Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Matkan varrelta

Uusi Blogaaja -sivusto

Viisi päivää keskellä kevättä

Viisi päivää keväästä, tapahtumia ja tekoja sieltä täältä pitkin pihaa
Päivä 1.
Lumien vihdoin sulettua tuumasin, että voisin hiukan kiipeillä ja leikata omenapuumme. Edellisestä leikkauksesta oli kulunut jo 3 vuotta, joten versoja- ja pystyyn kasvaneita nuoria oksia oli ilmaantunut kuin sieniä sateella. Puut alkoivat muistuttamaan lähinnä harakanpesää.

Siispä tuumasta toimeen, leikkurit ja taittotikkaat tallista, kypärä päähän ja hyvä musiikki täyttämään tajunnan. Jotkut sanovat, että vanhoja puita pitäisi leikata kesällä, mutta näillä mennään, eiköhän tuollaiset 25 vuotta vanhat omenapuut ole vielä junnu ikäisiä.

Raippaa
Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun sellainen taipuisa ohut oksa, on iskeytynyt silmille, korville, pitkin päälakea kuin keskiaikainen hyvin pitkään liotettu raippa kesken leikkauksen. Tuo kypärä on kyllä hyvä kapistus, kun kyseessä on tosissaan nuo taipuisat oksat.

Sen oksan napsahtaessa paljaalle iholle, suusta purkautuu ties mitä pakanallista, kirkkokuoroon sopimatonta tekstiä, jota kuunnellessa sataman ruusutkin punastuvat.

Päivän päätteeksi puiden juurille olikin kasautunut mukava määrä eri kokoisia oksia, isoimmista tuumasin poistavani kuoret myöhemmin ja tekeväni niistä savustus purua, ohuemmat lähtevät risujen keräys asemalle saattohoitoon.

Päivä 2.
Jäärouva pahalainen oli käynyt hivelemässä painepesuria jossain vaiheessa, lue: olin unohtanut sen pakkasilmaan. Kun oli kytkenyt vedet ja sähköt ja laittoi koneen käyntiin, se laski alleen suorastaan tulvimalla.
Jälleen ja taas kerran suusta purkautui sanallista ilmaisua ja itsensä moittimista, mitäs hittoa menit unohtamaan sen koneen ulos pakkaseen, tyhmästä ajatuksesta kärsi koko kone.

Eipä auttanut kuin viedä kone autotallin työpöydälle ja suorittaa aparaatin ruumiin avaus. Mitään repeämää ei näkynyt, joten laite oli vietävä taas ulos avattuna ja kytkeä taas vedet ja sähköt. Homma piti tehdä melkoisen varovasti, sähkö ja vesi kun ei oikein sovi samaan pussauskoppiin.

Kun ei näe niin ei näe
Eipä uskoisi kuinka paljon vettä voi tulla reiästä, halkeamasta, jota ei paljain silmin näe, no kyseessähän on sananmukaisesti painepesuri.
Tätä seuraavaa tekstiä ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä.

Onni onnettomuudessa on, että kone on Kärcher, kannettava kouraan, netti auki ja sukellus heidän sivustolleen. Nopeasti löysinkin kyseisen painepesurin yksityiskohtaiset räjäytyskuvat ja sieltä kuvien keskeltä sitten näkyikin tarvittava osa rikkoutuneen tilalle.
En ole koskaan kokenut tai nähnyt näin helppo käyttöistä ja yksityiskohtaisen hyvää varaosa ja tarvikemyynti sivustoa kuin tämä.

Päivä 3.
Pesuri jäi pöydälle odottamaan uutta ruumiinosaa ja ryhdyin vastaavasti tekemään, rakentamaan rouvalle kasvihuoneeseen istutuslaatikoita. Oli suorastaan ilo talven jälkeen levittää pihalle kaiken maailman aparaatit, sirkkelit, akkukoneet, suorakulmat, ruuvilaatikot jne.
Tuli tunne, että mitä enemmän tavaraa on, sitä paremmin homma hoituu. Kaitpa se on jokin äijä geeni.

Vaatimus tilaajalla oli, että laatikoiden tulisi olla lattiatasossa, tietyn kokoisia. Niihin oli tulossa kasvamaan erilaisia kurkkujen ja varsinkin tomaattien taimia, jotka kasvavat hyvin korkeiksi, toivottavasti ei kuitenkaan samoille mitoille kuin Jaakon pavunvarsi.
Illalla olikin aika olla sitten kasvihuoneen sisustus assistenttina, lähinnä ollen nosturi tai ainakin ajaen nosturin virkaa.

Päivä 4.
Tämä on se päivien päivä
Tänään se tapahtuu. meille tulee Mummin ja Vaarin pikku prinsessa Minttu, ensimmäistä kertaa yökylään. Valmisteluita on tehty jo jonkin aikaa, hankittu retkisänky ja paljon muuta tarpeellista tarpeistoa, valmistauduttu huolella.
Myönnän että hetki on aika tunteellinen, ilmapiiri väreilee pientä jännitystä, odotusta. Pieni tyttö on kyllä pystynyt kieputtamaan pikkurillinsä mummin ja vaarin ympärille. Se hymy sulattaa kyllä sydämen totaalisesti.

Täytyy sanoa, että tuolle pienelle tytölle on kehittynyt luja tahto, sitkeä sissi, kokeilee kääntymistä kaikin voimin, on vain päivistä kiinni koska se onnistuu. Toinen hetki on se, kun iskee nälkä, siinä on syytä liikkua valon nopeudella, hän ilmaisee erittäin nopeasti mielipiteensä, jos tarjoilu eli tuttipullo ole salamana nenun alla, siinä vaarikin lentää 😊

Päivä 5.
Multitaskausta, kun pikku neiti on ensin palautettu kotiinsa, alkaa ensin moottorisahan huolto, tulppa, ketjut minttiin, säätöjen tarkistus, yleinen kunnon tarkastus ja uudet liemet sisään. Sitten ryhdyttiin touhuilemaan niin putki- kuin sähköasentajana.
Tarkoitus oli asentaa kasvihuoneeseen automaattinen akkutoiminen ja aurinkoenergialla toimivan kastelujärjestelmä.

Jotenkin tuli mieleen, kun asensin letkuja, ammattikoulussa aikoinaan asennettavaksi tullut lämmityskattila ja sen järjestelmät ja vastaavasti sähköasentajaksi opiskellessa automaatio keskuksen asennus, nyt tosin mentiin hituvirralla.
Näppärä systeemi, ohjelmoitavat viikko ja päiväkohtaiset kasteluajat ja kestot, kuinka monta kertaa päivässä pumpataan vettä kasvualustaan jne, tuli laskettua litramäärä per vrk.

Kasvihuoneen taakse vielä neljänkymmenen litran saavi vesivarastoksi.
No nyt kait on aika juoda yksi kylmä virvoittava juoma ja istua kuistilla ja nauttia kevään saapumisesta.
Perusviikkoko, enpä tiedä mutta mukavaa kevään odotusta kaikille.

Soon moro vaan 😊

Itsensä haastaminen

Haastoin itseni, olipahan vuori kiivettävänä

Pitkäaikainen ajatus
Olin tuossa jo muutaman vuoden ajan ajatellut, fundeerannut, suunnitellut, käynyt itseni kanssa loputonta painia ajatuksesta, että tekisin jotain sellaista, mitä en koskaan aikaisemmin olisi tehnyt. Jos olisin tiennyt etukäteen mihin olin ryhtymässä, olisin miettinyt kerran, jos toisenkin, mutta tehnyt kuitenkin.
No joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, sanoo vanha viidakon sananlasku. Niinpä marssin kauppaan, puotiin ja kerroin suunnitelmastani ja tavoitteestani kauppiaalle.

Siinä sitten kuuntelin, minkälaisia varusteita tulisin tarvitsemaan, tarvittavien kerien määrää, niiden värejä, tarkkoja erilaisia teknikoita, joita tarvitsisin, kuinka tulisin etenemään operaatiossa ja minkälaisia sudenkuoppia voisi olla edessä.
Käyttökokemusta ennestään.

Minulla oli ollut tällainen tuote joskus aikaisemmin elämässäni ja siitä tiesin kokemuksesta, että se on ja olisi äärimmäisen mukava, miellyttävä ja lämmin, eli tiesin sen käytöstä melkoisen paljon 😊.
Ei kyseessä ei ole teltta, eikä makuupussi, laavu tai vuorikiipeilyvarusteet, vaan päätin hypätä suoraan täydellisen tuntemattomaan ja tehdä itse itselleni aidon islantilaisen villapaidan.

Niin kuin tuossa aikaisemmin kirjoitin, olisin miettinyt sen kolmannenkin kerran asiaa, jos olisin tiennyt tulevan, mutta kun tuli päätettyä asia, niin näillä päätöksillä ja päättäväisyydellä mennään.

Hidasta ja vielä hitaampaa
En ole eläissäni tehnyt mitään tällaista, siis kutonut mitään, saati islantilaista villapaitaa, touhu oli alussa sormille silkkaa sekamelskaa ja kaaosta. Suoranaista hepreaa kun opettelin itse suorittamista. Voin sanoa, että sormia tuntui olevan ajoittain joukossa runsaastikin ylimääräisiä. Perhonsidonnasta, jota harrastan, oli kyllä asiassa hiukan apuja.
Välillä tulin ihmetelleeksi, miten sormet voi olla aina väärin, oliko ne vaihtaneet paikkaansa, vai harottivatko silmät tai motoriset taidot jääneet edelliseen junaan.

Epätoivo hiipi kyllä nopeasti kutkuttelemaan takaraivoa, ajatuksissani kaivoin jo ison tukun seteleitä lompakosta palkkioksi jollekulle, joka tekisi tuon villapaidan valmiiksi.
Sisu, se monen asian pelastaja ei antanut kuitenkaan periksi. Laskeskelin välillä, kuinka monta kymmentä tuhatta solmu, silmua tai mitä hiton silmukoita ne nyt olivatkaan, olin tehnyt ja se toi mukanaan kannustusta tekemiseeni, samalla kyllä miettien, kuinka monta kymmentä tuhatta niitä odotti vielä edessä päin.

