Rosvopaistia

Morjensta, ajattelinpa kirjoittaa juttua rosvopaistista, tuosta erinomaisen eksoottisesta ja herkullisesta ruoasta ja tavasta valmistaa sitä. Lihan kypsentäminen maahaudassa on varmaankin jo hyvin vanha ja todella laajalle levinnyt valmistustapa, eri puolilla tätä sinistä planeettaa.

Jossain päin maailmaa missä palmu huojuvat ja kookospähkinä kasvaa, liha on kääritty suuriin banaaninlehtiin, toisaalla arojen keskellä lampaan lihan ympärille on kietaistu kypsennettävän eläimen nahka, karvoineen päineen.
Yhtä kaikki idea on sama, varmasti joku arkeologi tai antropologi on selvittänyt sen historiaa ja valmistus tapoja.

Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki esittivät yhden tavan syödä ja ennen kaikkea, sanamukaisesti hankkia lampaan rosvoamalla sen.
Tosin jos harmaat aivosoluni eivät aivan väärin muista, he suorittivat otuksen omistajalle reilun rahallisen korvauksen. Peri Suomalaiseen tapaan unohtamatta, nesteytystä ja muutamaa kuperkeikkaa aterian valmistuksen ja nauttimisen aikana.

Tulilla
Vanhoissa tarinoissa kerrotaan, että aikoinaan kun mierontiellä olleet kulkijat ja metsissä asujat olivat istuskelleet kaikessa rauhassa nuotionsa äärellä, olivat etsijät rientäneet paikalle, ja etsineet väkeä, joka oli napannut, eli kähveltäneet lampaan niityltä.
Eivätpä etsijät arvanneet, että metsän siimekseen hiekkamaalle oli kaivettu valmiiksi kuoppa, ja kun lammas oli luopunut hengestään eli teurastettu kulinarismin nimissä, oli se haudattu kuoppaan. Nuotio oli sen jälkeen sytytetty kuopan päälle ja porukka muina miehinä vietti aikaansa sen ympärillä suutaan piesten.

Oma rosvopaisti ura
Halusin aikoinaan tehdä itse rosvopaistia, kokea sen tekemisen fiiliksen, tutkia ja oppia kuinka sitä valmistaa. Siispä ryhdyin tutkimaan ja syventymään netin ihmeellisiin syövereihin, miten toiset olivat valmistaneet paistit, millaisia hautoja olivat käyttäneet ja rakentaneet, kypsennysaikoja eri lihalajeille ja minkälaisia pakkaustapoja paketeille oli käytetty.

Sieltä löytyi valtavasti tietoja erilaisista rosvopaistikuopista, jotka olivat muodoltaan mm. pyöreitä ja joissa koko pohja ja reunat oli verhoiltu kivillä, oli vuolukivilaatoista valmistettuja pystyseinäisiä kuoppia, suoraan hiekkamaahan kaivettuja kuoppia, joissa pohjalle oli kasattu kiviä jne.

Mielenkiintoinen hauta rakennelma
Nyt ei ole kyseessä mikään haudattujen muinaisten savi ukkojen kokoelma vaan kulinaristin tavoite pyrkiä maiskuttelemaan ja nuoleskelemaan rasvaisia näppejään ja röyhtäilemään tyytyväisyyttään maukkaan aterian jälkeen.
Erääseen erikoiseen rosvopaistihaudan rakennetta koskevan juttuun törmäsin, kun sosiaalisena otuksena avasin suuni kerran eräällä nuotiopaikalla, taas kerran.

Heppu, joka istuskeli samoilla tulilla, alkoi kertomaan haudasta, joka oli tehty valtavaan betonirenkaaseen, jossa oli oma kiinteä pohja.
Rengas oli täytetty hienolla hiekalla, ja koko komeus oli koottu isojen tukevien kivien päälle. Kivien väliin, betonirenkaan pohjan alla oli jätetty paikka nuotiolle, joka kuumensi palaessaan renkaassa olevaa hiekkaa. Kun hiekka oli riittävän poppaa, hiekka syrjään, paketit hautaan ja hiekka takaisin päälle. Laitoksen alla jatkettiin edelleen nuotion polttamista, kunnes lihat olivat kypsiä.

Tuumasta toimeen
Tätä kummallista tuuma juttua olen ennenkin tuumaillut, miksi sen pitää olla tuuma, kun ryhdytään toimeen, omituinen juttu.
Kun olin mielestäni viisastunut ja kerännyt ennen kaikkea tarpeeksi tietoja, päätin rakentaa omanlaisen rosvopaistihaudan ja pakkaustavan sekä tykötarpeita, jotka helpottaisivat touhuamista haudan äärellä, ihan kuin paraskin hauturi.

Lapio käteen
Päätin tehdä haudan, jota voisi käyttää useampia kertoja uudelleen. Kaivoin ensin hiki hatussa noin vajaan metrin syvyisen, pituus suunnassa 130–140 cm ja leveydeltään noin metri kokoisen montun, nesteytystä unohtamatta. Kun vihdoin tuntui siltä, että kohta ollaan Kiinassa, mätin haudan pohjalle noin 15–20 cm kerroksen nyrkinkokoista kiveä, ja sekaan hiekkaa kivien rakoja täyttämään.
Seuraavaksi asettelin keskelle montun pohjaa ovaalin muotoisen isohkon kiven, jossa oli melko tasainen pinta, leveydeltään noin 40–60 cm.

