja olla tekemättä diagnooseja yhteydestä hiivaleipään.

Sota aika
Isäni astui palvelukseen talvisodan lopuilla ja taisteli koko jatkosodan etulinjan taisteluissa. Hän kertoi, että yhtenä suurimmista voimavaroista oli se, kun tiesi ettei kaverit jättäisi, jos kävisi huonosti, mutta myös sen, ettei jättäisi kavereita, jos näille kävisi kehnosti.

Sota kovetti, mutta hän kertoi, että siitä huolimatta se oli aina koskettanut, tuntunut pahalta, jos tuttu kaveri kaatui viereltä tai haavoittui pahasti.
Hän antoi minulle yhdeksi elämän ohjeeksi seuraavan lauseen. Pidä huolta kavereistasi, niin ne pitävät huolta sinusta, se oli pieni lause, mutta valtava asia.

Se rikkaus, hyvä ystävyys
Minulle on ollut suunnaton ilo, että olen saanut elämäni aikana erittäin hyviä ystäviä, sellaisiakin, ettei aina vain naurettaisi, räkätettäisi ja puhuttaisi levottomia. Vaan sellaisia, joiden kanssa on voinut puhua myös hyvin syvällisiä omia asioita, ja kuunnella myös toisten asioista.

Se että joku luottaa ja kertoo omista asioistaan, niistä huolista, haaveista tai mistä vain, on suunnaton kunnia.
Totta kai nekin ystävät, joiden kanssa ei jaeta niitä syvällisimpiä asioita ovat suunnattoman tärkeitä, vaikkapa kalastus ja metsästys ja harrastus porukoissa ollessa, juttu lentää ja mieli kevenee.

Menetetty ystävyys
Menetetty ystävyys, on sen syy sitten mikä tahansa ei tunnu hyvältä. E se, että ystävänä pitämänsä henkilö yhtäkkiä paljastuukin kieroksi, luottamuksen pettäneeksi selkään puukottajaksi, tai sitten vaikkapa kuoleman kautta poistuneeksi.
Nykyään on onneksi olemassa sosiaalisen media vempeleet mitkä mahdollistavat yhteyden pidon, niin live kuvalla kuin äänellä vaikkapa toisille mantereille, mikä on aivan loistava juttu.

En tiedä kuinka paljon ihmiset menettävät ystäviään elämänsä aikana kuoleman kautta, ennen kuin ikää on tullut todella paljon, siis erittäin vanhoiksi.
Olen menettänyt elämäni aikana todella paljon, niin ystäviä ja työkavereita kuin muitakin tuntemiani ihmisiä kuoleman kautta. Siellä on sairauksia, liikenneonnettomuuksia, hukkumisia, tulipaloa, alkoholin tekosia ja itsemurhia jne.

Ne Itsemurhat
Noiden itsemurhien suhteen olo tuli jossain vaiheessa hiukan epätoivoiseksi, miksi en nähnyt ajoissa niitä pienen pieniä merkkejä siitä mikä, ja mitä on mahdollisesti tulossa. Yhdessäkään tapauksessa, joissa tapahtui tuo itsemurha, kaveri, työkaveri, ystävä ei kertonut tai ollut puhunut kenellekään tekevänsä sitä mitä aikoi tehdä.

Rupesin seuraamaan hetkittäin muutamien kavereitteni käyttäytymisiä huolissani, ken ties turhan takia, onko heidän käytöksensä muuttunut, tekivätkö he jotain tavattoman outoa ja odottamatonta. En halua, enkä halunnut, että sellaista tapahtuisi enää koskaan tuttujen ihmisten keskuudessa.

Ne kaikki tapaukset ovat tulleet täysin puskista, joissakin tapauksissa olen vielä jutellut useita kertoja saman päivän aikana ennen tuota tapahtumaa. Näitä kavereita on lähtenyt ns. taivastielle oman käden kautta tarkemmin kertomatta ja luettelematta 5–10 henkilön välillä.

Mukavia muistoja
Ne yhteiset muistot kavereiden kanssa, vaikkapa aikoinaan jossain festareilla, missä joku pääsi heiluttelemaan peittoa ja telttaa, tai ne kotibileet, jotka saattoivat kestää päiväkausia. Ne toivottavasti herättävät mukavia fiboja ja arvokkaita muistoja.
Toivottavasti kaikilla on ja olisi hyviä luotettavia ystäviä, ja myös niitä, joiden kanssa on vain mukava olla, nauraa, harrastaa, saada uusia kokemuksia, on sitten kyseessä vaikkapa reissut, metsästys, urheilu tai mikä tahansa, se ja ne tekevät keskusyksiköille huisin hyvää.