Salassa
Päätin että en kerro asiasta kuin muutamille läheisille ihmisille, ennen kuin paita olisi vihdoin päälläni. Se miten nuo muutamat ihmiset ottivat asian, hämmästytti minua totaalisesti, ei tullut vinoilua tai naureskelua, alussa tosin hiukan epäuskon ilmeitä kyllä näkyi muutamilla kasvoilla, epäuskoa, sille miten raavas mies päättää ryhtyä moiseen touhuun.
Sain päinvastoin kannustusta paidan tekemiseen.

Se ei kenties ole kaikkein yleisin aikuisen miehen teko ja tekele, mutta tuumailin ja lohduttelin itseäni ajatuksella, että kyllä siihen vielä tarttuu pakokaasujen, puun, öljyn, bensiinin ja muiden työkalujen hajut ja tuoksut.

Sitkeys ja sisu
Täytyy myöntää, että nyt mentiin tekemisessä todella syvälle sinne sisun, sitkeyden ja päättäväisyyden alkulähteille, minne en olisi uskonut joutuvani tämän kanssa. Olen muutenkin tällainen ekstrovertti heppu, jolla ei aina tahdo riittää pinna pitkään junnaavissa asioissa. Oli pakotettava itsensä jatkamaan, vaikka tuntui ettei koko touhussa ole mitään pienintäkään älyä.

Luulenpa, että loppupelissä tämä kasvatti minua henkisesti, oli ehkä jollain lailla meditatiivista, kenties rauhoittavaa ja voimakkaaseen keskittymiseen pakottavaa tekemistä. Matemaattiset ratkaisut antoivat mukavan lisän tekemiseen.
Vasemman käden peukalo ja oikean käden etusormi on juuri tällä hetkellä peitetty laastareilla, kaitpa se kuuluu kuvaan tätä tehdessä.

Ei vienyt miehisyyttä mennessään
Olen esimerkiksi kuulunut aikoinaan siihen omituiseen heimoon, jotka tulipalon sattuessa, menevät, ryntäävät sisälle sinne palavaan taloon, kun toiset tulee sieltä pois, tai harrastanut muita erikoisuuksia, harrastuksia, kuten nyrkkeilyä seuratasoilla, judoa, sukeltamista jne, ja tätä bloggaamista.

Siihen toiseen erikoiseen porukkaan, en ole kyllä liittynyt, niihin, jotka kiipeävät täysin ehjään lentokoneeseen ja sitten kun ovat päässeet taivaalle, hyppivät sieltä ulos, pelkkä reppu selässä, jostain neljästä kilometristä, ilman mitään syytä, se, se vasta on omituinen heimo, kehuvat vielä, että se vasta onkin upeaa touhua ja tuntuu upealta 😊

Suuret kiitokset
Ehdottomasti suurimmat kiitoksen haluan esittää Joensuulaisen Kuitukeiju yrityksen yrittäjälle Tuija Kinnunen ja hänen yhtiökumppanillensa, ilman hänen neuvojansa, opastustaan, äärettömän vahvaa kärsivällisyyttä ja suunnatonta ammattitaitoa sekä hyviä tuotteita, tämä projekti olisi kariutunut jo lähtötelineisiin.

Saatoin kyllä hiukan hämmentää, sekoittaa muutamien rouvashenkilöiden ajatusmaailmaa vieraillessani taitokorttelissa hankkimassa tarvikkeita, samalla kun esitin omasta mielestäni kinkkisiä kysymyksiä, mutta tuumailin, että kyllä maailmaan hämmästelyä mahtuu ja saivathan samalla jutun juurta ja aihetta turinoilleen.

Mistä tein
Jos jotain harrastajaa sattumalta kiinnostaa tein villapaidan Islantilaisesta Alafosslopi langasta, tuumasin että se vahvana lankana kestää parhaiten minun käsittelyäni ja lisäksi se on paidassa todella lämmin. Suurin osa tuli tehtyä meleeratusta mustasta, vaaleasta että harmaasta langasta.

Kannustan muitakin äijiä, miehiä haastamaan itsensä ja koettelemaan toden teolla sitä sitkeyttänsä, kärsivällisyyttä, loogista päättely kykyä sekä matemaattisia taitojaan, tekemällä oman villapaitansa, miehisyys ei siitä karsiinnu, jos omaa hyvän ja terveen itsetunnon ja luottamuksen.

Jaha mitäs sitten seuraavaksi tekisi, lähtisikö tästä kalalle affenia juksaamaan, kun nuo jäätkin näyttää siirtyneen jo grogilasin puolelle.
Soon moro, sano vaari vaan

Lihansyöjänkin makuun

Kulinaristi kun olen

Nyt näinä aikoina liki jokainen taho tyrkyttää ihmisille kasvisruokaa ja kasvisten käyttöä kiihtyvään tahtiin. Korostetaan kasvisten ja juuresten terveys hyötyjä, puhtautta, vaivattomuutta ja kotimaisuutta.
Kasvikset jakavat mielipiteitä voimakkaastikin, esimerkiksi se vannoutuneinkin, grillin ääressä touhuava karpaasi saattaa kuunnella juttuja kasviksista ajatellen, että pitäkää tunkkinne, samalla kuitenkin paahtaen grillin kuumuudessa kasviksia lisäkkeiksi.

Martat ovat ajautuneet asian suhteen omaan pieneen sisällissotaansa, mitä uutisista on saanut lukea. Se ei välttämättä ole huono asia, se Marttojen sisällissota, se herättää keskustelua ruoasta ja kenties samalla ravistelee tuon järjestön rakenteita saaden ehkäpä ajattelemaan asioita kaikesta suunnasta kokonaisuutena, melkoista kipinöintiä näyttää olleen.

Monipuolisuus
Olen ollut monipuolisen ruoan ystävä koko ikäni, ja olen sitä edelleenkin. Kasvisten ja juuresten käyttö on kulkenut rinta rinnan lihan ja kalan kanssa aterioilla, osana pääruokaa lisäkkeinä ja joskus itse pääruokana.
Jotkin kasvikset ja kasviruoat on mielestäni olleet ylitse muiden, esimerkiksi tuo ratatuille on järisyttävän herkullisen hyvää ja herkullista sellaisenaan pääruokana tai sitten vaikkapa lisäkkeenä.

Toinen herkku joka on nostettava framille on tuore pasta, hyvällä maukkaalla kastikkeella.
Hyviä ruokia niin kasvis kuin liha ja kala puolella on varmaan noin tsiljoona erilaista, ja jokaisella on siinä oma makunsa.

Tuo ratatuille
Teen välillä paistinpannullisen tuota ratatouillea, ensi maistelussa häviää jo puolet pannulla olleesta annoksesta huomaamatta. En tiedä onko näissä kasviksissa ja niiden yhdistelmissä jokin sellainen kemiallinen reaktio, että sitä tulee syötyä ja nälkä tuntuu vain kasvavan koko ajan, outo juttu.

Sen valmistaminen ei ole raketti tiedettä, vaatii vain hiukan kasvisten misaamista ennen pannulle laittoa. Olen huomannut, että järjestys missä tuotteita siihen laittaa, on hyvinkin ratkaisevaa, tässäkin on varmasti monenlaisia tapoja ja hyvä niin.

Järjestys se olla pitää
Reseptejä on monia erilaisia valmistaa tämä ruoka, netti suorastaan pursuaa niitä, tämä seuraava on sellainen minkä olen itse kokemuksen kautta huomannut toimivan varsin hyvin, aikaa pannulla menee ehkä noin reilut parikymmentä minuuttia.

Ensin pannulle hyvälaatuista öljyä ja sen jälkeen, kun pannu on kuuma, pidemmän kypsymisajan vaativat paprikat ja keltasipulit, niitä tulee paisteltua joitakin minuutteja, sitten kun paprika ja sipuli on saanut hiukan väriä, lisään kesäkurpitsalohkot ja taas paistelen joitakin minuutteja.

Näiden jälkeen itketyt eli vollotetut munakoisosiivut joukkoon värikkääseen ja paistaminen jatkuu niin että kasvikset pehmenevät samalla mukavasti.
Jonkin ajan jälkeen lisään pannulle tölkin kokonaisia kirsikkatomaatteja ja hetken kuluttua laitan joukkoon kolme yksi kyntistä hienoksi hakattua valkosipulia. Ennen kuin valkosipuli muuttuu paistettaessa kitkeräksi, lisään pannulle tölkillisen laadukasta tomaattimurskaa ja annan porista hetken.

Loppu onkin vain silkkaa herkuttelua, kesällä maistuu hyvänä lisäkkeenä grillatulle ruoalle,
Eipä muuta kuin bon appetit

Huikeat arvonimet

Tapahtuipa tammikuussa, keskellä leudointa talvea, talven pimeydessä kevättä odottaessa huikeaakin huikeampi tapahtuma. Meistä tuli pienen, kauniin pienen neitokaisen isovanhemmat.
Tyttärellemme ja hänen upealle miehellensä syntyi tuo kaunokainen. Ensimmäiset kuvat, jotka saimme tuosta nuoresta neidistä vanhempiensa sylissä, pysäyttivät ja muuttivat sen huikean odottamisen ja jännittämisen, jota luonnollisesti kaikki tunsivat.

No ne arvonimet

Äiti ja Isä
siinä uudet arvonimet pienokaisen vanhemmille, ne kuvastavat rakkautta, vastuuta, välittämistä, elinikäistä tukemista, kuuntelemista, kannattelemista läpi lapsuuden ja nuoruuden. Tasapuolista kohtelua ja kunnioitusta, erilaisista elämän tilanteista huolimatta, joita matkan varrella vastaan tulee.

