Päivitystä sukututkimukseen

No niin ajattelinpa laittaa päivitettyä tarinaa tuohon sukututkimukseen ja sen ihmeellisyyksiin. On kyllä monta ihmeellistä asiaa, joka hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa, ja jotka ovat tulleet esille virallisissa kirkonkirjoissa. Lähinnä käytetyn kielen, sanojen ja sanontojen ihmeellisessä maailmassa. Tulee välillä mieleen tylypahka ja sen mystiset taikasanat. Luovuutta niiden käytössä ei ainakaan ole puuttunut.
Kun noita esimerkiksi 1800 luvulla kirjoitettuja kirkonkirjoja lukee, vilahtelee siellä sanontoja kuten loinen, äpärä jne. Monessa asiassa kerrotaan henkilön asema yhteiskunnassa hyvinkin suoraan, turhia kaunistelematta.

Kuolema
Toiset hieman erikoisemmat sanat ja termit liittyvät kuolemaan. Suomessa ja Ruotsissa otettiin ensimmäiset kuolinsyyn luokitukset käyttöön seurakuntien pitämissä väkilukutaulukoissa vuonna 1749, luokitusta on päivitetty mm vuosina 1774, 1802 ja 1812, ja pitkin historiaa tähän päivään asti. Tänä päivänä luokitukset ja nimet ovat tyystin erilaisia, lääketiede on edennyt aimo harppauksin tutkien asioita, kuin avaruusalus Enterprise avaruuden ennen tuntemattomia alueita.

Menneiltä ajoilta on näihin päiviin asti tullut esimerkiksi, nyt jo kait epävirallinen sanonta slaagi, joka kulkee kansan parissa edelleen, siis kun pumppu tilttaa eli sydänkohtaus. Tänä päivänä erikoisina pidettyjä kuolinsyitä menneisyydestä on ollut mm. kitumus kuolinsyynä. Muita sellaisia on ollut esim. polttotauti (brännsjuka A, brännesjuka B hetsig feber) Ruotsiksi eli ankara kuumetauti, (1749–1877 väkilukutauluissa). Hermokuume, kuristustauti, hivutustauti jne. Yhtä kaikki niissä on ollut se ikävä ja surullinen lopputulos.

Pitkää pinnaa ja hyvät istumalihakset
Matkalla historiaan, jos vain persaus kestää, sanoisi varmaan legendaarinen Hugo- peikko, jos hän malttaisi lähteä resinalla ajamisen sijaan, selvittämään omia sukujuuriaan ja muita hännän heiluttajia.
Nykyään saa netistä jo hyvinkin paljon tietoja menneistä sukupolvista vaikkapa eri paikkakuntien kirkkojen arkistoista, kansallisarkistosta ja vaikkapa SSHY, eli Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta, (suosittelen kyllä tuota sivustoa).

Sivuilta löytyy paljon erilaisia digitoituja eli kuvattuja kirkonkirjoja, ja varsinkin jos liittyy kyseiseen yhdistykseen, aukeaa todella monen kirkon kuvatut kirkon kirjat, kuvantaminen on vielä monessa paikassa käynnissä, eli uutta tietoa tulee koko ajan lisää.
Paljon on myös yksityisiä arkistoja ja tutkimuksia, joista voi tehdä ratkaisevia löytöjä. Sota-arkisto on myös sellainen mitä ei kannata sivuttaa, suomalaiset on historian saatossa tapelleet monet kerrat ja tietoja löytyy hiukan kaikenlaista.

Malja itselleni
Tein netissä erään virkatalon nimellä hakuja, joka liittyy sukuuni, kun äkkäsin että eräs tutkija oli aikoinaan tehnyt useampia kirjoja sisältävän tutkimuksen tuosta virkatalosta, siihen liittyvistä useammasta torpasta ja niissä asuneista torpparisuvuista sekä mäkitupalaisista. Siispä rip rap valon nopeudella kirjastoon kyselemään moista tutkimusta.
Täytyy kyllä nostaa kirjaston henkilökunnalle hattua, he ottivat saman tien selvää löytyisikö sellaista tutkimus sarjaa kirjastoista.
Sellainen löytyikin sitten yhdestä kirjastosta toiselta puolen Suomea. He ottivat yhteyden saman tien kyseisen paikkakunnan kirjastoon ja pian sainkin kaukolainattua ko. teoksesta osan, joka nimenomaan käsitteli näitä torpparisukuja.

