Kartat, paheeni vai harrastukseni

Heips ja kukkuu, blogini nro. 24, ehkä joku tarkkasilmäinen huomaa heti, että vaihdoin fontin Gambriaksi. Jollain lailla tämä kirjasintyyppi vaikuttaa mukavammalta silmälle lukiessa, ehkä nuo pyöreämmät muodot, siis kirjaimilla.
Hypätäänpä rattaille, sanoi ajuri ja heilautti piiskaa. Minua on jostain syystä kiehtoneet erilaiset kartat kaiken ikää. Kenties valtava uteliaisuus siitä, mitä niissä näkyy, mitä kyseisellä kohdalla karttaa löytyy, jos sinne matkustaisi, mihin tiet johtavat, mitä on kartan reunan ulkopuolella ja tietenkin, miten kartat ovat muuttuneet ajan saatossa.

Kakarana
Kakarana tuli luettua David Crocketin seikkailuista, ahmittua Jack Londonin kirjoja erämaaseikkailuista ja vaikka Robinsoni perheestä, saati Jules Vernen kirjoja. Usein tuli kaivettua karttakirja tai karttapallo esiin ja katseltua Missisippijoen suistoa tai Kanada suuria erämaita ja sitä halkovia jokia.
Niitä, joita pitkin turkismetsästäjät ja intiaani tiedustelijat kulkivat kanooteillaan jousipyssyt vireessä, yhä syvemmälle tuntemattomien alueiden keskelle lohien hyppien virrassa ja harmaakarhujen koettaessa pyydystää niitä.

Karttojen keräilyjä
Olen ajan saatossa, kenties alussa vahingossa alkanut hiljalleen keräämään erilaisia karttoja, ja jossain vaiheessa huomasin, että niitähän on kerääntynyt runsaastikin pitkin työhuoneen seiniä ja erilaisia karttoja -ja karttakirjoja lojui kirjahyllyillä ja pöydillä. Pienimmät kartat ovat niitä taitettuja paperisia, joita varmaankin jokainen on jossain vaiheessa käyttänyt.

Ne ovat niitä, jotka kiristivät ja pullistivat apukuskin otsasuonia, kun näitä karttoja avattiin ja koetettiin taitella auton etupenkillä, paahtavassa helteessä ilmastoinnin puuttuessa, peittäen puolittain kuskin näkyvyyden.
Isoin kartta on varmaankin kooltaan noin 2 x 1,5 metrinen kehystetty EMS projektion Nr. 1. maailman kartta, sitä ei voi enää kutsua matkakartaksi pikemminkin lakanaksi.

Paljon on muailma muuttuna Eskoseni
Karttojen piirtäjillä ja painajilla on ollut puuhaa ajan saatossa, kun useat valtiot ovat jakautuneet, nimet ovat muuttuneet, tai syntyneet pelkästään viimeisen 150 vuoden aikana. Se on itseasiassa melkoinen määrä muutoksia varsinkin Euroopan alueella.
Pinta-alaltaan isoin on ollut eittämättä, kun Neuvostoliiton nimi pantiin monttuun ja satelliittivaltiot pääsivät irti sen ikeestä, Balkanilla kuohui ja kaitpa kuohuu vieläkin. Tshekki ja Slovakia suorittivat eron ja Itävalta-Unkari hajosi kuin hajosikin, Aatun touhut pistivät vuosikymmeniksi Saksan kahtia jne.

Tiedon halu kasvaa kasvamistaan
Katselin tuossa taannoin netistä luentoa, joka esitettiin tiede tv- ohjelmassa. Siinä käsiteltiin miten ja millaisia suuria luonnonkatastrofeja ja mullistuksia historian saatossa on tapahtunut, ja jotka ovat pistäneet niin sanotusti hyrskyn myrskyn maapallon pintaa uusiksi.
Esimerkiksi ei voisi uskoa mutta Englannin kanaali on syntynyt kun suuri jääjärvi, joka oli jäätikön keskellä patoutuneena, suuren maavallin taakse nykyisen Doverin salmen kohdalla purkautui ja mursi vallia valtavalla voimalla, eli ei mikään ihan pieni juttu, tosin siitä on jo niin perhanan pitkä aika, ei mennyt kartat uusiksi.