Mummi ja Vaari
Meille, vaimolleni ja minulle nuo arvonimet, uudenlaiset perhepiirin kutsumanimet ovat aika huikeita. Samalla meille avautui uusi ajan jakso, emme enää olleet vain aikuisten lasten vanhempia, jotka asuvat ja elävät omaa elämäänsä, välillä Suomessa, välillä maailmalla.
Siitä hetkestä lähtien, kun saimme tietää, että on tulossa pieni lapsenlapsi, aloimme tietoisesti ja varmasti alitajunnallisesti valmistautua, hiukan jännittämäänkin ja ennen kaikkea seuraamaan sivusta tapahtumien etenemistä.

Onko olemassa Mummi hormonit
Ajan ja tyttäremme raskauden edetessä, yhä useammin vaimoni johdatteli meidät vauva osastoille eri kauppakeskuksissa. Yhä useammin ja runsaammin erilaisista myyntilähteistä alkoi kerääntymään meille erilaisia vauvan tuotteita. Oli toppapukuja, päähineitä, lattialla olevia leikkialustoja, jne. Repertuaari määrä kasvoi voimakkaasti.

Samoin monet ystävämme lähettivät erilaisia asioita, joita olivat neuloneet, en edes muistanut kuinka pieniä ja tärkeitä voi olla vaikka pienet tumput käsiin, tai pehmeät pienet myssyt.

Olimme säästäneet omien lasten lapsuuden ajalta joitakin asioita, joita voi käyttää arkipäiväisissä asioissa, esim. lampaantaljoilla vuoratun vakosamettisen makuupussin, joka on todella lämmin ja mukava ja josta tiesimme olevan hyötyä. Tyttäremme ja hänen miehensä otti ja ottavat näitä tuotteita mielellään käyttöön.

Mummin syli
Mummille tuo hetki, kun sai lapsenlapsensa ensi kertaa syliinsä, oli kellot ja ajat pysäyttävä hetki. Näki että, liikutuksen, koko liikutuksen tunteiden vyöry hyökyi hänen ylitseen, pienokainen, joka oli sylissä, merkitsi sillä hetkellä kaikkea, ja jolla oli kaikki asiat hyvin.

Minulle itselleni
Tunne kun sain pitää tuota pienokaista sylissäni, oli kyllä uskomaton, siinä oli se pieni ihminen, tuhisija ja hellyttävä pienokainen. Kun sitten viikko syntymänsä jälkeen hän nukkui rintani päällä ensimmäistä kertaa muutaman tunnin levolliset unet. Hetki oli upea ja muistoja herättävä, samalla tavalla omat lapseni olivat nukkuneet hyvin levollisesti, kuunnellen sydämen äänien jyskytystä.

Tunnistan itsestäni, että minulle syttyi hyvin voimakas suojeluvaisto, kaiketi se on jokin alkukantainen, kivikaudelta ja historiasta kumpuava tunne, joka kannustaa tukemaan ja jopa suojelemaan tuota pienokaista ja hänen perhettään, se on varmaan lähes kaikille normaali reaktio.

Saas nähdä
Tuleeko lapsenlapsesta samanlainen mansikkamaalla hajareisin istuva lapsi kuin isoäitinsä, joka oli ahminut mumminsa mansikoita kaksin käsin masuunsa tyytyväisin ilmein, jotain sellaista on kenties odotettavissa. Ainakin kun kuuntelee suunnitelmia, miten tulevaisuudessa mummi meinaa ottaa tyttärentyttärensä istuttamaan ja kasvattamaan puutarhassa erilaisia maukkaita, herkullisia kasviksia.

Itse mietiskelin, että jos muksulla tulevaisuudessa riittää mielenkiintoa, opetan tekemään ruokia pitkin maailmaa, lähtemään makumatkoille, milloin minnekin, kalastuskin saattaisi olla mukavaa, istua ongella ja syödä eväitä.
Saas nähdä
Yks Vaari vaan 😉 😊

Ja kuinka pistettiin pystyyn ilmastonmuutos

Ja kuinka pistettiin pystyyn ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista pidetään nykyään meteliä ja mekkalaa kaikkialla ja kaikista asioista. Jopa oluen lämpeneminen meren rannalla aurinkoisella kalliolla löhöillessä, saati evävoileipien härskiintyminen lämpimässä ilmanalassa, tiukkaan pakatussa voipaperissa aiheuttaa kovan porun.
Tuollaisen sattuessa harmitus kasvaa kohisten kuin Imatran koski, kun vielä kalliossa jääkauden hiomatta jäänyt kovempi kvartsipatti painaa kipeytyneeseen lonkkaniveleen ja herättää tarpeen avautua ja päästää suusta sen verran mojovan noitumisen, että keskiajalla olisi sovitettu jo noidan roolia ylle.

Taskulämmin auringon lämmittämä, yli kuohunut keskiketterä olut on kastellut vaahdotessaan paitasi ja housusi ja helteiseen bussiin noustuasi saat paheksuvia katseita kanssamatkustajilta, kun haiset kuin vanha panimo viinalle, siinä sitä menee taas yksi retku. Kaikki tuo menee ilmastomuutoksen piikkiin.

Rannalta kasvimaalle
Olemme vuosien mittaan omakotitalossa asuessamme, joka vuosi hiljalleen lisänneet takapihalle erilaisten kasvatuslaatikoiden määrää. Vuosivuodelta erilaisten juuresten, yrttien, marjapensaiden ja hedelmäpuiden kasvatus on lisääntynyt, milloin hyvällä milloin huonolla menestyksellä.
Joka vuosi on ollut todellinen jännitysnäytelmä esimerkiksi tomaattien kypsyminen, joskus on jopa pitänyt siirtää syksyllä tomaattien varret ja raakileet sisälle kukkavalon alle, sekään ei aina ole mennyt niin kuin Strömsössä.

Rempan jälkeen
Vajaa kaksi vuotta sitten aloitimme remontoimaan isosti kotiamme ja syksyllä rempan siirryttyä piha-alueelle, takapihaa tuli myllerrettyä melko huolellisesti ja kun kaikki oli viimein valmista, aloimme hiljalleen keskustelemaan kasvihuoneen hankkimisesta.
Seuraavana keväänä taas istutimme kaalista ja perunoista lähtien kaikenlaista popsittavaa herkkua kasvamaan takapihalle, mutta edelleen nakersi ja vaivasi mieltä nuo kypsymisajat, kuin oikeilla kunnon maanviljelijöillä, joilla kymmenet tai sadat hehtaarit olivat viljeltävänä.

Minkälainen tulisi kesästä, riittäisikö lämpö ja vesi sopivassa suhteessa, hiljalleen alkoi kypsyä voimakkaammin ajatus tuosta kasvihuoneesta, tuumailua lisäsi vielä se, että joillakin ystävillä oli hyviä kokemuksia sellaisesta.

Se YouTube
Olen muutenkin YouTuben suurkuluttaja, joten erilaisten kasvihuone rakennusvideoiden katseleminen ja selaaminen pitkin maailmaa sujui kuin vettä valaen. Varsin pian varsinainen kasvihuoneen tilantarve alkoi hahmottumaan, sekä se millaiselle perustukselle sen rakentaisin, samalla sovimme mistä materiaalista sen lattia sitten tehtäisiin.
Muutamien tuttavien, jotka olivat rakentaneet kasvihuoneen rakentamisen kokemuksista, sekä varsinkin amerikkalaisten tekemien videoiden perusteella alkoi hahmottumaan kenen valmistajan kasvihuone tulisi meille.

Kasvihuoneiden monipuolisuus, useiden erilaisten mallien, polykarbonaatti materiaalien vaihtoehtojen, kirkkaan ja kennorakenteet vaihtoehdot ja yhdistelmät ratkaisi myös paljon päätöksissä. Lopputulokseksi tuli Palram canopia hybrid, kooltaan 4,6 neliömetriä.
(Huom tätä ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä)

Kasausohjeet
Kasaamisohjeet ja piirustukset olivat äärimmäisen tärkeitä kasvihuoneen kasauksessa. Materiaalia ja osia on loppupelissä todella runsaasti, pieniä nippeleitä niin että heikkoa hirvittää ja hyvin tärkeitä järjestyksessä tehtäviä kasaamisia, osien liittämistä toistensa kanssa.
Tiedän tapauksia, joissa ohjeet ovat olleet todella puutteellisia, tai puuttuneet kokonaan ja kasvihuone on jouduttu purkamaan osittain muutamiakin kertoja, ennen kuin se on valmis, mikä varmasti on turhauttavaa ja ottaa pattiin kuin se hioutumaton pahkura siellä kalliolla. Kasvihuoneen valmistajalta ja jälleenmyyjältä sellainen on varsin kehnoa tuotetta ja palvelua.

Päätöksiä tilaamisia ja rakentamista
Tilattiin ensimmäisenä paikalliselta maansiirtourakoitsijalta muutama kuutio 0–32 mm salaoja soraa. Kaiken soran ei ollut tarkoitus kuitenkaan mennä perustuksiin vaan myös moneen muuhun käyttöön. Samoin tilasimme rautakaupasta 72 kpl 30x30x5 cm betonilaattoja, jotka kuljetusauto sitten nosti näppärästi Hiabilla tulevan rakennuspaikan viereen.
Parikymmentä vuotta vanha kottikärry huusi hoosiannaa ja kitisi kuin vanha tammi ennen kuin sora oli kärrätty rakennuspaikalle. Tovi meni ennen kuin olin saanut valmiiksi 20 cm paksun tiiviin sorapedin rakennuksen pohjalle.

Olin samana keväänä kärrännyt tuolla vanhalla verrattomalla vekottimella 7 kuutiometriä multaa uuden nurmikon perustaksi, joten tunsin eräänlaista huonoa omaatuntoa moisesta rääkistä.

