Joko taas tulee se kuuluisa Karjalan mänty vastaan?

Julkisuudessa on alkanut liikkumaan tietoja, joissa kerrotaan, että Suomen ehdottomasti tarvitsemansa hävittäjiä koskevat hankinnat ovat alkaneet politisoitumaan, se on äärimmäisen vakava ja vaarallinen asia.
Viime kerralla, kun poliitikot sotkeutuivat vakavalla tasolla puolustusvoimien materiaaliseen kykyyn, hoitaa sille määrättyjä tehtäviä, seuraukset olivat katastrofaaliset. Kuka tietää, kuinkahan monta tuhatta sotilasta kaatui pelkästään sen takia että, kalustoa ei ollut tai se oli hyvin kehnoa eikä täyttänyt tarkoitusta, johon ne oli tarkoitettu.
Kukaan tuskin pystyy sitä kertomaan, ja varsinkaan poliitikot eivät sitä myöntäisi tapahtuneen, tosin sen aikaiset poliitikot ovat jo pitkälti siirtyneet ajasta iäisyyteen, mutta nykyisissä poliitikoissa, varsinkin vihervasemmistoon kallellaan olevilla tuntuu unohtuneen, kuis meinasi käydä.

Tavallinen sotilas
Vain tavallisen sotilaan peräänantamattomuus pelasti Suomen, valtavilla uhrauksilla, joista kymmenet tuhannet maksoivat suurimman hinnan, jonka ihminen voi maksaa tuollaisessa tilanteessa. Isäni taisteli koko jatkosodan etulinjassa, taistelualueina muun muassa Tali Ihantalassa, Suursaaressa, Ensossa, Siiranmäellä, Valkeasaaressa jne. ja selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta hän kantoi sodan kauheat seuraukset, mukanaan lopun ikänsä aina hautaansa asti.

Hän kertoi, kun oli ollut asepalveluksessa talvi- ja jatkosodan välisen ajan, että kalusto ei ollut kummoista, joilla piti pärjätä. Vasta sodan loppupuolella, kun mm. panssarikauhut ja nyrkit tulivat Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana, sekä kehittynyt Suomalainen tykistö pystyi antamaan kunnolla tulitukea sekä parempaa muuta kalustoa oli saatavilla, saatiin vihollinen pysäytettyä.

Yhteistyö
Yhteistyö Ruotsalaisten kanssa on hieno asia, jota kannattaa jatkaa, mutta ei pidä siinäkään unohtaa historian opetuksia. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Ruotsalaiset joko häipyvät taistelukentältä, saati jättävät antamatta suoraa sotilaallista tukea valtiollisella tasolla.
Ruotsalaiset vapaaehtoiset tekivät ja antoivat uskomattoman suuren ja kunnioitettavan uhrauksen Suomen puolesta taistellessaan maamme vapauden puolesta, he ovat ansainneet sankarin tittelin.
Lapsia Ruotsi otti turvaan, mikä oli myös tavattoman upea asia, joka varmasti auttoi osaltaan kestämään taistelut.

Poliitikkoko tietää paremmin kuin asiantuntija
Tuosta lauseesta voisi melkein käyttää vanhaa sanontaa: kiivetä perse edellä puuhun. Kun ryhdytään vatvomaan, että miten se hävittäjäkauppa edistää kahdenvälistä kauppaa, hävittäjän suorituskyvyn hinnalla joka on se kaikkein olellisin tieto, ollaan jo syöksymässä siihen kuuluisaan mäntyyn ja todella kovaa. Sillä kaupankäynnilläkö Suomea sitten puolustetaan tiukan paikan tullen.

No jos siinä taas tapahtuu, että asiat menevät niin sanotusti reisille, poliitikot ja varsinkin jotkut kansanedustajat, jotka asiasta päättävät alkavat kilvan huutamaan, etten minä sellaista tarkoittanut tai vastaavaa ja vastuun välttely käynnistyy kuin raketti. Takkien kääntämisessä teatterien puvustamot olisivat suorastaan kateellisia nopeudesta, joilla ne tapahtuisivat.

Tärkein ja se ehdottomasti tärkein
Kaikkein tärkein ja ehdottomasti tärkein on hankittavan koneen suorituskyky, se jo tuottaa jonkin asteisen pelotteen vastustajille siitä, että hyökkäys Suomeen voisi tulla kohtuuttoman kalliiksi. Suomalaisten taitelulentäjien koulutus on ollut huippuluokkaa kautta historian. Kannattaisi vilkaista Suomen ilmavoimien suorituskykyä, menetettyjä omia koneita suhteessa vastustajaan edellisessä kahinassa, ero on huikea.

Suomi menetti toisen todella hyvän pelotteen, joka olisi ollut ehdottoman tarpeellinen, kun Presidentti Halonen meni allekirjoittamaan jalkamiinat kieltävän sopimuksen, taustallahan hääräsi tietyati myös Erkki Tuomioja SDP:stä. Sitä sopimusta ei mielestäni olisi saanut missään nimessä allekirjoittaa, käytän oikeuttani ilmaista asiasta mielipiteeni, jonka sananvapaus vielä minulle suo.

Ilmaisenpa hiukan lisää
Olen ehdottomasti myös Natoon liittymisen kannalla, jos taas muistettaisiin miten olisi todennäköisesti ja mahdollisesti käynyt jos, silloin 80 vuotta sitten vastapuolella ei olisi ollut myös taisteluita muilla rintamilla, vaan olisi voinut keskittää kaiken voiman meitä vastaan jatkosodan aikana.
Ei ole mitään takuita siis sopimuksia, että mikään maa tulisi auttamaan, ei edes se Ruotsi vaikka hienosti kimpassa treenataan.

Tietenkin Ruotsille on tärkeintä aina itse Ruotsi, luonnollisesti. Se ei muuksi muutu, vaikka seisoisi päällään ja minkävärisillä laseilla mihinkin suuntaan samaan aikaan katselisi ja lippua liehuttelisi.

Lopuksi
Älkää nyt poliitikot menkö sähläämään ja politisoimaan Suomen turvallisuuteen näin voimakkaasti vaikuttavaa asiaa, vasemmistonkin kannattaisi miettiä asioita muultakin kannalta, kuin poliittisena suuntauksena, ettei vain malli Kajander tulisi taas muotiin.
Siinäpä pohdittavaa, tämä oli minun mielipiteeni kyseisestä asiasta ja sen takana seison.