Ystävyys ja ystävät
Tuumasin tällä kertaa hypätä syvempääkin syvempään päähän, ja kirjoittaa asiasta, joka on meille kaikille, tai lähes kaikille yksi elämän tärkeimmistä asioista, ystävyydestä, ystävistä ystävyyssuhteista, niiden saamisesta ja menettämisestä. Mutta myös eräistä tuskallisimmista asioista, mitä saattaa elämänsä aikana kohdata, ystävyyden tai ystävän menettämisenä.

Yksi maailman ehdottomasti suurimmista rikkauksista, jonka ihminen voi koskaan kokea ja saada on ystävyys ja ystävien läheisyys. Ystävien merkitystä ei voi kuvailla yhdellä sanalla, ei yhdellä lauseella, saati blogilla, se on jotain paljon suurempaa, se on elämää.

Ystävyyttä ja todellista ystävyyttä.
Jokaisella, toivottavasti jokaisella on ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, on sitten kyseessä normaali arkielämä iloineen ja suruineen, tai vaikkapa yhteisen harrastuksen yhteydessä tapahtuva yhdessäolo. Viisaat kait sanoisivat sitä keskinäiseksi kanssakäymiseksi, sosiaaliseksi elämäksi tai muuksi sellaiseksi.

Ihmiset ovat viettäneet aikaa keskenään kymmeniä, mieluumminkin satojatuhansia jopa miljoonia vuosia, turvallisuuden, yhteisön tuoman hyödyn, elämän mahdollistamisen, ja myös seurankin vuosi, kaitpa sitä tässä ollaan edelleenkin somesta huolimatta, aikamoisia laumaeläimiä.
En ole kallonkutistaja enkä menneisyyden tonkija, vaikka jälkimmäinen juttu olisikin hyvin houkuttelevan mielenkiintoista. Elämä on opettanut monia asioita, niin hyvät kuin pahat puolensa, joskus kantapään kauttakin, miten elämä etenee.

Ystävyyden hoitaminen
Katselin tuossa jonkin aikaa sitten ruoanlaittoon liittyvää tv ohjelmaa, jossa puhuttiin ja kerrottiin ruoanlaiton kemiasta, miten eri molekyylit ja atomit reagoivat keskenään ja mitkä eivät.
Jotkut ainesosat sopivat keskenään loistavasti, kun taas jotkin eivät laisin.

Tuossa ohjelmassa esiintyi eräs englantilainen nainen, joka leipoi aivan uskomattoman hienoja, kuohkeita täydellisiä hiivaleipiä. Hän kertoi, että kaiken pohjana on yksikertaisesti hyvä taikinajuuri, josta täytyy pitää jatkuvasti huolta.

Taikinajuuriko
Taikinajuurta piti ruokkia, sen säilyttäminen oikeassa lämpötilassa on hyvin tärkeää ja niin edelleen. Se mahdollisti sen, että tuollaiset hyvin hoidetut taikinajuuret voivat olla todella hyvin vanhoja, mutta vain jos niistä pidettiin huolta.

Tuli väistämättä aasinsiltana tuosta taikinajuuresta mieleen, että hyvän ystävyyden pohjana, rakennusaineena on tuo toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostus ja se, että ystävyydestä ja ystävistä pidetään huolta ja että molemmat tai kaikki kokevat olevansa yhtä arvokkaita, tasa-arvoisia, tärkeitä ja kunnioitettuja.

Harvoin kait se ystävyys syttyy ja syntyy kerta laakista, vaan kehittyy hiljalleen kohoten kuin tuo hiivaleipä valmistuessaan.

Nyt on se hetki, kun kaikki kallonkutistajat voivat ottaa foliohatut ja kaiken maailman kattilat päästän ja olla tekemättä diagnooseja yhteydestä hiivaleipään.

Sota aika
Isäni astui palvelukseen talvisodan lopuilla ja taisteli koko jatkosodan etulinjan taisteluissa. Hän kertoi, että yhtenä suurimmista voimavaroista oli se, kun tiesi ettei kaverit jättäisi, jos kävisi huonosti, mutta myös sen, ettei jättäisi kavereita, jos näille kävisi kehnosti.

Sota kovetti, mutta hän kertoi, että siitä huolimatta se oli aina koskettanut, tuntunut pahalta, jos tuttu kaveri kaatui viereltä tai haavoittui pahasti.
Hän antoi minulle yhdeksi elämän ohjeeksi seuraavan lauseen. Pidä huolta kavereistasi, niin ne pitävät huolta sinusta, se oli pieni lause, mutta valtava asia.

