Jos metsään haluat mennä nyt

Päätimme käydä tarkastelemassa ja ulkoilemassa aurinkoisena kevät päivänä, pitkän ja pimeän talven jälkeen, metsätilalla tutkimassa minkälaista tuhoa tuo valtava lumimäärä on mahdollisesti tehnyt puiden latvuksille ja kuinka paljon nuorista koivuista oli tullut portin kaaria.
Siispä hypättiin jousille ja ryhdyttiin polttamaan tyystin järkyttävän ylihintaista dieseliä päästäksemme paikasta A paikkaan B. Kyllä pyrki ajelemaan mahdollisimman säästeliäästi pintakaasulla, ja välttää rikastuttamasta tarpeettomasti öljy- yhtiöitä.

Kumma homma vai onko
Kun mediassa kerrotaan, että öljyn maailman markkinahinta nousee, lause ei juurikaan ehdi loppumaan, kun mittarikentällä hinta pomppaa ylös kuin seiväshyppääjä korkeuksiin.
Tulee väistämättä mieleen, että onko juuri sen jakeluaseman alla se öljylähde, josta pumpattava öljy juuri nostaa sitä hintaa ja onko siellä samassa rakennuksessa se jalostamo, joka sorvaa raakaöljystä monen moista nestettä. Nesteiden loppukäyttäjä on kyllä todellakin, siinä toisessa luonnollisessa nesteessä, kun yrittää miettiä miten tuonkin sitten maksaa.

No kun metsään mentiin
Vihdoin perille päästyämme sujautettiin etenemisvälineet jalkoihin, eli lumikengät kenkien päälle, kuin muinoin kalossit nappanahkojen suojaksi. Eteneminen oli aika mukavaa, pakkanen oli yön aikana kovettanut suurimman osaa lumipeitteestä, ja hyvin harvoin liikkuminen ja eteneminen tapahtui horjuvin askelin, kuten vaikkapa pikkujoulujen jälkeen pikkutunneilla taksitolpalle suunnistaessa monella tuppaa tekemään, jos ei korona ole sitten pilannut kekkereitä.

Hyvin pian alkoi selvitä, että mitään massatuhoa ei ollut tapahtunut. Puiden latvat olivat siistejä, suoria ja hyväkuntoisen näköisiä, vain muutamia oli taipunut tai jopa katkennut lumen painon alla.

Mieli lepää mutta
Metsä on kyllä maaginen paikka monelle suomalaiselle, mieli rauhoittuu, stressitasot laskee, monet ikävät asiat painuvat taka-alalle tai niihin löytyy ratkaisu. Sykekin laskee, jos ei sitten etene kuin hirvi pusikossa, tai muuten vain riehu.
Tuleva joka vuotinen ja keväinen puiden kaataminen, karsiminen ja polttopuiden teko nostattaa kyllä sykkeen uuteen soundiin, mutta niin sen pitää tehdäkin. Jos joku homma on luonnossa tapahtuvaa cross trainingiä niin juuri se.
Hypi runkojen yli, nosta pöllejä, astele oksanippujen ja kantojen välissä, pyöri ja hyöri kuin mielenvikainen, siirrä tukit kärryyn ja lopuksi halo ja tee niistä pinot. Läski palaa ja kunto kasvaa.

Monta tuumailijaa
Jonkin matkaa tutkimusmatkasta tepasteltiin myös järven jäällä, kun vastaan tuli jäljet, jotka herättivät mielenkiinnon, ja joista piti ryhtyä kyselemään myös muiden mielipiteitä. Itselläni oli vahva epäilys otuksen lajista, mutta epävarmuus kalvoi kulkijan mieltä, siispä ryhdyin tiedustelemaan useammaltakin erämieheltä ja metsästäjältä asiaa ja näkemystä siitä mitä silmät näkevät.

Katsoppa itse kuvia ja mieti onko sinun mielestä kyseessä nuori karhu vai kookas ahma, joka tapauksessa kyseessä on jompi kumpi.
Mielipiteet jakautuivat molempiin otuksiin, karhun puolesta puhuu viisi varvasta ja pitkät kynnet ja myös pitkät jalan jäljet. Myöskin ahman puolesta kertoo nuo usean sentin mittaiset pitkät kynnet, mutta kun noissa jäljissä on hiukan sisäänasumiseen viittaavia merkkejä jollainen ahman käynti on.

Molemmilla on samanlainen juoksujälki ja jono. Aurinko armas oli jo hiukan ehtinyt sulatella jälkiä kuin vaikeuttaakseen ratkaisua, siinä ei olisi auttanut vokaalin ostot saati muut temput.
Maaliskuun loppu arvelutti myös karhun osalta, monet niistä vetävät vielä sikeitä unia, syy mikä saattaisi ajaa nallen ylös, voisi olla vaikka vuoteen kastuminen.

Kerta se on se ensimmäinenkin
Vuosien varrella on tullut nähtyä karhujen repimiä kantoja, hirvien kaluamia haapoja, niin suden jälkiä, kuin usein ilveksiä livenä, mutta ensimmäisen kerran näissä metsissä törmäsin todennäköisiin ahman jälkiin. Tiedän, että niitä esiintyy joidenkin kymmenien kilometrien päässä pohjoisempana. Ilmeisesti niitä levittäytyy ja esiintyy yhä etelämpänä Suomen niemeä.

Mocat ja makkarat
Tottakai tällaisella kävelyreissulla kuvioihin kuuluu kuin nenä päähän, tehdä tulet ja fiilistellä hetki nuotion äärellä ja popsia makkarat ja kahvit, ja haista savulta kotiin palatessaan. On sillä keväällä ja auringolla ihmeellinen vaikutus, tuntuu upealta kun se perhanan kaamos jää taakse, linnut alkavat viritellä konserttejansa ja luonto aloittelee siirtymistään kasvun aikaan.

Omien, kuuloa hoitavien ja ääniä keräävien ulokkeiden välissä astuu uusi moodi keväällä esiin talven jäljiltä, kummasti aktivoituu touhuamaan kaikenlaista tärkeää ja järkevää ja rutkasti paljon turhaa.
Tuntuu, että kropassa on virtaa ja voimaa kuin pienessä pitäjässä, toivottavasti sama tunne kulkee mukana koko kesän.
Toivottavasti kaikilla on samanlaisia fiiliksiä ja positiivista energiaa. Nautitaan näistä hienoista keleistä, vaikka Ukrainassa se yksi tyyppi hölmöilee minkä ehtii.
Onkohan olemassa sellainen valehtelijoiden klubi, se tyyppi voisi olla sen kyseisen porukan suurmestari tai vaikkapa visiiri, kykyjä ja taitoja moiseen touhuun tuntuu löytyvän.
Et simmottist täll kertta, soon moro

ps. Huomasin että tämähän oli blogi nro 31, tästähän on muodostumassa jo vakavasti otettava harrastus itselleni, ja ehkä rasitus toiselle 🙂