Kalareissu
Tulin just kotiin kalareissusta, jossa olin 7 ystävän kanssa. Kalan saanti on bonusta, mutta yhdessä olo, saunominen, grillailu, hyvä ruoka, korttipelit ja keskustelut ja no tietysti myös alkomahooli saattaa kuulua kuvioihin, fiksulla tavalla. Toki siitä kalasta syntyy polemiikkia, varsinkin jos se sattuu olemaan joku pieni ahven, jolla joku elvistelee, saati hauen puikula, no niin, että sellaista.
Soon taas jälleen kerran moro, au revoir

Blogi keskelle syksyä
Edellisestä blogista on kulunut jo taas luvattoman pitkä aika. Viimeisestä taitaa olla jo puolitoista kuukautta. Elämä on ollut enemmän kuin hektistä viime aikoina, iltaisin työpäivien jälkeen, kun olisi ollut aikaa kirjoittaa, pusero on ollut totaalisen tyhjä. On ollut annettava korvien välisen keskusyksikön rauhoittua ja siirtää kovalevyltä isompia ajatusvirtoja seuraavalle aamulle.

On tietysti hienoa, että aivoille on toimintaa ja tapahtumia, kenties harmaiden aivosolujen kuormittaminen voi jopa elvyttää niitä, toivottavasti. Nyt tilanne on hiukan hetkeksi rauhoittunut ja voi näin lauantai illan ratoksi kuunnella nettiradioista, pitkin sinistä planeettaa hyvää musiikkia ja pistää samalla muutamia ajatuksia ns. paperille.

Mistäpä juttua
Piti hetken tovin tuumailla mistä ja miten juttua suoltaisi, kummasti tauko on vaikuttanut siihen, ettei kone käynnisty kunnolla tuottamaan juttuja. Kysäisin jopa tutulta, torilla tapaamaltani kansanedustajalta jutun aihetta, joka sanoi sen mikä pitää kyllä täysin paikkaansa, ajatus, aihe blogiin monesti pulpahtaa tilanteista, tapahtumista ja inspiraatioista, kiitoksia vain Hanna.

Hyviä ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa
Onhan tässä ollut hienoja, suorastaan mahtavia viikonloppuja, kun hyviä ystäviä on tullut tuvan täydeltä viettämään yhdessä viikonloppuja. Vietettiin esimerkiksi tutun porukan kanssa viikonloppu reissaten pitkin Itäisen-Suomen kulttuurimaisemia.
Tutustuttiin esimerkiksi viskimunkin tuotteisiin viinitornissa, ihailtiin kenties kuuluisinta kansallismaisemaa Kolin vaaroilla, syötiin perinteisen karjalaisen pitopöydän uskomattomia herkkuja Parppeinpirtillä, saunottiin ja tietysti laitettiin maailman asiat siinä sivussa järjestykseen.

Saman ystävä porukan kanssa olemme useana vuotena samoihin aikoihin viettäneet viikonloppuja yhdessä, edellisen vuoden syksyllä mm vietettiin rapujuhlia Pertunmaalla, perhanan hienoja hetkiä ja isoja muistoja. Mukavien muistojen keräily on muuten mukavaa, ne tuo vastapainoa ja vastavoimia niitä vähemmän mukavia muistoja vastaan, niitäkin riittää.

Voihan syksy
Näin syksyyn kuuluu myös ne, ei niin mukavat työt, jotka liittyvät kesän väistymiseen ja syksyn astumiseen ruorin ääreen. Pihoille on tullut kesän aikana kerrytettyä, jos vaikka minkälaista rekvisiittaa, ja nyt on tullut aika niiden huoltamiseen ja koijaamiseen varastoihin.

On kompostorin tyhjentämistä, puupinojen liiteriin siirtämistä, huoltotöitä teknisessä tilassa, aurausmerkkejä paikoilleen, putsata rännit ennen pakkasia, lista on loputtoman pitkä.

Polttopuut ja se sähkö
Noista polttopuista puheen ollen, olen seurannut mediaa ja siellä olevaa uutisointia siitä, kuinka joissakin paikoissa polttopuut on myyty loppuun, siis koko talven varalle tehdyt ja varastoissa olleet. Tilanne ei ole kyllä mukava niille, jotka jäävät ilman niitä, tai jos tietää ennakkoon, etteivät ne tule riittämään koko talven läpi.

Kuulemma takkoja ja uuneja valmistavat yritykset tuottavat täydellä höyryllä niitä markkinoille, toivottavasti kaikki niitä tarvitsevat saavat sellaiset ja riittää vielä muurareita kasaamaan ennen kuin paukkupakkaset astuvat kuvaan.

Oma koti
Ajatus tulee aina väistämättä mieleen, kun kulkee omien puupinojen ohi, me lämmitämme myös talvella taloamme hyvin pitkälti, todella isolla leivinuunilla. Saunakin lämpenee myös puuklapeilla, tuottaen samalla myös lämpöä koko taloon.
Talvet vaihtelevat hyvin paljon toisiinsa nähden ja kulutus myös vaihtelee sen mukaan, joten on mahdotonta ennakoida etukäteen, kuinka monta kuutiota tulee tarvitsemaan.