Polvi parat
Tähän ikään päästyä alkaa olemaan vähän kaikenlaista kremppaa joka puolella, 50 vuoden takuuaika on ylitetty jo kauan sitten. Laatoituksen tuli olla ehdottoman suora, laatat tasan toistensa kanssa ja tiiviisti keinumatta soran päällä.
Ennen kuin nuo 72 laattaa olivat kohdillaan ja kaikki vaaterissa polvet ja jänteet muistuttivat itsestään monesti ja pahasti. Aikoinaan parikymppisenä kollina tuo ei olisi tuottanut minkäänlaista tuskaa, mutta aika ja ikä on näköjään tehnyt tehtävänsä, tosin luulenpa, että nyt on malttia enemmän.

Pystytys
Nyt nuo yksityiskohtaiset, järjestyksessä etenevät ja kuvalliset ohjeet osoittivat ylivoimaisuutensa. Olin erotellut numeroidut osat omiin kasoihinsa, joista oli ensiksikin helppo tarkistaa, että kaikki osat olivat toimituksessa mukana, että myös ohjeiden perusteella ottaa vuorollaan oikeat toisiinsa liitettävät osat eri työvaiheisiin.
Kasvihuoneen alapalkkien ja betonilaattojen väliin laitoin ensiksi painekyllästetyt 2/4 lankut, jotka pulttasin laattoihin kiinni ja niihin nuo alapalkit ruuveilla vastaavasti niihin. Tällaisia ratkaisuja olin nähnyt tehtävän noissa katsomissa tube videoissa, itse ohjeissa ei tuollaisia mainittu lain.

Kasvihuone ei ole mitenkään painava laite, varmaan jossain 40–50 kg paikkeilla jotkut enemmän jotkut vähemmän, koosta riippuen. Tuulipintaa on kuitenkin reilusti, kun tuo itse kasvihuoneilmiö on lisännyt noita myrskyjä, sellainen saattaisi viedä se sanamukaisesti taivaan tuuliin.

Kasaaminen sujui nopeammin kuin osasin odottaa, ja kasvihuoneen tultua valmiiksi, seuraavaksi vaimoni pääsikin jo sisustamaan, laittamaan erilaisia istutus ja kasvatuspöytiä, roikkuvia kukkapurkkeja, niin edespäin rakenteisiin. Syksyllä nähtiin, kuinka suunnattomasti kasvukausi piteni, sisällä oli huomattavasti lämpimämpi kuin ulkona, moniväriset kukat loistivat ja kasvit viihtyivät eli kasvukausi piteni, eläköön tuo kasvihuoneilmiö.

Tällä hetkellä, talvella siellä loistaa niin sanotut kausivalot.
Nyt jo suunnitellaan mitä sinne laitetaan keväällä kasvamaan, onkohan meille kasvamassa viherpeukalot, huolestuttaa hiukan 🙂

Tuollainen pläjäys tuli naputeltua todella pitkästä aikaa, alkaisikohan sitä vetreytymään hiljalleen taas

Remontti, kuis se sitten meni

Remontti ja kuinka se sitten menikään

Rempan suunnittelua ja tavoitteiden asettelua
Päätimme alkutalvesta -23 että keväällä aloittaisimme asuntomme remontoinnin. Olemme asuneet tässä talossa nyt noin 21 vuotta. Sinä aikana olemme tehneet siihen pieniä ehostuksia, tapetointeja ja normaaleja omakotitaloon liittyviä huoltoja ja pieniä korjauksia, hanojen vaihtoja ja niin edespäin, mutta väistämättä ajan hammas tekee jälkensä.

Ensimmäinen vaihe oli suunnitella mitä tulisimme tekemään, mitkä olisivat meille niitä tärkeitä asioita. Minkälaisia erilaisia asioita muuttuneet lainsäädännöt, rakennus- ja ympäristömääräykset ja vaatimukset edellyttivät tiettyjen remontti kohteiden osalta jne. Mitkä asiat, kohdat talossa olisivat taloteknisesti ajankohtaisia korjauskohteita ja mitkä välttämättömiä talon toiminnan, asumisen, viihtyisyyden ja hyvässä kunnossa pysymisen kannalta.

Kuka tekee ja mitä
Mietimme myös etukäteen mitkä työt tekisimme itse ja mihin ottaisimme yrityksen tekemään työn osittain tai sitten kokonaan. Kilpailuttaminen mielestäni ehdottomasti kannattaa, tosin me emme aina valinneet sitä halvinta vaihtoehtoa, vaan työn laatu, referenssitkin ratkaisivat hyvin paljon, suositukset, joita saimme luotettavista lähteistä matkan varrella, vaikuttivat voimakkaasti myös päätöksiimme.
Tämä töiden suunnittelu ja niiden jaksottaminen osoittautui varsin onnistuneeksi, suorastaan välttämättömäksi rempan etenemisen suhteen.

Oli äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi parkettilattioiden hionta tapahtui ennen tapetointeja ja listoittamisia. Sisäkattojen maalaus piti tehdä ennen tapettien seinille laittamista tai koska pihatöissä kaivinkone, sorakuormat saapuvat tontille jne. Osan näistä töistä teimme itse ja osan teetimme ostopalveluina ammattilaisilta.

Suunnitelma ja siinä eteneminen
Päätimme edetä remontissa suunnitelmamme mukaan siten, että ensimmäisenä kutsumme yrityksen, jonka tiesimme olevan luotettava ja hyvämaineinen, suorittamaan kosteusmittauksia asunnossamme. Mittaukset sujuivat hyvin ja tulokset olivat loistavia, talo oli kuiva, hometta ei löytynyt mistään eli sen osalta remontti saattoi käynnistyä hyvillä mielin. Tämä myös ratkaisi, vapautti varoja muuhun remontointiin, joita olimme varanneet sen varalle, jos jotain ikävää olisi löytynyt.

Leivinuuni
Ensimmäisinä asialistalla oli nuohous ja leivinuunin pintojen slammaus heti lämmityskauden päätyttyä. leivinuunissamme oli ulkokuorena punatiilipinta ja varsinainen sydän vuolukiveä. Halusimme vaihtaa kylkien värin valkoiseksi ja pinnan muodot rosoisen karheaksi, samoin yläpinnan laatoituksen ja kipinäalustana olleet laatat ja listat.

Hyville ystävillemme oli tehty tuo operaatio edellisvuonna remontin yhteydessä, ja jälki oli varsin tyylikäs ja siisti. Päätimme ottaa yhteyttä tuon slammauksen tehneeseen yritykseen. Pienen neuvottelun jälkeen tilasimme työn heiltä, eli emme kilpailuttaneet tätä, vaan työ jälki ratkaisi asian ja hyvä niin.

Ivi kone ja ilmanotto
Seuraavaksi oli vuorossa iv koneen täysi huolto ja kanavien nuohous. Minulla oli ollut asiakkaana, aikaisemmissa tehtävissäni ilmanvaihdon ja peltitöiden, rakentamiseen ja huoltamiseen erikoistunut yritys, josta tiesin, että ko. yritys tekee huippulaatuista jälkeä, eikä mene siitä mistä aita on matalin vaan laatu ja kunnia ratkaisee.

En ole koskaan nähnyt niin perusteellista iv koneen huoltoa ja puhdistusta kuin nyt, samalla sain ohjeet, miten rakentaa uusittu ilmanotto. Halusin rakentaa tuon itse. Entinen oli ullakkotilassa, jossa oli villat ja mahdollisesti pölyäkin, joka mahdollisesti kulkeutui suodattimille ja heikensi samalla ilmavirran sisään virtausta. Rakensin sen tulemaan räystään alle siten että siihen sai kiinni alipaineistajan jatkossa vaivattomasti ja sisään tuleva ilma on puhdasta.

Samalla huollon löytyi vika lämmön talteenoton poistopuolen lämmitysvastuksesta, jonka kävi korjaamassa sähköasentaja pikaisesti. Homma hoitui kuin siellä kuuluisassa Strömössä, sisätilojen ilmavirtojen tulo ja poisto venttiilit säädettiin samalla kohdilleen ja pöytäkirja tallennettiin.

Makuu- ja työhuoneet
Eräs suurimmista ja aikaa vievimmistä asioista oli huoneitten tyhjentäminen, käytännössä pakkaaminen. Voi kiesus mikä homma, käytännössä tehtiin siis talon sisäinen muutto jaettuna kahteen osaan, ensin makuu- ja työhuoneet pakettiin ja laatikoissa toisiin huoneisiin ja jonkin ajan kuluttua toisin päin.
Seuraava operaatio oli poistaa makuuhuoneista vanhat tapetit, sekä lattia että ikkunalistat ja tasoittaa seinät. Joissain kohdissa tuntui, että tapetti päätti pistää hanttiin viimeiseen asti, mutta lopuksi seinät paljastuivat kokonaan.

Samalla myös tapettien poiston yhteydessä hioin 2 makuuhuoneen kattopaneelit ja kittasin katoista mahdolliset olevat raot ja lopuksi maalasin sisäkatot muutamaan kertaan. Näitä töitä tehdessämme kilpailutimme jo samaan aikaan parkettilattioiden hiojaa.

Parkettien hionta
Alussa tuntui, että parkettien hionnan tekijöitä oli todella vähän, vaikutti että tekijää piti hakea hyvinkin kaukaa, onneksi saimme vinkin muutamista tekijöistä tapetti liikkeestä. Kun meillä oli 4 tekijää tiedossa, aloitimme operaation pyytämällä tarjouksia. Meitä konsultoi tässä asiassa hyvä ystävämme, joka on todellinen huippu rakennusmestarina liki 35 vuoden kokemuksella. Hän osasi kertoa mitä vaatia ja mitä vaatimuksia tulisi työn tekijän täyttää.

Hyvin pian tipahti 2 tekijää pois hinnan vuoksi, kilometrikustannukset olisivat nousseet kohtuuttomiksi, yksi tekijä oli estynyt sairastapauksen vuoksi eli se neljäs ja edullisin itse asiassa voitti kisan.
Työt jaettiin 2 osaan, 3 makuuhuonetta tehtäisiin ensin. Työt niiden osalle jaksottui viikon ajalle, hiontoja tehtiin useita eri vaiheissa, ja kova lämpötila +30 c` ja siitä johtuva ilmankosteus hidasti työtä jonkin verran lakkausten osalta. Samoin tekijä oli fyysisesti melko lailla äärirajoilla tehdessään hiontaa.