Erilaisia ja eri lailla piirrettyjä karttoja
Karttoja rannikoista, matalikoista, jokien suistoista ja saaristosta on menneinä aikoina piirretty sitä mukaan kun purjelaiva on edennyt tutkimusmatkoillaan. Kenties yksi tunnetuimmista tutkimusmatkailijoista on ollut Kapteeni Cook, joka seilasi eteläisellä tyynellä merellä ja kartoitti mm. Uuden-Seelannin ja Australian itärannikon.
Hän oli saanut tehtäväksi etsiä terra Australista, eteläistä mannerta.

Kartat mitä he rustasivat, olivat hyvin tarkkoja, jos miettii millaisilla välineillä siihen aikaan, määritettiin sijainti, ei ollut GPS eikä muita nykyajan vempaimia.
Vanhin tunnettu kartta on jo noin 2600 vuotta vanha, savitauluun kaiverrettu Babylonialainen kartta, ja Välimeren alueelta on tuota 100 vuotta nuorempia karttoja.

Sorry Mister Columbus
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon viikingit ehtivät tutkia PohjoisAmerikan rannikkoa tutkimusmatkoillaan, ja tekivätkö he niistä mitään karttoja. Suunnistamistahan tehtiin mm aurinkokiven ja kehän avulla.
Joka tapauksessa nyt on todistettu, että viikingit löysivät ja asuivat Pohjois-Amerikan mantereella satoja vuosia ennen Columbusta, tosin nyt on alkanut liikkumaan tietoja, epäilyksiä että jo ennen viikareita joku olisi piipahtanut Euroopan puolelta Ameriikan raiteilla, tiiä tuota häntä.

Valitettavasti jouduin rajaamaan kartoista reuna alueita pois ja kehysalueella olevia vanhoja vaakunoita, ohjelma rajoitti siirrettävän median koon 1 MT, sorry

Suomen kartta
Kun katsoo suomen karttaa vaikka 1500 luvulta huomaa, että Etelä- ja Lounais- Suomi on venähtänyt melkoisen pitkälle kohti Itämerta tämän päivän karttoihin nähden. Kuitenkin niistä pystyy hahmottamaan Suomi neidon niemen muodon, jossa jatkeena on Ahvenanmaa ja Turun saaristo yhdistää sitä Suomen mantereeseen.
Todella vanhoissa kartoissa on näytetty kuvina mitä missäkin päin Suomea ja Suomenniemeä on tehty ja millaisia elinkeinoja on ollut siihen aikaan kullakin alueella.

Luonnollisesti rannikoilla on kalastusta, veneenrakennusta, hylkeenpyyntiä jne.
Sisämaassa vastaavasti mm. turkismetsästystä, tervanpolttoa, metsätaloutta ja mitä pohjoisemmaksi niin porotalous on astunut mukaan. Maataloutta on ollut mukana kartoilla ja myös varhaista kaivannaisteollisuutta. Viinan polttoa en ole vielä nähnyt piirretyn karttoihin, mutta eiköhän tuota peri Suomalaista perinnettä ole menestyksekkäästi harrastettu korpikuusen alla kaikkialla.

Nykypäivää
Nykyään on kartta siirtynyt puhelimiin, käsi GPS laitteisiin, kannettaviin tai kiinteisiin karttaplottereihin, ynnä muihin elektronisiin laitteisiin. Satelliitti kertoo sentin tarkkuudella missä kohtaa palloa milläkin hetkellä seikkailet.
Epäilen, että joskus ollaan liiankin luottavaisia näihin laitteisiin, mitäs tehdään sitten kun akusta tai patterista loppuu virta ja virtapankki jäi just siihen eteisen pöydän nurkalle, GPS painuu ahdin valtakuntaan, vetää lipat ja kaatuu sadan kilon painolla siihen älypuhelimen näytön päälle ja se rupeaa näyttämään enemmän Kiasmaan kuuluvalta nykytaiteen taideteokselta kuin telefoonilta.
Siinä vaiheessa paperikartta saattaa olla se mikä kertoo reitin kotia kohti, jos kotia nyt on asiaa vielä mennä, ja osaa itse yhdistää perinteisen kompassin ja kartanlukutaidon.
Koetetaan pysyä kartalla elämässä ja elämänmenossa, moro.