Samoin grillikatoksen kaksi tulisijaa nielee myös puuta, pitkälti kevät, kesä ja syksyn aikana
Kenties juuri näistä syistä olemme tehneet ja varastoineet yleensä 2–3 vuoden päähän tarvittavat polttopuut, samalla on saanut hyvää ja monipuolista liikuntaa, kun on kaatanut, karsinut, pätkinyt, halkonut ja kahdesti pinonnut halot ja klapit.

Ydinvoima
Olisi myös suotavaa, että Olkiluoto III alkaisi työntämään sähköä valtakunnan verkkoon, ja rauhoittaisi tätä ylikuumentunutta tilannetta. Väistämättä tulee ajatuksiin kysymys, hyödyntävätkö sähköyhtiöt päällä olevaa tilannetta lisää.
Samoin polttoaineita myyvät yritykset, jotka tahkoavat kaikkien aikojen tuloksia, onko siellä ilmaa kovinkin paljon hinnoissa, varsinkin kun öljyn maailmanmarkkina hinnat ovat tulleet alas.

Turve
Se, että on luovuttu osittain siitä turpeen hyödyntämisen kieltämisestä, jota vihreät ajoivat, kaitpa suorastaan kiihkolla, on todella hyvä asia, Suomen huoltovarmuus on syytä pitää myös siltä osin ehdottomasti kunnossa, että meillä on riittävästi energia lähteitä tiukan paikan tullen, kuten nyt on hyvin mahdollista.

Polttoaineet
Toinen asia on, josta ehdottomasti pitäisi tilapäisesti luopua tai vähentää lisää radikaalisti on tuo polttoaineisiin kohdistuva jakeluvelvoitteen määrää. Jos asuu hyvien julkisten liikenneyhteyksien keskellä, ei välttämättä tule mieleen, että suurin osa suomalaisista asuu alueilla, joissa julkinen liikenne on olematon, tai sitä ei ole laisinkaan.

Itse olen asunut seuduilla, joissa julkinen liikenne on aivan erinomaisella tasolla, mutta myös alueilla, joissa se on liki kaukainen haave ja ainut vaihtoehto liikkumiseen on oma auto.

Idän ihme
Kaikkea se idän ihme, muinaisjäänne 80 luvulta, tyyppi, jonka ajatusmaailmaa on hyvin omituinen ja jonka logiikkaa on hyvin vaikea ymmärtää, on saanut aikaiseksi. Todennäköisesti siellä alkaa hiljalleen kiehua, huolimatta tiukasta kontrollista.

Ukrainassa on onneksi alkanut vastaiskujen sarja maan takaisin valtaaminen, mikä toivottavasti johtaa täydellisesti maan palauttamiseen sen oikeille omistajille.
Viimeisin ilmentymä sellaisesta on, kun eräässä iltapäivälehdessä olleen uutisen mukaan, erään Pietarilaisen kaupunginosan valtuusto on vaatinut, että kyseinen heppu pitäisi haastaa oikeuteen maanpetoksesta ja erottaa virastaan, siispä sitä tapahtumaa hartaasti odotellessa vietetään alkavaa syksyä.

Siinäpä oli taas eräs pläjäys ajatuksia
Eipä muuta kuin moro, seuraavaan kertaan

Lännentiellä
Päivä 1. reissuun lähtö
Päivä alkoi selvitellessä ja sopiessa viime hetkellä kuumeisesti erinäisiä asioita, jotka olivat jääneet totaalisesti viime tippaan. Kirjastossa käyntiä, henkilöauton antamista tyttärelle matkan ajaksi, kissojen hoidon viimeiset säädöt jne.

Tyttäremme oli luvannut hoitaa ja pitää huolta kissoistamme samalla kun huolehti omista kissoistaan ja koirastaan, parempaa hoitajaa emme olisi saaneet apuun rahallakaan.

Kaupasta piti noutaa vielä sinne saapunut paketti ja toisesta moisesta ostaa uusi vesikanisteri, maille unohtuneen tilalle. Kello raksutti vääjäämätöntä ja väsymätöntä tahtiaan, ja samaan aikaan tuntui, että tekemättömien asioiden määrä paisui kuin pulla taikina.

Tavara määrä
Auton luovutus oli sovittu tapahtuvan liikkeessä klo 14. reikäleipä, ja mielikuvituksissani siinä vaiheessa vielä elättelin ajatusta, että pääsisimme lähtemään reissuun siinä noin klo 15–16 välisenä aikana.
Olimme edellisinä päivinä aloittaneet jo vaatteiden, tarvikkeiden ja monien hyödyllisten ja vähemmän hyödyllisten tavaroiden pakkaaminen, kukapa sitä reissuun nyt lähtisi ilman mykistävän kokoista tavara vuorta.

No asioilla on taipumus aina muuttua jo ensi kättelyssä. Kaappeja oli kyllä rutkasti, mutta niin oli niitä vaatteitakin, no kamppeet löysivät paikkaansa, eikä edes vaseliinia tarvinnut kaappien seinille. Lopuksi sapuskat jääkaappiin ja hikikarpalot pois otsalta.