Kittiä kanssa
Kun nuo kolmen huoneen parketit oli hiottu, ja moneen kertaan lakattu, Oli vuoro aloittaa tapetointi. Tilasimme remontin alkuvaiheessa uudet tapetit erikoisliikkeestä, ja esimerkiksi minun työhuoneeseeni valittiin kolmelle seinälle tiilijäljitelmätapetit, jotka todellakin näyttävät ja jopa tuntuvat tiili seinältä, yksi seinä sai tulevien kirjahyllyjen taakse yksivärisen sileän tapetin. listoitin tämän jälkeen huoneet uudelleen ja samalla uusin usean ikkunan tiivisteet, jotkin olivat kuoleutuneet ajan saatossa.

Pikkuisenko hymyilytti
Reilun viikon kuluttua oli vuorossa keittiön ja olohuoneen parketin hionta, varauduin siihen, että hionnan aikana saattaisi levitä hiukan pölyä, joten päätin hakea rautakaupasta suojamuoveja, joilla peitetään kaapit hyllyt ynnä muut. Varauduin että kaupasta tulisi 2 laivanmoottorin kokoista paalia suojamuovia, kaadoin farmariautosta takapenkit ja tein muutenkin tilaa autoon.

Saattoi olla omituisen näköistä, kun sitten kävelin hyllyjen välistä kohti kassaa ja nauroin ja hymyilin itsekseni, peri epäsuomalaiseen tapaan. Ne ”muovipaalit olivatkin noin 7 cm paksuja ja 20 cm pitkiä pötköjä, asettelin ne sitten sinne takakontin keskelle pieteetillä ja pyörittelin päätäni, joskus on hyvä nauraa ja olla samalla armollinen itselleen. Itse suojapeitteet olivatkin aivan uskomattoman hyviä, helppoja asettaa paikoilleen.
Sama hioja kävi tekemässä tämänkin työn, asia hoitui kuten pitikin, tosin olin hiukan huolissani taasen hänen jaksamisestaan, pikkuisen pelotti pettäisikö pumppu tai jotain vastaavaa, nimiä tai yritystä mainitsematta. Tämän jälkeen tuli taasen tehtyä listoitukset tavalliseen tapaan

Suurin ja kallein
Seuraava remontoitava kohde oli imeytyskenttä, kenttä oli toiminut suht koht hyvin, mutta olisi joka tapauksessa uusittava joidenkin vuosien kuluessa. Kunnalta sain tiedot, vaatimukset ja vastaavat tiedot, samoin muutamien suunnittelijoiden yhteystiedot. Pian yhteydenoton jälkeen suunnittelija piipahti, mittailtiin tulevan kentän sijainti, katsottiin rajat jne.

Tilasin seuraavaksi puiden kaatajat pistämään talon lähellä olleita valtavia koivuja nurin, ei ollut puhettakaan, että olisin tehnyt sen itse, muutaman satasen meno erä olisi hyvin nopeasti voinut muuttua usean kymmenen tuhannen menoksi. Noiden puiden runkojen pätkiminen ja pilkkominen kaivuutyön edestä meinasi mennä todella kiireelliseksi, homma rupesi maistumaan todella puulta.

Suunnittelija ja valvoja
Suunnittelija hoiti kaikki viralliset lupa asiat valtakirjoilla kunnan kanssa ja jonkin ajan kuluttua hän lähetti suunnitelmat ynnä muut dokumentit meille. Nyt alkoi armoton kilpailuttaminen tekijöistä. Sen jälkeen kun tekijät olivat tiedossa, oli vuorossa yhteensovittaminen aikataulujen suhteen miten saisimme samalle päivälle tontille lyhyellä aikataululla kaivinkone yrittäjän, sorakuormat, valvojan ja otin siihen vielä erikseen rakennusalan ammattilaisen, jolla oli kokemusta tällaisista asennuksista, itsestäni puhumattakaan.

Itse laitteiston hankinnan kilpailutin muutamien niitä myyvän yrityksen välillä, huomatakseni että eräs yritys ei vaivautunut toimittamaan minkäänlaista tarjousta, ilmeisesti yrityksen kassassa oli liikaa varoja.
Asennus sujui varsin ripeästi yhden päivän aikana, ainut miinus puoli oli kolea ilma, vesi sade ja kuume, mutta sehän on varuste ja asenne kysymys, nyt järjestelmä toimii paremmin kuin se kuuluisa junan vessa. Kunnan rakennustarkastuksen tekemä tarkastus sujui hyvin ja asennustyö tuli virallisesti hyväksytyksi.

Ilmalämpöpumppu
Seuraavaksi tutkin ja vertailin erilaisten ilmalämpöpumppujen ominaisuuksia ja kun olin päätynyt muutamiin tietyn valmistajan merkkiin, kilpailutin ne muutamilla toimittajilla, hyvin pian valikoitui eräs jälleenmyyjä toimittajaksi, sovimme asennus ajankohdan ja niin pumpun osat ilmestyi pian niin sisälle kuin ulkopuolelle taloa.
Tämän kaiken operoinnin lisäksi kesän aikaan piti hoitaa ne omakotitalon juoksevat asiat, räystäät, ruohon leikkuut, polttopuut ja niin edespäin.

Portinpylväät
Kävimme myös Silva messuilla pyörähtämässä kesällä ja siellä tapasimme erään yrityksen edustajan, joka myi, markkinoi niin grilli kuin pihakivi tuotteita. Heillä oli myytävänä komeat kivestä tehdyt portinpielet, olimme saman tien myytyjä. Tällaisia olimme miettineet ja jo jonkin verran etsineet.
Kaupat lukkoon ja seuraavaksi heidän kuljetuksensa toimitti ne pihaamme. Askartelimme pystyttäessämme 12 v. kaapelin tien alle tolpasta tolppaan ja laitoimme pylväiden päällä olleiden laattojen reunojen alle valot. Illan pimetessä kellokytkin sytytti syksyllä ledivalot ja täytyy sanoa tulihan hyvän näköinen sisäänkäynti pihaan.

Mitäpä maksoi
Kokonaisuudessaan rahaa paloi noin 21–22 tuhatta euroa, summassa ei ole oman työn arvoa, jos kaiken olisi teettänyt pelkästään ulkopuolisella, epäilen olisiko 30 tuhatta riittänyt kustannuksiin, alitimme suunnitellun budjetin mukavasti ja löysimmekin itsemme remontin päätyttyä rentoutumassa Rodoksen auringon alla.

Joka tapauksessa rempan tulos oli hyvä, asumismukavuutta tuli rutkasti lisää, teknisesti talon tekniikka oli priima kunnossa ja taloudellisesti remontti on jatkossa kannattava, kun jossain vaiheessa talo tulee myydyksi. että sellainen pläjäys pitkästä aikaa
Soon moro vaan

Tuumailua pakkasten keskellä

Se talvi sitten tupsahti taas kerran

Nyt kun katselee ulos ikkunasta, ei voi olla huomaamatta, kuinka lumi peittää maan. Se on koristellut puut kuin satukirjan kuvituksessa valkoiseen vaippaansa. Tuntuu siltä kuin kaikki tämä olisi tapahtunut pientäkin pienemmässä hetkessä.
Vielä hetki sitten puut olivat vihreitä, tuuli heilutteli lehtiä ja suunniteltiin töiden jälkeen uimaan lähtemistä. No vaimo tosin suunnittelee ja lähteekin edelleen, useamman kerran viikossa uimaan.

Minä kokeilin moista uiskentelua kerran noin 35 vuotta sitten ja totesin, että osaan sitä minäkin talvella uida jäiden keskellä, eli se juttu tuli kerralla todistetuksi.

Syksyn värit
Syksy värjäsi kesän jälkeen puiden lehdet tänä syksynä komeisiin väreihin, mutta suorastaan harmittaa, että sekin aika meni mielestäni nopeasti ohi. Eipä juuri ehtinyt käydä sienessä, kalassa jne. No pääsinhän sentään lähtemään taas syksyllä perinteiselle kalareissulle pitkänä viikonloppuna, on hienoa, kun on hyviä ystäviä.

Kertaakaan ei ole mielestäni elämäni aikana reilut puoli vuotta hujahtanut niin nopeasti kuin nyt. Toden näköisesti se johtuu osittain uusien asioiden oppimisesta työelämässä, ja melkoisesta kiireestä siellä.
Toisaalta kenties siitä, että liki joka viikonloppu on ollut kaikenlaista mukavaa tekemistä, myös arki-iltaisin. Kun on mukavaa, niin aikakin saa siivet selkäänsä.

Hyvien ystävien tapaamisia heillä, meillä, siellä sun täällä. Luonnollisesti pihatyöt eli talveen valmistautuminen varaa kellotaulusta rutkasti tilaa.

Piikkipyörät
Nyt kun se sitten, alku talvesta lumi tupsahti maahan, piikkipyörät hakeutuivat autojen alle ja lintujen ruokinta alkoi, voisi odottaa vauhdin rauhoittuvan talven edetessä. Pelkäänpä, että se on yhtä kaukainen haave kuin se hiekkaranta palmupuiden katveessa ja kirkkaan lämpimän turkoosin värisen veden kutittelu jaloissa.

Tuolla se odottaa, kiire ja ryysis, jossa monelle astuu ohjaksiin ja ohjaajan penkille tolkuton vauhti, suorastaan mania kun ja jos alennusmyynnit alkavat. Mennä touhotetaan silmät suurina hyllyjen väleissä, kuin konsanaan Petteri pukin reen edessä joulun aikoina.

