Teinpä kesävihannesta eli skäivärää

Teimme makkaraa viimeksi varmaankin noin 17 vuotta sitten ja nyt päätin tehdä, niitä kesävihanneksia heti edellisen perään uudestaan. On tämä ollut monesti mielessä ennenkin, mutta siirtynyt aina jos jonkinlaisesta syystä tulevaisuuteen.
Meinasihan tuo taas siirtyä kun tuo itämaan lahja maailmanrauhalle, valehtelijoiden klubinsa kanssa hyökkäsivät Ukrainaan ”Erikoisoperaationa”. eliminoidakseen natsit ja niinpoispäin.
Meniköhän ihan suunnitellusti.

Liekkö tiedustelu mennyt pitkin reisiä, kun Ukrainan presidentti sattuu nyt olemaan syntynyt juutalaiseen perheeseen, eli noiden venäjän hallinnon väitteiden perusteella kyseessä olisi varmaan maailmanhistorian ensimmäinen juutalainen natsi.
Historiaa hiukankaan ymmärtävä tajuaa että yhtälö ei oiken sovi, melkein sama kuin yrittäisi palikkatestin perusteella saada neliön menemään ympyrän muotoisesta aukosta.

Päättäväisyys
Toinen tiedustelun epäonnistuminen, oli varmaan tieto Ukrainalaisten päättäväisyydestä puolustaa kotimaataan hyökkääjää vastaan. Sen joukot tuhoavat joukoittain vihollisen panssarikalustoa ja miehistöä.

ELÄKÖÖN UKRAINA
Toinen yllätys oli varmasti Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen suunnaton yksimielisyys ja päättäväisyys. Hetkessä oli astunut voimaan rankat painostustoimet, yritykset vetäytyvät Venäjältä ja maan talous, mukanaan ruplan kurssi menee alas kuin syöksylaskija kitchbuhelin mustassa rinteessä, holtittoman kovaa.
Länsimaat ryhtyivät aseistamaan Ukrainan joukkoja niin pst ohjuksilla kuin vaikkapa Stingereillä sekä monella muulla tavalla, hyvä niin.

No se skäivärä
Aloittelin askareet ensin tutkimalla toisten tekemiä makkara reseptejä, ja katselemalla youtubesta kuinka ja miten kyseistä herkkua on tehty niin täällä Härmässä kuin maailmalla.
Onhan tätä monikansallista herkkua tehty jo vuosituhansia, pitkin maailman historiaa lukemattomilla eri tavoilla. Makuja on varmasti yhtä paljon kuin kulttuureita ja tekijöitäkin.

No kuis mää ny sen sit tein
Ostin kolmea erilaista lihaa, porsaan lapaa, kasleria ja porsaan kylkeä. Miksi näin, koska sain lavan sivusta samalla leikattua palan silavaa jota tulee olla makkarassa antamassa makua ja kosteuttakin. Samalla kun luun ympäriltä putsasi lihaa, se pilkkoutui mukavan pieniksi paloiksi.
Kaslerin paloittelin myös pieniksi paloiksi, mutta siitä poistin suurimmat läskipalat, rajansa kaikella suonten tukkimisella. Kylkipalasta poistin nahan ja myös suurimman osan läskiä, lihan joukkoon jäi kuitenkin sitä mukavastikin.
Samalla tiput saa pihalle talipalan, ellei ilves tai muu metsän eläin käy hakemassa sitä ruokavarastoonsa.

Oman mielen mukaan
Päätin että teen maultaan täysin omanlaisen makkaran minun ajatusten ja suunnitelmien mukaan, ainoat asiat joista otin vinkkejä enemmänkin, oli kypsennysajat suuntaa antavana ja myös kypsennystavoista otin jonkin verran vaikutteita

Kuiva marinointi
Kun olin saanut paloiteltua kaikki lihat mukavan pieniksi paloiksi, jotka mahtuisivat sitten lihamyllyn syöttöaukkoon, sekoitin joukkoon 7-9 kpl valkosipulin kynsiä ja kaksi keltaista sipulia paloiteltuna.
Mausteeksi laiton topakasti savustettua paprikaa, puoli pussia paellamaustetta jota oli jäänyt jäljelle kesän karkeloista, suolaa pari ruokalusikallista, ruokalusikallinen valmista tacomaustejauhetta, hienoa mustaapippuria ripsaus, lähes paketti aurajuustoa ja kirsikkana kakun päälle tuoretta korianteria pari reilua tupsua, eikös joka ruoassa pidä olla vihreyttä mukana.

Annoin lihojen seistä jääkaapissa muutaman tunnin maustumassa, ja sitten mylly laulamaan keskikokoisella reikälevyllä varustettuna, tarkoitus ei kuitenkaan ollut tehdä aivan tahnaa.
Tekaisin koepaiston massalle ja meinasin tehdä siitä samantien pihvejä, tulos oli sen verran törkeän hyvän makuista, mutta kun oli tullut päätettyä että teen makkaraa niin silloin myös teen sitä.

Vehkeiden vaihto
Kun lihat oli tullut ajettua kertaalleen myllyn läpi, makkarasuppilo paikoilleen koneeseen ja suoli putken ympärille. Ennen täytön aloittamista lisäsin massaan vielä noin 3 desiä lihalientä antamaan kosteutta ja notkistamaan massan rakennetta.
Tässä vaiheessa piti pyytää rakas vaimoni jeesaamaan, kun huomasin että kahdella kädellä ei tehdä yht´aikaa kolmen käden töitä.

Pursotus
Kun massa oli tupsahtanut suoleen ja pyöritetty sopivan kokoisiksi makkaroiksi, oli aika tökkiä niitä neulalla, kuin voodoo ukko Jamaikalla, joka pistelee nukkeen reikiä ja joku ehkä jossain tuumailee että mikäs se oli joka kylkeä kutitti, tiedä häntä.

Kypsennys
Joissakin ohjeissa kerrotti että keitetään pienellä porinalla, toiset laittoivat uuniin ja toiset paistoivat elleivät peräti grillanneet. Päätin että teenpä taas hiukan erilailla, laitoin makkarat teräsvatiin ja uuniin 180 c´ asteen lämpöön.
10 minuutin kuluttua lisäsin vatiin puoli litraa vahvaa lihalientä ja annoin makkaroiden muhia vielä uunissa samassa lämmössä puolituntia lisää.
Makkarat eivä tietenkään peittyneet, vaan vadin pohjalla oli ehkä puoli senttiä nestettä.

Voe pojat ja tytöt
Hyvää tuli, nyt on reilut 20 kappaletta makkaroita jääkaapissa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Ei ole ylivoimainen rasti rustata omat makkarat, siitä vain rohkeasti tekemään, kesällä tuumasin kokeilla savustamalla kypsentämistä, toimisikohan kypsentäminen folioon käärittynä hiilloksella, monta kysymystä, useampi vastaus.