Jee olemme liikkeellä
Kello kilkatti pitkät kahdeksantoista kertaa, ennen kuin diesel käynnistyi ja pyörät alkoivat pyörimään. Päätimme ajaa ensiksi Asikkalan seutuville ja majoittua puskaparkkiin.
Mukava sellainen paikka löytyikin sitten Karisalmen sillan läheltä levähdysalueelta. Kaiken kruunasi huikean näköinen superkuu Päijänteen pinnan yläpuolella.

Vääksy
Vääksy oli entuudestaan pikkiriikkisen tuttu paikka, mutta nyt päätimme katsella ja tutustua siihen kunnolla, ja kyllä kannatti. Kyselimme kanavan varrella eräältä rouvalta, joka odotti ohikulkevalta risteilyalukselta saapuvaa lastenlastaan luokseen, paikkoja ja asioita, joissa hän voisi suositella käymään.

Ja rouva todellakin tiesi missä kannattaa käydä, mm laaksoon laskeutuvan polun, joka vei kasvitieteen professori J.P. Norrlinin puistoon. Olihan erilainen ilmasto jokilaaksossa, keskellä kuumaa päivää.
Kaupan, joka oli järkyttävän täynnä tavaraa, minun piti poistua pihalle jo 15 minuutin jälkeen, mutta parempi puoliskoni viihtyi siellä vaivattoman oloisesti ja pitkään.
Mikä oli erikoista oli se, että kauppaa pitävä rouva, oli talon taakse ulos asfalttikentän päälle rakentanut erikoisen pienen alueen, puiston jossa historia ja vanhat esineet suorastaan hyppäsivät esiin. Seassa oli taidetta, työkaluja, ynnä muuta erikoista nähtävää.

Ulvila
Illaksi Ulvilaan monen mutkan kautta, kierreltiin ja kaarreltiin useiden paikkakuntien kautta suuntana lounas. Matkalle sattui reissun edullisin huoltoasema, jos sitä nyt edulliseksi voi kutsua, dieseliä myytiin järkyttävään hintaan 2,27 € / litra.

Pistin päivityksen fb.hen ja siitähän meinasi tietyn henkilön osalta tulla varsinainen sirkus, en viitsinyt kauaa kommentoida koko asiaa, vaan antaa asian olla.
Ilta vaimoni veljen perheen luona vietettiin leppoisissa ja herkullisissa merkeissä, ja seuraavana aamupäivänä otettiin suunta kohti Reposaarta.

Reposaari päivä 2.
Viimeisestä tapaamisesta oli kulunut jo muutama vuosi, joten juttua riitti myöhään yöhön. Aamulla aamiaisen jälkeen menojalkaa alkoi taas kutitella, ja kumijalka vei taas taipaleelle, nyt suuntana Reposaari. Siellä on mielenkiintoinen vanha puutaloalue, jossa on upeita huviloita, ja historiallisia vanhoja rakennuksia, joita on onneksi säästetty. Ei näkynyt Suukko II (käy vilkaisemassa YouTube), harmi.

Merry Caping päivä 3.
Matka jatkui rantateitä pitkin kohti pohjoista, matkalla oli monia mielenkiintoisia paikkoja ja esimerkiksi keiteltiin mocat ja popsittiin toast skagenit vanhassa kalastajasatamassa, lämpimässä auringon paisteessa pilvettömän taivaan alla.
Siellä aisti historian havinan, tuulen ja sateiden ajan saatossa patinoimien kalastusvajojen keskellä, ja väistämättä tuli mieleen, kuinka moni oli jäänyt tulematta satamaan mereltä historian saatossa.

Krookasta, Merikarvialta haettiin toisen kalastussataman yhteydessä olleesta savustamosta savulohta ja tietysti savustettuja silakoita, suuren suurta herkkua, joita riitti sitten nautiskella useammankin kerran. Tuolta ajeltiin sitten lahden toisella puolella Brandoon saaressa olevaan campin alueeseen.

Kun asiat ovat kohdillaan
Tuli mukava fiilis, kun saavuimme alueelle ja ilmoittauduimme respassa. Alueeseen on todella panostettu ja näytti siltä, että panostaminen, investoinnit jatkuivat kiivaasti. Alue oli siisti ja rauhallinen, mukavan kokoinen.
Olin ostanut ennen reissuun lähtöä, pienen kaasugrillin ja nyt sitä pääsi toden teolla testaamaan. Varsin näppärästi piffit paistuivat, valkkariperunat kypsyivät ja salaatti kevensi, jos ei muuta niin ainakin mieltä, nälkä siirtyi seuraavaan kertaan.

Sää suosi muuten koko ajan, rannikko oli pilvetön, mutta muutaman kymmenen kilometriä sisämaahan päin pilvet peittivät jo taivaan, merivesi oli vielä kylmää, paitsi tietysti avantouintia harrastavalle vaimolleni.