Toivottavasti ei se adventtisohjo, joka on monesti takuu varmasti kastellut jalat, ei osu nyt kohdalle talven aikana. Kun sen joukossa sattuu olemaan lisäksi hyppysellinen suolaa, sotku on valmis. Se mössö kuvioi kenkien nahkapinnat muistuttamaan korkeuskäyriä kartalla, nyt en tarkoita sitä Afrikan karttaa, joita joskus on nähnyt jonkun vanhoissa patjoissa.

Kolikollahan on tietysti kaksi lyötyä puolta, ellei kyseessä sitten ole todellinen keräily harvinaisuus, siis se yksipuolinen kolikko. Jos vauhti jatkuu tällaisena, kohta toivottavasti päästään nauttimaan keväästä ja lumien sulamisesta.

Asiasta tuoksuvien patojen äärelle
Kulinaristisessa mielessä syksy on ollut suorastaan herkullinen. Olemme ystävien kanssa käyneet ja nauttineet niin Karjalaisen pitopöydän antimia Parppein pirtillä Ilomantsissa. kuin vaikkapa esimerkiksi käytiin nauttimassa hyvien ystävien luona Lemillä Lemiläistä lammaspataa eli Lemin särää.

Nimi särä tulee muuten koivupuusta veistetystä puukaukalosta, jossa paisti kypsennetään, mausteena vain suola. Siis puukaukaloa ei popsittu, vain suunnattoman herkullista lammaspaistia. Kokkaus tapa on kuulemma joidenkin tietojen mukaan, jopa tuhat vuotta vanha tapa valmistaa lammasta.

Maapäärynä
Kun tuumailee valmistus tapaa veikkaan, että saa pistää melkoisen määrän vuosia lisää tuohon ikä arvioon.
Aikaisemmin lisukkeena on kypsennetty nauriita, ennen kuin maapäärynä eli tutummin pottu rantautui Härmän rannikoille. Tuo pottu, peruna, potaatti, millä nimellä sitten kukin tuota kutsuukin, oli imenyt itseensä paistin lientä ja sen maku oli tyrmäävän hyvä.

Välillä syksyn mittaan popsittiin todella hyviä bursia ja pizzoja, tai milloin sitten haettiin suoraan sataman savustamosta savustettua lohta tai savusilakoita. Joskus grillattiin itse muuten vain.
Nyt talven tultua alkaa leivinuunin kita ahmimaan itseensä erilaisia patoja piirakoita, vuokaruokia, ja niitä pizzoja, jotka vaativat joko kovan lämmön tai pitkän kypsytyksen lempeissä lämmöissä.

Tällä hetkellä lohifilee aurajuustolla höystettynä kypsyy uunin tasaisessa lämmössä, kera noiden maapäärynöiden. Jos et tiedä, mikä on maapäärynä, katso leffa nimeltä peruna.

Kulinarismiako
Tuossa jo muutaman kalakaverin kanssa suunniteltiin ensi reissulle menutta, kulinaristeja kun ollaan. Päädyttiin alustavasti mm: tuohon Espanjan lahjaan maailmalle eli paellaan kaikilla asiaan kuuluvilla herkuilla.
Ensi keväälle tulikin mukava uutinen Rääkkylän suunnalta, Paksut pojat eivät suljekaan satama ravintolaansa, eli yksi pakollinen kesän ruokailupaikka on jo tiedossa.

Satamasta toiseen
By the way, sanoi lontoolainen, on muuten huomattu ajan saatossa, että monet satama ravintolat tarjoavat kelpo muonaa kulkijoille.
Ruoka, sen nauttiminen niin perheen kuin ystävien kesken kummasti yhdistää, varsinkin kun malttaa syödä rauhassa nauttien ja keskustellen, kiireen ollessa poissa.

Ruoan valmistaminen on myös melkoisen nautinnollista, jopa sosiaalista, kun koettaa tehdä jotain aivan uutta, jopa eksoottista ruokaa, tai pyrkii tekemään tutusta tuotteesta vieläkin maukkaampaa.
Erilaisten tekniikoiden oppiminen lisää koko ajan mielenkiintoa ja monipuolisuutta, tässäkin astuu mukaan nopeasti erilaisten välineiden merkitys.

Suoraan Nipponista
Saimme hyviltä ystäviltä tuossa loppu kesästä lahjaksi pienen japanilaisen miekkatakomon valmistaman veitsen.
Olin monesti pitänyt keraamista veistä terävänä, mutta kyllä paalupaikan otti tuo veitsi, on muuten enemmän kuin terävä.

Itsenäinen Suomi
Mutta nyt asiasta ei avaruuteen, vaan Suomeen. Tätä kirjoitellessa tuumailen samalla mennyttä Suomen 105 itsenäisyyspäivää. Tunne on kyllä hieno, ylpeä, samalla nöyrä. kun miettii mitä menneet sukupolvet ovat uhranneet ja tehneet tämän maan eteen.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä on luovuttanut sen ainoansa, jotta voimme elää vapaina ja itsenäisenä.

Asiaa korostaa vielä se, että Venäjä, tuo meidänkin vastustajanamme ja vihollisena monesti ollut valtio hyökkäsi ilman syytä itsenäisen Ukrainan kimppuun, kuten hyökkäsi Suomen reilut 80 vuotta sitten.
Toivottavasti Ukraina saa ajettua hyökkääjän pois alueiltaan ja syylliset oikeuden eteen sotarikoksista.

Nyt Venäjä on julistanut yksipuolisen tulitauon, eli kusetus siellä sen kun jatkuu.

Suomi on hieno maa, jossa on hyvä asua, turvallinen ja itsenäinen. On syytä pitää huolta, että se myös pysyy sellaisena paikkana asua ja elää, tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Ei voida jäädä lepäämään laakereilleen.

Omalta osaltani toivotan hyvää, ansaittua loppiais- vapaata ja kevään odotusta.
Ps. pikkuisen enemmän venähti tämä julkaiseminen, taas!
Soon taas moro

Kohta 60 risat

Kohta 60 ja risat

Mihin se aika oikein vilahti, hetki sitten olin vielä 30 ja risat ja nyt kolkutellaan jo 60 ikävuotta. Sieltä 30 kympistä tultiin huomaamatta kovaa ylöspäin, kun lapset olivat vielä pieniä. Ajan kulkua ja omaa ikääntymistä ei juurikaan omalta kohdalta silloin noteerannut.
Havahduin tähän todellisuuteen, kun vaimoni, lapseni ja kaverit ryhtyivät kyselemään, missä sitä keväällä juhlitaan tasakymppejä ja jammaillaan, voi hiton hitto.

Alku metreillä ilmoitin, ettei juhlita sitten missään. Ajatus siitä, tuosta vanhenemisesta, kohta kuudesta kympistä tuntui toisaalta vieraalta, jopa hiukan kiusalliselta ja ahdistavalta, tähänkö sitä on nyt tultu.

En varmaankaan yksin
Jotenkin epäilen, etten ole moisien fiilisten kanssa ole aivan yksin, tässä samassa tilanteessa siis iässä. Ajankohta, joka lähestyy tässä, tarkoittaa myös monelle ihmiselle omassa elämässään erästä melkoisen isoa muutosta arjessaan.

Oma työelämä lähestyy joidenkin vuosien kuluttua päätöstään, ellei sitten päätä jatkaa vielä joitakin vuosia pidemmälle työelämässään.
Omalta osaltani luulen, ainakin tällä hetkellä, että jättäydyn, kun se ajankohta tulee vastaan nauttimaan ansaitusta eläkkeestä, on jotenkin olo, että on tässä tullut paiskittua hiukkasen hiton paljon noita röitä ja maksettua samalla yhteiskunnalle veroja runsain mitoin.

Tämä sama ikä tekee mahdolliseksi, monelle mahdollisuuden toteuttaa niitä unelmia, haaveita ja ajatuksia, joita on kasautunut ajan saatossa pöytälaatikot pullolleen. Kuka lähtee moottoripyörällä kiertämään pohjolan sorateitä, kuka hankkii sen matkailuauton ja virittäytyy hiljalleen lähtemään vaikkapa Portugalin lämpöön.

Kuka suorittaa sen Green Cardin ja ryhtyy pelaamaan golfia tai toteuttaa sen haaveensa lähteä kalaan Kanadan isoille erämaajoille tai mitä vaan on sitten suunnitellut. Luulenpa, että kaikkein tärkeintä on lähteä toteuttamaan niitä suunnitelmiaan, kun se tilaisuus todella koettaa.
Tuntemattoman sodan kapteenin sanoin, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Valitettavasti on tullut nähtyä mitkä seuraukset siitä seuraa, kun jää vain kotiin, tylsyys ja yksinäisyys pahimmillaan tappaa hitaasti ja varmasti.

Palataanpa sorvin ääreen
Tuosta omasta iästä ja sen kulumisesta hiukkasen vielä. Tuntuu näin jälkeen päin, että aika otti todellisia poimuhyppyjä siitä hetkestä lähtien, kun lapset syntyivät, niin kuin aikaisemmin kirjoitin. Ajan kulusta sai pieniä vihjeitä ja huomautuksia, kun lapset vuorollaan aloittivat koulutiensä, siirtyivät mukamas siitä jo hyvin pian yläasteelle, ja heti kohta menivät lukioon.

Pian sen jälkeen poika lähtikin jo suorittamaan asevelvollisuutta. Molemmat siirtyivät sitten vuoron perään korkeakoulu ja yliopisto maailmaan ja kohta toinen tulee ulos restonomina ja toinen tohtorina, kiesus mikä vauhti. Nyt sitten elävät omaa elämäänsä ennen kaikkea, ja tärkeimpänä, fiksuina tasapainoisina aikuisina.

Peilin edessä
Näin kun sitä peilailee aikaa taakse päin, katselemalla muuallekin kuin vain peiliin, paljon ja tosi paljon on ehtinyt tapahtua elämän aikana. On tullut koettua tähän mennessä iloja ja suruja, onnea ja epäonnea, siis sitä elämää, kiitos siitä.
Monta kertaa on ollut todella lähellä, että matka olisi katkennut pysyvästi, mutta onneksi tässä sitä naputellaan konetta ja koetetaan keksiä viisauksia, voi kiesus sentään näitä juttuja.