Se rikkaus, hyvä ystävyys
Minulle on ollut suunnaton ilo, että olen saanut elämäni aikana erittäin hyviä ystäviä, sellaisiakin, ettei aina vain naurettaisi, räkätettäisi ja puhuttaisi levottomia. Vaan sellaisia, joiden kanssa on voinut puhua myös hyvin syvällisiä omia asioita, ja kuunnella myös toisten asioista.

Se että joku luottaa ja kertoo omista asioistaan, niistä huolista, haaveista tai mistä vain, on suunnaton kunnia.
Totta kai nekin ystävät, joiden kanssa ei jaeta niitä syvällisimpiä asioita ovat suunnattoman tärkeitä, vaikkapa kalastus ja metsästys ja harrastus porukoissa ollessa, juttu lentää ja mieli kevenee.

Menetetty ystävyys
Menetetty ystävyys, on sen syy sitten mikä tahansa ei tunnu hyvältä. E se, että ystävänä pitämänsä henkilö yhtäkkiä paljastuukin kieroksi, luottamuksen pettäneeksi selkään puukottajaksi, tai sitten vaikkapa kuoleman kautta poistuneeksi.
Nykyään on onneksi olemassa sosiaalisen media vempeleet mitkä mahdollistavat yhteyden pidon, niin live kuvalla kuin äänellä vaikkapa toisille mantereille, mikä on aivan loistava juttu.

En tiedä kuinka paljon ihmiset menettävät ystäviään elämänsä aikana kuoleman kautta, ennen kuin ikää on tullut todella paljon, siis erittäin vanhoiksi.
Olen menettänyt elämäni aikana todella paljon, niin ystäviä ja työkavereita kuin muitakin tuntemiani ihmisiä kuoleman kautta. Siellä on sairauksia, liikenneonnettomuuksia, hukkumisia, tulipaloa, alkoholin tekosia ja itsemurhia jne.

Ne Itsemurhat
Noiden itsemurhien suhteen olo tuli jossain vaiheessa hiukan epätoivoiseksi, miksi en nähnyt ajoissa niitä pienen pieniä merkkejä siitä mikä, ja mitä on mahdollisesti tulossa. Yhdessäkään tapauksessa, joissa tapahtui tuo itsemurha, kaveri, työkaveri, ystävä ei kertonut tai ollut puhunut kenellekään tekevänsä sitä mitä aikoi tehdä.

Rupesin seuraamaan hetkittäin muutamien kavereitteni käyttäytymisiä huolissani, ken ties turhan takia, onko heidän käytöksensä muuttunut, tekivätkö he jotain tavattoman outoa ja odottamatonta. En halua, enkä halunnut, että sellaista tapahtuisi enää koskaan tuttujen ihmisten keskuudessa.

Ne kaikki tapaukset ovat tulleet täysin puskista, joissakin tapauksissa olen vielä jutellut useita kertoja saman päivän aikana ennen tuota tapahtumaa. Näitä kavereita on lähtenyt ns. taivastielle oman käden kautta tarkemmin kertomatta ja luettelematta 5–10 henkilön välillä.

Mukavia muistoja
Ne yhteiset muistot kavereiden kanssa, vaikkapa aikoinaan jossain festareilla, missä joku pääsi heiluttelemaan peittoa ja telttaa, tai ne kotibileet, jotka saattoivat kestää päiväkausia. Ne toivottavasti herättävät mukavia fiboja ja arvokkaita muistoja.
Toivottavasti kaikilla on ja olisi hyviä luotettavia ystäviä, ja myös niitä, joiden kanssa on vain mukava olla, nauraa, harrastaa, saada uusia kokemuksia, on sitten kyseessä vaikkapa reissut, metsästys, urheilu tai mikä tahansa, se ja ne tekevät keskusyksiköille huisin hyvää.

Kalareissu
Tulin just kotiin kalareissusta, jossa olin 7 ystävän kanssa. Kalan saanti on bonusta, mutta yhdessä olo, saunominen, grillailu, hyvä ruoka, korttipelit ja keskustelut ja no tietysti myös alkomahooli saattaa kuulua kuvioihin, fiksulla tavalla. Toki siitä kalasta syntyy polemiikkia, varsinkin jos se sattuu olemaan joku pieni ahven, jolla joku elvistelee, saati hauen puikula, no niin, että sellaista.
Soon taas jälleen kerran moro, au revoir