Kiven ympärille ja koko montun pohjalle kippasin lisää irtokiviä, jotka olivat kooltaan tuota 10–15 cm murikkaa ja taas hiekkaa päälle niin paljon, että ison kiven pinta peittyi varmaankin noin 5 cm verran hiekan alle, itse kiven päälle laitoin vain hienoa hiekkaa.

Muurailua ja sovittelua
Tasoittelin pohjan ja ladoin haudan pohjalle tiiliä lappeelleen siten että rinnakkain meni tiiliä 4 kpl ja samaten lappeellaan jonossa pitkittäin 3 kpl, koska haudasta oli tulossa pitkänomainen.
Sitä mukaa kun ladoin myös muurasin sivujen ja toisen päädyn tiiliä, täytin ympärillä olevaa monttua. Asettelin heti tiilien ulkopuolelle isompia kiviä, joiden oli myös tarkoitus varastoida lämpöä.

Seinille ja päätyyn taisi tulla korkeudeksi 4 tiiltä aina syrjällään.
Toiseen päähän hautaa rustasin tiilistä pohjalta noin 45 asteen kulmassa nousevan luiskan. Idea tälle on tulen käyttäytyminen tuon muotoisessa haudassa. Palaessaan tuli kiskoo happea voimakkaammin luiskan päädystä irtokivien raoista haudan pohjalle ja samalla liekit kääntyvät kohti pysty päätyä, mikä kuumenee voimakkaammin.
Tarkoitus oli myös helpottaa haudan tyhjentämistä luiskan kautta käytön jälkeen.

Paketit
Kun lueskelin, minkälaisia erilaisia paketointi tapoja toisilla on, kirjo on kyllä hyvin laaja ja varmaankin ne ovat hyvin toimivia. Itse pähkäilin ja painin ajatuksissani, miten itse tekisin sellaiset. Päätin ottaa riskin, lihan ympärille laitoin keräkaalin lehtiä, pakkasin tuotteet paistipusseihin, joka kestää kovaa lämpöä, sitten leivinpaperia ja sen ympärille monta kierrosta alumiinifoliota, ja sanomalehteä vielä enemmän näiden ympärille. Paketti oli pullea kuin syöttösika joulun alla.

Hesari teki tietynlaisen karhun palveluksen rosvopaistin tekijöille, kun pienensi lehden kokoa, onneksi on vielä Muaseuvun tulevaisuus, joka julkaisee lehtensä yhä pöydän kokoisena lakanana. Sitaisimme pakettien päälle vielä rautalankaa, että varmasti pysyvät kasassa haudan uumenissa.

Uimakoulu
Sitten paketit uimakouluun ja ump sukkeluksiin puhtaaseen veteen, että vesi varmasti tunkeutuu alimpiinkin sanomalehti kerroksiin.
Mitäpä paketeissa, pähkäiltiin kakarana ja vähän isompanakin
Kun tällaiseen operaatioon ryhtyy, ei sitä viitsi tehdä ihan pienen paistin takia, urakka vie kevyesti sen 10–12 tuntia, plus edellisen päivän lihojen marinointi ja muu misaaminen. Päätimme laittaa yhteen pakettiin erikseen juureksia, tuorejuustoa ja tietenkin suolaa, muutaman kerran olen laittanut sinne myös filee palan tuomaan makua.

Omassa paketissaan meillä on ollut esimerkiksi porsaan kasleria mikä sopii kuin nenä päähän, hirven paistia on myös kypsennetty haudassa.
Jos joku meinaa tämän tapaisella haudalla tehdä ruokaa, suosittelen laittamaan pystypäätyyn eli kovimpaan lämpöön juurekset, ja seuraavaksi kaslerit jne., jos on joukossa, vaikka tuota hirvenpaistia, peuraa tms. kannattaa ne laittaa haudan toiseen päähän irtokivien viereen missä kuumuus ei ole niin kova.

Vinkki vitonen
Taivuttelin kanaverkosta korit, joihin pakkasimme paketit ennen hautaan laskemista, ja laitoimme hiukan vahvemmasta rautalangasta kahvat niiden yläreunoihin, joista ne voi koukata, kun hetki lyö.
Kun paketit olivat sitten montussa, hiillokset perään ja kuivaa hiekkaa pakettien päälle niin että ne peittyivät kokonaan, hautasimme ne varmaan 10–15 cm syvyyteen hiekan alle.

Sitten uudet tulet päälle ja venttailemaan, polttelimme siinä nuotiota vielä noin 5 jopa 6 tuntia.
Ei kannata olla juuri isommassa vihneessä, kun hautaa avaa, sukukalleudet tai perskarvat kärähtävät nopeammin kuin ehtii kissa sanoa, jos hautaan putoaa.
Eipä muuta kuin Bon appetit