Toinen asia mistä ajan kulumisen huomaa, on kun kasvoihin on ilmestynyt omituisia juonteita ja hiuksetkin peijakkaat on alkanut muuttamaan väriä harmaan sävyihin.

Tähän ikään, kun on päässyt, huomaa todellakin, että on jäänyt aikaa perehtyä itseensä ja parisuhteeseen.
Vauhti on kenties hiukan hidastunut, ei tarvitse ottaa niin moneen arkipäiväiseen asiaan kantaa, eikä enää haluakkaan tehdä sitä. Yhtäkkiä on tullut enemmän yhteistä ja myös omaa aikaa.

Ohi kalenterin
Nyt on mahdollista, kenties taloudellisestikin toteuttaa niitä arkipäiväisiä asioita, joihin piti varata aikaisemmin lähes kalenterista aikaa, saatikka aina varaa. Käytiin just muuten katsomassa mielensä pahoittaja leffa, siinä sivutaan näitä samoja asioita, hyvä leffa.
En ole psykologi saatikka psykopaattikaan, mutta olen havainnut, että joillekin pariskunnille saattaa olla se hetki, kun se oma elämä muuttuu tässä iässä ratkaisevan paljon, jopa traagisen repivää ja seuraukset voivatkin olla vähemmän mukavia.

Onko kasvettu huomaamatta erilleen elämän ruuhkavuosina. Ei ole ollut aikaa, mahdollisuuksia tai voimia hoitaa, ylläpitää sitä keskinäistä parisuhdetta, yhteistä elämää tiedä häntä, kallonkutistajat tietävät, no antaapa olla.

Itselleni on äärimmäisen tärkeää haaveilla, suunnitella mitä sitä mahdollisesti tekee. Suunnittelee, haaveilee ja miettii asioita, vaikka tietää että monet ajatuksista ja suunnitelmista, eivät koskaan toden näköisesti toteudu sellaisenaan.
Heitänpä ajatuksena, haaveena ajatuksen, lähteä isolla matkailuautolla kiertämään vuodeksi tai pariksi Pohjois-Amerikkaa, epätodennäköistä, mutta vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä.

No ne juhlat
Alan sortumaan pienoisen painostuksen alla, kaitpa sitä pitäisi jollain tavalla juhlia. Juhlisiko vain perheen ja läheisten kanssa, vuokraisiko ison mökin ja 10–15 hengen voimin sitten juhlittaisiin ja kemuiltaisiin.
Muutama hyvä ystävä ehdotti, kiitos Sampo ja Ripe, että lähdetään Ruotsin risteilylle isolla porukalla omakustannus hintaan, kunnon kasarimeiningillä. Välillä taas tekisi mieli lähteä pienemmällä porukalla, pitkälle keväiselle viikonlopulle johonkin Keski- Euroopan isoon keväiseen kaupunkiin.

Kas mennäkö vai olla menemättä, aika juoksee kuulemma kovaa kuin Viren aikoinaan, kaikenlaista se pieni ihminen vanhetessaan joutuukin pohtimaan, eläköön nuoruus
Se on taas Moro, nämä blogit harvenevat näköjään kuin ne hiukset päässä, no vielä voi olla toivoa jakauksellekin, melkein.

Ystävyys ja ystävät

Ystävyys ja ystävät
Tuumasin tällä kertaa hypätä syvempääkin syvempään päähän, ja kirjoittaa asiasta, joka on meille kaikille, tai lähes kaikille yksi elämän tärkeimmistä asioista, ystävyydestä, ystävistä ystävyyssuhteista, niiden saamisesta ja menettämisestä. Mutta myös eräistä tuskallisimmista asioista, mitä saattaa elämänsä aikana kohdata, ystävyyden tai ystävän menettämisenä.

Yksi maailman ehdottomasti suurimmista rikkauksista, jonka ihminen voi koskaan kokea ja saada on ystävyys ja ystävien läheisyys. Ystävien merkitystä ei voi kuvailla yhdellä sanalla, ei yhdellä lauseella, saati blogilla, se on jotain paljon suurempaa, se on elämää.

Ystävyyttä ja todellista ystävyyttä.
Jokaisella, toivottavasti jokaisella on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, on sitten kyseessä normaali arkielämä iloineen ja suruineen, tai vaikkapa yhteisen harrastuksen yhteydessä tapahtuva yhdessäolo. Viisaat kait sanoisivat sitä keskinäiseksi kanssakäymiseksi, sosiaaliseksi elämäksi tai muuksi sellaiseksi.

Ihmiset ovat viettäneet aikaa keskenään kymmeniä, mieluumminkin satojatuhansia jopa miljoonia vuosia, turvallisuuden, yhteisön tuoman hyödyn, elämän mahdollistamisen, ja myös seurankin vuosi, kaitpa sitä tässä ollaan edelleenkin somesta huolimatta, aikamoisia laumaeläimiä.
En ole kallonkutistaja enkä menneisyyden tonkija, vaikka jälkimmäinen juttu olisikin hyvin houkuttelevan mielenkiintoista. Elämä on opettanut monia asioita, niin hyvät kuin pahat puolensa, joskus kantapään kauttakin, miten elämä etenee.

Ystävyyden hoitaminen
Katselin tuossa jonkin aikaa sitten ruoanlaittoon liittyvää tv ohjelmaa, jossa puhuttiin ja kerrottiin ruoanlaiton kemiasta, miten eri molekyylit ja atomit reagoivat keskenään ja mitkä eivät.
Jotkut ainesosat sopivat keskenään loistavasti, kun taas jotkin eivät laisin.

Tuossa ohjelmassa esiintyi eräs englantilainen nainen, joka leipoi aivan uskomattoman hienoja, kuohkeita täydellisiä hiivaleipiä. Hän kertoi, että kaiken pohjana on yksikertaisesti hyvä taikinajuuri, josta täytyy pitää jatkuvasti huolta.

Taikinajuuriko
Taikinajuurta piti ruokkia, sen säilyttäminen oikeassa lämpötilassa on hyvin tärkeää ja niin edelleen. Se mahdollisti sen, että tuollaiset hyvin hoidetut taikinajuuret voivat olla todella hyvin vanhoja, mutta vain jos niistä pidettiin huolta.

Tuli väistämättä aasinsiltana tuosta taikinajuuresta mieleen, että hyvän ystävyyden pohjana, rakennusaineena on tuo toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostus ja se, että ystävyydestä ja ystävistä pidetään huolta ja että molemmat tai kaikki kokevat olevansa yhtä arvokkaita, tasa-arvoisia, tärkeitä ja kunnioitettuja.

Harvoin kait se ystävyys syttyy ja syntyy kerta laakista, vaan kehittyy hiljalleen kohoten kuin tuo hiivaleipä valmistuessaan.

Nyt on se hetki, kun kaikki kallonkutistajat voivat ottaa foliohatut ja kaiken maailman kattilat päästän ja olla tekemättä diagnooseja yhteydestä hiivaleipään.

Sota aika
Isäni astui palvelukseen talvisodan lopuilla ja taisteli koko jatkosodan etulinjan taisteluissa. Hän kertoi, että yhtenä suurimmista voimavaroista oli se, kun tiesi ettei kaverit jättäisi, jos kävisi huonosti, mutta myös sen, ettei jättäisi kavereita, jos näille kävisi kehnosti.

Sota kovetti, mutta hän kertoi, että siitä huolimatta se oli aina koskettanut, tuntunut pahalta, jos tuttu kaveri kaatui viereltä tai haavoittui pahasti.
Hän antoi minulle yhdeksi elämän ohjeeksi seuraavan lauseen. Pidä huolta kavereistasi, niin ne pitävät huolta sinusta, se oli pieni lause, mutta valtava asia.

Se rikkaus, hyvä ystävyys
Minulle on ollut suunnaton ilo, että olen saanut elämäni aikana erittäin hyviä ystäviä, sellaisiakin, ettei aina vain naurettaisi, räkätettäisi ja puhuttaisi levottomia. Vaan sellaisia, joiden kanssa on voinut puhua myös hyvin syvällisiä omia asioita, ja kuunnella myös toisten asioista.

Se että joku luottaa ja kertoo omista asioistaan, niistä huolista, haaveista tai mistä vain, on suunnaton kunnia.
Totta kai nekin ystävät, joiden kanssa ei jaeta niitä syvällisimpiä asioita ovat suunnattoman tärkeitä, vaikkapa kalastus ja metsästys ja harrastus porukoissa ollessa, juttu lentää ja mieli kevenee.

Menetetty ystävyys
Menetetty ystävyys, on sen syy sitten mikä tahansa ei tunnu hyvältä. E se, että ystävänä pitämänsä henkilö yhtäkkiä paljastuukin kieroksi, luottamuksen pettäneeksi selkään puukottajaksi, tai sitten vaikkapa kuoleman kautta poistuneeksi.
Nykyään on onneksi olemassa sosiaalisen media vempeleet mitkä mahdollistavat yhteyden pidon, niin live kuvalla kuin äänellä vaikkapa toisille mantereille, mikä on aivan loistava juttu.

En tiedä kuinka paljon ihmiset menettävät ystäviään elämänsä aikana kuoleman kautta, ennen kuin ikää on tullut todella paljon, siis erittäin vanhoiksi.
Olen menettänyt elämäni aikana todella paljon, niin ystäviä ja työkavereita kuin muitakin tuntemiani ihmisiä kuoleman kautta. Siellä on sairauksia, liikenneonnettomuuksia, hukkumisia, tulipaloa, alkoholin tekosia ja itsemurhia jne.

Ne Itsemurhat
Noiden itsemurhien suhteen olo tuli jossain vaiheessa hiukan epätoivoiseksi, miksi en nähnyt ajoissa niitä pienen pieniä merkkejä siitä mikä, ja mitä on mahdollisesti tulossa. Yhdessäkään tapauksessa, joissa tapahtui tuo itsemurha, kaveri, työkaveri, ystävä ei kertonut tai ollut puhunut kenellekään tekevänsä sitä mitä aikoi tehdä.