Tietoa suorastaan tulvi
Tutkimuksesta avautui iso pala henkilöiden ja torppien historiaa ja paikkakuntaan ja virkataloon liittyviä tietoja. Siitä pystyi seuraamaan eri henkilöiden muuttoja torppien kesken, paikkakunnalle saapumisia sekä myös pois muuttoja, avioitumisia, perheenlisäyksiä ja tietysti kuolemia.
Torppia oli 660 hehtaarin tilalla ollut 5 kappaletta ja mäkitupia 2. Se mikä yllätti, oli kuinka paljon jotkin henkilöt ja perheet vaihtuivat niissä ja muuttivat torppareiksi vaikkapa muille paikkakunnille.
Jokaisella torpalla oli tietysti omat nimensä ja olin ja olen tutkimuksen edistyessä törmännyt useampiakin kertoja tämän varsinaisesti sukuun liittyvän torpan nimen lisäksi, erään toisen torpan nimeen, joka oli myös kyseisellä tilan alueella.

Uusi haku
Minulla oli pieni etiäinen pyörinyt korvien välissä koko ajan, että myös tämä toisen torpan täytyy liittyä jollain lailla oman sukuni historiaan. Ryhdyin käymään läpi järjestelmällisesti eri sukututkimus sivuja ja tein kyseisen torpan nimen mukaan hakuja.
Bingo huusi vanha mummo kurkku suorana ja voitti kinkun. Löysin sukututkimuksen, jossa oli kyseisen torpan nimi mukana. Aikoinaan henkilöiden nimien perään laitettiin monesti torpan nimi varsinkin Länsi-Suomessa ja tuo kyseinen nimi on mitä ilmeisemmin kulkeutunut myös tähän päivään asti.

Tuli suorastaan ähky
Olen käynyt hiukan läpi tuota sukututkimusta ja täytyy sanoa, että menneen ajan sukulaisia suorastaan tulvii tietoisuuteeni ja todella paljon. Menee melkoinen tovi, ennen kuin harmaat aivosolut on työstänyt tuon kaiken. Suattaapi jopa lumet olla aika vähissä ennen kuin tuo määrä on lisätty tietoihin ja sukupuuhun.

Länsi-Suomalainen ja pohjoismaalainen nimeämistapa.
Esimerkiksi minun suvussani on ollut hyvin paljon sellaisia nimiä kuin vaikkapa Erikssoneita ja Henrikssoneita, Eriksdottereita ja Henriksdottereita. Joissakin tapauksissa perään oli liitetty vielä tuo torpan nimi. Itäisessä suomessa on vastaavasti jo pitkään ollut käytössä ihmisillä suoraan suvussa kulkeutunut sukunimi.

Lännessä eteen on lisätty isännimi, on sitten kyseessä ollut poika vai tytär, tietysti tuon yhdistelmän edessä on ollut henkilöiden omat etunimet. Saman laista käytäntöähän on ollut myös muissa läntisissä naapurimaissa.
Nykyään noista yhdistelmistä on tullut virallisia sukunimiä, jotka eivät seuraa enää välttämättä isän nimiä vaan on tuiki tavallinen sukunimi ja ei kerro enempää perhetaustoista.

Tämä on melko koukuttavaa touhua sano kalastaja kun pitkääsiimaa laski
Sukututkimuksen tekemisen alussa on kyllä välillä tuntunut, ettei tietoa tahdo löytyä, mutta kun ymmärrys siitä mistä tietoja saa ja löytyy, alkaa lyyli kirjoittamaan. (Miksihän sen muuten pitää aina olla lyyli joka kirjoittaa, miksei vaikka Vuokko tai Elsa)
Kummasti myös oppii hiljalleen lukemaan noita kirkon kirjoja, joissa joskus teksti näyttää siltä, että kirjuri on vetäissyt kitusiinsa ensin ehtoollisviinit ja käynyt kievarissa vielä varmistamassa kuntonsa ennen kuin on tarttunut mustepulloon ja kynään.

Eräs tutkija sanoi eräässä YouTubessa näytetyssä seminaarissa, että teksti muistuttaa joskus siltä, että kärpänen on käynyt uimassa mustepullossa ja sen jälkeen tepastellut pitkin, vaikkapa rippikirjan sivuja.
Jos on kiinnostunut sukunsa menneisyydestä ja omista juuristaan, kannattaa hakeutua, vaikka sukututkimus kursseille, sieltä saa hyvät opit. Eipä muuta kuin historian kirjojen havinaa, nykyään ei aina edes tarvitse niellä pölyäkään. Sieltä löytyy tavallista elämää, rakkautta ja dramatiikkaa, saattaa olla seassa jopa romantiikkaa