Kohti Vaasaa päivä 4.
Taas aamulla leirin purku ja kohti pohjoista, etenimme välillä E8 pitkin ja heti Kaskisen jälkeen siirryttiin aivan rannan tuntumaan pikkuteille, riitti muuten mutkaa mutkan perään, jos jossain oli jäänyt mutkia aikoinaan ylimääräiseksi, ne oli varmaan kipattu kaikki tänne.

Tuo vanha Kaskinen on näkemisen arvoinen paikka, kenties satoja vuosia vanha ruutukaava vanhoine taloineen, olimme käyneet tuolla jo aikaisemmin, paremman puolison sukua on asunut noilla seuduilla, sotahistoriakin koskettaa myös kaskista Stella Polaris operaation kautta ja muutenkin.

Matkalla Maalahti ja muutama muu
Matkalla Vaasaan bongailtiin taas muutama vanha idyllinen kylä, joissa oli upeasti hoidettuja pihoja, ja keskellä siistin ja hyväkuntoisen näköisiä vanhoja puutaloja. Lehtipuiden runsaus hiveli silmiä, puiden vihreys suorastaan hyppäsi silmille.
Matkalle osui myös tehtaanmyymälä, mistä löytyi muutamia herkkuja iltapalaksi, mm hyviä juustoja, sillejä ja hiton kalliita uusia perunoita.

Maalahden jälkeen suunnattiin Vaasan Top Campingiin, alue oli jo melkoisen iso, ei enää samanlainen idyllinen kuin edellinen. Viereen parkkeerannut karavaanari kertoi, että oli käynyt paikassa jo 80 luvulla?? Paikka paikoin alue myös näytti siltä, mutta erilaisia grillipaikkoja oli riittämiin.

Aamulla kun menin käymään eräässä alueen wc ja suihkurakennuksessa, huomasin että yöllä joillakin oli ollut paha mieli. Lattioilla, lavuaareissa, suihkutiloissa ja wc:ssä oli verta reilun puoleisesti. Siinä sitten steppaillen sai hoidettua aamurutiinit, ja hetken kuluttua siivoojat riensivät paikalle. Olisikohan ollut eripuraa vai naapuri rakkautta.

Raippaluoto päivä 5.
Taas pikaisen leirinpurun ja aamiaisen jälkeen, keula kohti Raippaluodon siltaa, joka on kyllä varsin komean näköinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin sillan päädyssä tuulen nopeuden esittävän taulun. Alas sillalta on pitkä matka, mutta se pysähdys, se olisi varmaankin se pahin asia.

Hurautettiin ensin saarelle päästyämme paikalliseen kalastajamuseoon, mielenkiintoinen paikka ja sen jälkeen matkattiin Aava Kertun kotitilalle (Södra Vallgrund), jossa oli vaikka minkä sortin elävää.
Kalkkuna parka, toivottavasti ei tajua katsovansa itseään, jos joskus peilin näkee, meinaan, jokunen ryppy oli kertynyt silmien ympärille. Herkullistahan se on joulupöydässä, mutta jos se pötköttelisi siinä pää pystyssä keskellä pöytää, saattaisi moni ryhtyä peräti vegaaniksi.

Paikallinen kauppias antoi vinkin, että muutaman kilometrin päässä olisi lounasravintola, josta saisi paikallisen panimon tuotteita, olihan se pistäydyttävä siellä, samalla syötiin hyvät pizzat. Eipä olisi uskonut, kun rakennusta ulkoapäin katseli, miten hyvää ruokaa sisältä sai. Kun olimme huristelleet riittävästi pitkin poikin tätä saarta, tuumasimme vaihtaa osoitetta ja niin matka taas jatkui.

Kohti Uusikaarlepyytä.päivä 6.
Matka Vaasasta Uusikaarlepyyhyn oli lyhyt eikä siitä liiemmälti ole kerrottavaa. Majoittauduimme Juhtbackan leirintäalueelle, siellä olimme me ja eräs toinen autokunta, eli tilaa oli. Seuraavalla viikolla paikka tulisi olemaan kuulemma, tupaten täynnä.
Naapureitten kanssa rupatellessa he kertoivat, että heillä oli ollut 20 vuotta mökki ja nyt he olivat ostaneet matkailuauton.

Jutun juoni oli siinä, että he kertoivat samalla, että mökillä olo oli ollut loppujen lopuksi hiton moinen 20 vuotinen työleiri, ja nyt harmittelivat mikseivät ostaneet matkailuautoa jo 20 vuotta sitten, silloin kun hankkivat tuon mökin. Oli kuulemma menneet vuodet hukkaan, no kukin tavallaan.

Varsinaisen älyväläyksen ja nerouden huipentuman esitteli sitten eräs kuulemma turvapaikka majoituksessa asuva noin 18–20-vuotias nuorukainen. Heppu oli kait saanut koulun päätökseen ja siitä motivoituneena ja kaiken oppineena, oli päättänyt polttaa kirjat ja vihkonsa, ja päättänyt tulla tekemään sen leirintäalueen grillikatoksessa.

No saahan sitä kirjansa polttaa, mutta kun teet siitä 30–40 cm korkean tiukkaan pakkautuneen pinon, hepulle kasvaa poskiuntuvien tilalle oikea partaa, ennen kuin se kaikki on tuhkana. Myönnän, että kehuin runsain mitoin sarkastisesti tätä sankaria. Grillimakkarat jäivät pakettiin.

Kohti Tuuria päivä 7.
Aamulla taas tien päälle ja kohti Tuuria, matkalla oli taas monia paikkoja, joista oli kuullut puhuttavan, joko urheilun, tanssin tai itsenäisyys sodan historian kautta. Perille Kyläkaupalle, hotellin edessä olevalle parkkipaikalle päästyämme, näytti siltä, että kyseessä on todellinen matkailuautojen kokoontumisajo.

Matkakulkimia oli sitten isosti paljon, isoja ja pieniä, uusia ja vanhoja, ilman ikävää sadetta olisi voinut hiukkasen kierrellä ja katsella, minkälaisia laitteita paikalla oli. Kaupasta haettiin sitten normi ostokset ja syömässä käynnit, selvittiin onneksi melkoisen vähällä, tavaraa kun olisi kulkupeliin mahtunut reilusti.

keula kohti kotia
Koko loman oli aurinko paistanut, välillä tuuli oli ollut reippaan puoleista, ötökät eivät päässeet olemaan liiaksi riesaksi. Ilmeisesti kun meri ei vielä ollut riittävän lämmintä, ja vastaavasti maanpinta oli lämmin, vesihöyry tiivistyi vasta kauempana mantereen puolella.
Siitä osoituksena oli lähes koko ensimmäisen iltapäivän ajan vesisade, jota vihmoi tuulilasiin. Eipä ollut hirvittävästi kiinnostusta tehdä ylimääräisiä pysähdyksiä, lukuun ottamatta Jyväskylässä tapahtunutta tankkausta.

Katsotaan kartasta
Iltaa kohti alkoi yöpymispaikan etsiminen kartoilta, google mapsista. Katseltiin puskaparkkeja, mutta kun niihin, joita se esitti, oli sivulle reitistä useiden kilomerien matka, hylättiin ne yksitellen. Kello tikitti ja ei ollut tullut vastaan sopivaa, kun yhtäkkiä edessä oli varsin suuri huoltoasema, jossa oli isot parkkialueet.

Etupyörät linkkuun ja kaarros haluttuun suuntaan. Riprap vauhtia kassalle kysymään voisiko alueella nukkua yön yli. Yllätys oli iso, kun kassa totesi, että ilman muuta, ja jos halusi sähköpaikan, se maksoi vain 10 € yöltä. Auto liekaan ja iltapalan jälkeen yöpuulle, kello raapi jo siinä vaiheessa ylimmäisiä numeroita.

Aamulla olisi ollut hyvä maksullinen aamiainen asemalla, mutta meillä oli kaapit täynnä popsittavaa, niin asia hoitui siten. Keli oli muuttunut yön aikana paremmaksi, ja sen varjolla käytiin katselemassa matkan varrelta vielä joitakin nähtävyyksiä.

Kotona päivä 8.
Illalla kotiin päästyämme nappasimme tyyliin puhelimet, lompakot ja tietokoneet sisälle ja tuumasimme ottavamme loput aikaisin aamusta autosta pois. Auto oli määrä palauttaa klo 12.00 mennessä, ja niin kurvattiin vuokraamon pihalle ajoissa ja suoritettiin pakolliset palautus kuviot.

Hintaan kuului 1800 kilometriä, mittariin tuli 1810 sellaista, eli oli tarkkaan ajettu.
Septitankin ja harmaavesitankin tyhjennykset sujuivat ilman ongelmia koko reissun ajan, puhtaan veden oton kanssa arvottiin muutaman kerran, kun katsottiin että letku on liian lähellä septitankin tyhjennys aukkoa.

Polttoaine oli törkeän kallista koko matkan ja tuollainen kulkupeli ei kulje huuruilla. Ihmiset olivat ystävällisiä ja nähtävyydet hienoja, toivoisi kyllä hiukan enemmän opasteita näihin matkailukohteisiin ja vastaaviin, varsinkin kun kotimaan matkailu kasvaa ja jos sitä haluaa lisätä, tarjontaakin pitää olla.

Suosittelen kokeilemaan matkailuautolla reissaamista, se vaatii pientä etukäteen asennoitumista, lähinnä tuohon tilan kokoon, joka on käytettävissä, mutta kyllä se telttailun, ainakin tähän ikään tullessa voittaa sata nolla, vaikka olisi 20–30 cm paksut ilmapatjat.
Soon taas Moro vaan!

Ajanlaskusta toiseen
Meni tovi edellisestä kirjoituksesta, mutta on ollut ns. kädet täynnä töitä yms. muuta touhua. Rustasin tällaisen tekstin, ettei tyystin jutut lakkaa täysin, eli aikansa kutakin sanoi pässi kun …. vietiin.

Yksi Ajanlaskuistamme varmastikin käynnistyi 13,8 miljardia vuotta sitten, kun se kuuluisa räjähdyksien räjähdys eli itse alkuräjähdyksen jysäys, tapahtui siellä jossain ja siitä lähtien on menty ja kovaa, kohti ties mistä ja suuntana ties minne.
Itse Albert Einstein jo rapsutteli niitä kuuluisia älynystyröitään ja selvitti tuon poksahduksen alkuja ja sen seurauksia.

Paljon on avaruutta riittänyt taivaltaa, sanamukaisesti taivaalla, kun noinkin pitkän ajan olemme joko atomeina, bakteereina, molekyylinä tai missä hiukkas- muodossa sitten onkaan taivallettu tuota taivalta.

James Webb
Tuli tuossa taannoin seurattua, montakin kertaa päivässä, kun tuo James Webin nimeä kantava avaruusteleskooppi laukaistiin Ranskan Guayanasta avaruuteen ja sen, taivallusta kohti määränpäätään venytellen ja oikoen osiaan kuin hyönteinen kuoriutuessaan kotelostaan.
Heppu lempinimeltään Papillon otti hatkat noilta samoilta suunnilta, Ranskan Guayanasta aikoinaan useammankin kerran, kantaen mukanaan kuvaa ja nimeä hyönteisestä, perhosesta, joka myös kokee elämänsä aikana nuo jäsenten venyttelyt, siis tuo perhonen.

Nyt NASA on julkaissut tuon avaruusteleskoopin ottamat uudet kuvat todella kaukaa avaruudesta, joidenkin kuvien valo on lähtenyt liikkeelle yli 13 miljardia vuotta sitten, eli valo on taivaltanut melkoisen matkan.

Myö immeiset
Viime aikoina me ihmiset olemme taivaltaneet, ihmismuodossa tällä sinisellä planeetalla keskellä avaruutta, varustettuna noilla oudoilla ulokkeilla. Alla kaksi etenemistä varten ja ylempänä kaksi sivuilla roikkuen, kenties vaikka heiluttelua varten.
Näiden kahden ylemmän välissä sijaitsee itse varsinainen komentokeskus, joka ei kyllä välttämättä takaa eikä tuota mitään ihmeellistä ja ainutlaatuista aivotoimintaa tai ratkaisuita, varsinkin jos sitä hiukan haastaa kaiken maailman mömmöillä.

Toinen ajanlasku
Toisen ajanlaskun etkot ennen jatkoja voitaneen ajoittaa ajaksi, kun taivaalta tippui ja tupsahti se Suomea sananmukaisesti koskenut kivi. Sellainen sattui osumaan paikkaan nimeltä Lappajärvi 78 miljoonaa vuotta sitten.
Lappajärvi tai mikä sen nimi sitten sattui silloin olemaankin, jos nyt joku dinosaurus tai muu otus olisi voinut ja kyennyt nimeämään kyseisen paikan, sijaitsi siihen aikaan päiväntasaajalla, eli siellä ei ollut villahousukelit.

Isoista kivistä eli stemuista, musuista, tosin oli harmia, niitä satoi taivaan täydeltä ja paljon. 250 km säteellä kaikki meni niin sanotusti sileäksi, eli tuusan nuuskaksi.
Jatkot asiaan toi Isompi, paljon isompaa isompi uusi kivi 66 miljoonaa vuotta sitten. Sen ajanlaskun alkuna oli, kun avaruudesta tippui taas valtava meteori. Nyt paikaksi valikoitui Jukatanin niemimaan alue.

Jysäys oli sen verran iso, että Tyrannosaurus Rex kumppaneineen siirtyi ajasta iäisyyteen kautta pallon melko nopeasti. Tuon tapahtuman jälkeen ei aurinko armas hetkeen paistellut, saati kuivatellut sateitakaan
Meikäläisten, siis näitä käsiään heiluttelevien esi-isät tai olennot lymysivät koloissaan maan alla ja selvisivät jysäyksestä kuin selvisivätkin suht koht ehjin karvoin.

Muita steppejä historiasta
Kenties eräs ajanlaskun merkkihetkistä oli, kun laskeuduimme puista alas ja ryhdyimme tepastelemaan pitkin heinikoita ja juoksemaan aika ajoin karkuun luolaleijonia ja muita karvaisia isohampaisia, hyvin eläväisiä eläimiä.
Toinen sellainen ajanlaskun alku oli, kun sitten opittiin käyttämään tulta, vahingossa tai tarkoituksella. Mitäpä ja minkälaista olisi tänä päivänä jyrsiä hyvä herkullinen pihvi ilman tulta ja grillausta.

Istuttaisiin ravintoloissa jyrsimässä raakaa paistia, veren valuessa suupielistä kuin halvimmassa b-luokan Hollywood elokuvassa, samalla hymyillen vastapäätä istuvalle ihmiselle. Menisi siinä melkoisen monta kretonkia ja kauluspaitaa pyykkiin, ja kenties paljon muutakin.

Vauhti kiihtyy koko ajan
Mitä lähempänä ajanlasku on tätä hetkeä, sitä kovempaa tunnutaan menevän toisesta tapahtumasta toiseen. Nyt on se ajanlaskun alku, mikä tiedetään vuoden tarkkuudella tässä kristillisessä uskontokunnassa, se on 2022. Joulupukkikin muistuttaa siitä kerran vuodessa.
Juutalainen ajanlaskun alku on hiukkasen, jokusen vuoden kauempana, sen vuosiluku on 5781 ja se vuosi päättyi 6 joulukuuta 2021. Vastaavasti Islamilaisessa ajanlaskussa on nyt menossa vuosi 1439, nuo ovat tärkeitä vuosilukuja näille uskonnoille, jokaiselle erikseen.
Saa kalenterin tekijä olla siinä tarkkana, voisi olla kyyti vähemmän mukavaa, jos päivyrit sekaantuisivat pahemman kerran.

Kaikenlaisia muita pienempiä ja isompia tapahtumia ajanlaskussa
Yksi sellainen on vaikkapa Amerikan löytyminen, joka on annettu Kolumbuksen nimiin. Tosin mites se nyt menikään, kun väkeä tuli maita pitkin Beringinsalmen nurkilta joskus 15000 vuotta sitten, Alaskan ja nykyisen Kanadan suunnille.
Viikingit, Leif Erikinpoika muun muassa purjehtivat Amerikan rannoille 500 vuotta ennen Kolumbusta, näiltä pohjolan mailta.

Sodat
Ensimmäinen maailmansota muutti Eurooppaa huimasti, valtioita hajosi ja toisia syntyi, tai ainakin itsenäistyi. Itsenäistyneiden valtioiden joukossa oli tämä meille kaikkein tärkein, eli Suomi.
Siitä alkoi itsenäisyyden ajanlasku, joka jatkuu ja kukoistaa, vaikka vainolainen on sitä ajoittain uhannut.
Toinen tapahtuma on toinen maailmansota, joka muutti maailmaa kenties enemmän kuin mikään muu, noita tippuneita kiviä lukuun ottamatta. Sen seurauksena siirryttiin atomi aikaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Korona
Asia mikä muutti ja muuttaa nykyisin elävien ihmisten arkea tavattomasti lähiaikoina, oli ja on kun koronavirus levisi ympäri tätä sinistä palloa. Se pisti normaalit elämisen tavat uuteen muotoon, kanssakäyminen, sosiaalinen elämä meni totaalisesti uusiksi, ei pussailtu eikä puristeltu, ainakaan julkisesti.
Eri valtiot eristäytyivät, laittoivat rajat kiinni, jopa Uusimaa laitettiin sulkuun, Ruotsi kulki vastavirtaan melkoisen vahvasti, oliko järkeä vai ei, kas siinäpä kysymys.

Oliko sillä mitään vaikutusta, vaikkapa sillä Uudenmaan eristämisessä, siinä on jollekin riippumattomalle tutkijalle työsarkaa. Selityksiä toki sinkoilee suunnasta sun toisesta, mutta alkoivatko kaikki toimet ajoissa ja oliko täysin turhia paniikki ratkaisuja, no se siitä, se on takuulla loputon suo, missä alkaa kohta puoleen huima käsien pesu ja takkien kääntely.

Viimeisimmän ajanjakson kynnyksellä
Viimeisin jakso ajanjaksojen ketjussa alkoi, kun Putputin aloitti täysin järjettömän hyökkäyksen Ukrainaan. No homma näyttää menevän nyt pitkin housuja, mikä ei liene laisinkaan huono asia.
Teenpä pienen ennustuksen, vetoja ei kannata kuitenkaan lähteä lyömään, koska aika hoitaa homman ennemmin tai myöhemmin takuu varmasti. Uusi ajanjakso ei välttämättä ole enää kaukana, ja se on Putputin jälkeinen maailma.

Kaikkein tärkein ajanjakso on varmasti se jokaisen oma elämä, se on ihmisiän mittainen. Joskus lyhyt ja joskus pitkä., siihen kuuluu niin vanhemmat, mahdollisesti lapset ja tietysti ystävät ja sukulaiset.

Siihen mahtuu joskus monia ja suuria tapahtumia, joskus se on kuin hento ja hetkellinen, juuri nähtävissä oleva liekin lepatus. Yhtä kaikki kaikesta elämästä jää jälki ihmisten ajanjaksoon, joskus voimakkaana ja joskus taustalle hiipuvana, mutta se on siellä kuitenkin ikuisesti.
Tarkoitus ei ollut kirjoittaa näin vakavasti, mutta juttu lähti hiukan laukalle ja lapasesta, mutta se kait on se kuuluisa tekijän oikeus.

Et silleen, ei muuta kuin moro, jatketaan matkaa avaruuden keskellä.