Rupesin seuraamaan hetkittäin muutamien kavereitteni käyttäytymisiä huolissani, ken ties turhan takia, onko heidän käytöksensä muuttunut, tekivätkö he jotain tavattoman outoa ja odottamatonta. En halua, enkä halunnut, että sellaista tapahtuisi enää koskaan tuttujen ihmisten keskuudessa.

Ne kaikki tapaukset ovat tulleet täysin puskista, joissakin tapauksissa olen vielä jutellut useita kertoja saman päivän aikana ennen tuota tapahtumaa. Näitä kavereita on lähtenyt ns. taivastielle oman käden kautta tarkemmin kertomatta ja luettelematta 5–10 henkilön välillä.

Mukavia muistoja
Ne yhteiset muistot kavereiden kanssa, vaikkapa aikoinaan jossain festareilla, missä joku pääsi heiluttelemaan peittoa ja telttaa, tai ne kotibileet, jotka saattoivat kestää päiväkausia. Ne toivottavasti herättävät mukavia fiboja ja arvokkaita muistoja.
Toivottavasti kaikilla on ja olisi hyviä luotettavia ystäviä, ja myös niitä, joiden kanssa on vain mukava olla, nauraa, harrastaa, saada uusia kokemuksia, on sitten kyseessä vaikkapa reissut, metsästys, urheilu tai mikä tahansa, se ja ne tekevät keskusyksiköille huisin hyvää.

Kalareissu
Tulin just kotiin kalareissusta, jossa olin 7 ystävän kanssa. Kalan saanti on bonusta, mutta yhdessä olo, saunominen, grillailu, hyvä ruoka, korttipelit ja keskustelut ja no tietysti myös alkomahooli saattaa kuulua kuvioihin, fiksulla tavalla. Toki siitä kalasta syntyy polemiikkia, varsinkin jos se sattuu olemaan joku pieni ahven, jolla joku elvistelee, saati hauen puikula, no niin, että sellaista.
Soon taas jälleen kerran moro, au revoir

Syksyn saapumista

Blogi keskelle syksyä
Edellisestä blogista on kulunut jo taas luvattoman pitkä aika. Viimeisestä taitaa olla jo puolitoista kuukautta. Elämä on ollut enemmän kuin hektistä viime aikoina, iltaisin työpäivien jälkeen, kun olisi ollut aikaa kirjoittaa, pusero on ollut totaalisen tyhjä. On ollut annettava korvien välisen keskusyksikön rauhoittua ja siirtää kovalevyltä isompia ajatusvirtoja seuraavalle aamulle.

On tietysti hienoa, että aivoille on toimintaa ja tapahtumia, kenties harmaiden aivosolujen kuormittaminen voi jopa elvyttää niitä, toivottavasti. Nyt tilanne on hiukan hetkeksi rauhoittunut ja voi näin lauantai illan ratoksi kuunnella nettiradioista, pitkin sinistä planeettaa hyvää musiikkia ja pistää samalla muutamia ajatuksia ns. paperille.

Mistäpä juttua
Piti hetken tovin tuumailla mistä ja miten juttua suoltaisi, kummasti tauko on vaikuttanut siihen, ettei kone käynnisty kunnolla tuottamaan juttuja. Kysäisin jopa tutulta, torilla tapaamaltani kansanedustajalta jutun aihetta, joka sanoi sen mikä pitää kyllä täysin paikkaansa, ajatus, aihe blogiin monesti pulpahtaa tilanteista, tapahtumista ja inspiraatioista, kiitoksia vain Hanna.

Hyviä ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa
Onhan tässä ollut hienoja, suorastaan mahtavia viikonloppuja, kun hyviä ystäviä on tullut tuvan täydeltä viettämään yhdessä viikonloppuja. Vietettiin esimerkiksi tutun porukan kanssa viikonloppu reissaten pitkin Itäisen-Suomen kulttuurimaisemia.
Tutustuttiin esimerkiksi viskimunkin tuotteisiin viinitornissa, ihailtiin kenties kuuluisinta kansallismaisemaa Kolin vaaroilla, syötiin perinteisen karjalaisen pitopöydän uskomattomia herkkuja Parppeinpirtillä, saunottiin ja tietysti laitettiin maailman asiat siinä sivussa järjestykseen.

Saman ystävä porukan kanssa olemme useana vuotena samoihin aikoihin viettäneet viikonloppuja yhdessä, edellisen vuoden syksyllä mm vietettiin rapujuhlia Pertunmaalla, perhanan hienoja hetkiä ja isoja muistoja. Mukavien muistojen keräily on muuten mukavaa, ne tuo vastapainoa ja vastavoimia niitä vähemmän mukavia muistoja vastaan, niitäkin riittää.

Voihan syksy
Näin syksyyn kuuluu myös ne, ei niin mukavat työt, jotka liittyvät kesän väistymiseen ja syksyn astumiseen ruorin ääreen. Pihoille on tullut kesän aikana kerrytettyä, jos vaikka minkälaista rekvisiittaa, ja nyt on tullut aika niiden huoltamiseen ja koijaamiseen varastoihin.

On kompostorin tyhjentämistä, puupinojen liiteriin siirtämistä, huoltotöitä teknisessä tilassa, aurausmerkkejä paikoilleen, putsata rännit ennen pakkasia, lista on loputtoman pitkä.

Polttopuut ja se sähkö
Noista polttopuista puheen ollen, olen seurannut mediaa ja siellä olevaa uutisointia siitä, kuinka joissakin paikoissa polttopuut on myyty loppuun, siis koko talven varalle tehdyt ja varastoissa olleet. Tilanne ei ole kyllä mukava niille, jotka jäävät ilman niitä, tai jos tietää ennakkoon, etteivät ne tule riittämään koko talven läpi.

Kuulemma takkoja ja uuneja valmistavat yritykset tuottavat täydellä höyryllä niitä markkinoille, toivottavasti kaikki niitä tarvitsevat saavat sellaiset ja riittää vielä muurareita kasaamaan ennen kuin paukkupakkaset astuvat kuvaan.

Oma koti
Ajatus tulee aina väistämättä mieleen, kun kulkee omien puupinojen ohi, me lämmitämme myös talvella taloamme hyvin pitkälti, todella isolla leivinuunilla. Saunakin lämpenee myös puuklapeilla, tuottaen samalla myös lämpöä koko taloon.
Talvet vaihtelevat hyvin paljon toisiinsa nähden ja kulutus myös vaihtelee sen mukaan, joten on mahdotonta ennakoida etukäteen, kuinka monta kuutiota tulee tarvitsemaan.

Samoin grillikatoksen kaksi tulisijaa nielee myös puuta, pitkälti kevät, kesä ja syksyn aikana
Kenties juuri näistä syistä olemme tehneet ja varastoineet yleensä 2–3 vuoden päähän tarvittavat polttopuut, samalla on saanut hyvää ja monipuolista liikuntaa, kun on kaatanut, karsinut, pätkinyt, halkonut ja kahdesti pinonnut halot ja klapit.

Ydinvoima
Olisi myös suotavaa, että Olkiluoto III alkaisi työntämään sähköä valtakunnan verkkoon, ja rauhoittaisi tätä ylikuumentunutta tilannetta. Väistämättä tulee ajatuksiin kysymys, hyödyntävätkö sähköyhtiöt päällä olevaa tilannetta lisää.
Samoin polttoaineita myyvät yritykset, jotka tahkoavat kaikkien aikojen tuloksia, onko siellä ilmaa kovinkin paljon hinnoissa, varsinkin kun öljyn maailmanmarkkina hinnat ovat tulleet alas.

Turve
Se, että on luovuttu osittain siitä turpeen hyödyntämisen kieltämisestä, jota vihreät ajoivat, kaitpa suorastaan kiihkolla, on todella hyvä asia, Suomen huoltovarmuus on syytä pitää myös siltä osin ehdottomasti kunnossa, että meillä on riittävästi energia lähteitä tiukan paikan tullen, kuten nyt on hyvin mahdollista.

Polttoaineet
Toinen asia on, josta ehdottomasti pitäisi tilapäisesti luopua tai vähentää lisää radikaalisti on tuo polttoaineisiin kohdistuva jakeluvelvoitteen määrää. Jos asuu hyvien julkisten liikenneyhteyksien keskellä, ei välttämättä tule mieleen, että suurin osa suomalaisista asuu alueilla, joissa julkinen liikenne on olematon, tai sitä ei ole laisinkaan.

Itse olen asunut seuduilla, joissa julkinen liikenne on aivan erinomaisella tasolla, mutta myös alueilla, joissa se on liki kaukainen haave ja ainut vaihtoehto liikkumiseen on oma auto.

Idän ihme
Kaikkea se idän ihme, muinaisjäänne 80 luvulta, tyyppi, jonka ajatusmaailmaa on hyvin omituinen ja jonka logiikkaa on hyvin vaikea ymmärtää, on saanut aikaiseksi. Todennäköisesti siellä alkaa hiljalleen kiehua, huolimatta tiukasta kontrollista.

Ukrainassa on onneksi alkanut vastaiskujen sarja maan takaisin valtaaminen, mikä toivottavasti johtaa täydellisesti maan palauttamiseen sen oikeille omistajille.
Viimeisin ilmentymä sellaisesta on, kun eräässä iltapäivälehdessä olleen uutisen mukaan, erään Pietarilaisen kaupunginosan valtuusto on vaatinut, että kyseinen heppu pitäisi haastaa oikeuteen maanpetoksesta ja erottaa virastaan, siispä sitä tapahtumaa hartaasti odotellessa vietetään alkavaa syksyä.

Siinäpä oli taas eräs pläjäys ajatuksia
Eipä muuta kuin moro, seuraavaan kertaan

Page 1 of 6

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi