Kestääkö se sittenkään
Morjensta taas, tulin miettineeni tuossa eräänä iltana, kuinka nuo erilaiset kodin vempeleet ovat ajan saatossa kestäneet ja jaksaneet. Jotkin aparaatit ovat joutaneet jopa hyvinkin pian käyttöönoton jälkeen romukoppaan tai korjaajan käsiin, riippuen pitkälti siitä kuinka paljon ne ovat ostohetkellä lompakkoa kurittaneet, tai onko niillä ollut vielä takuut voimissaan. Millaisen sellaisen sitten joku setä tai täti myyvästä yrityksestä tai valmistajasta on mahtanut sille antaa joskus.

Nykyään tuo EU, Tukes ja monet muut tahot jo vaativat esimerkiksi sähkölaitteilta turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia, ettei joku saa napsuja sormille tai ettei hiukset sattumoisin muutu kerta laakilla oikeaksi afroksi, kun kihartimen nappia painaa. Itsellä ei sitä vaaraa ole, ellei kyseessä ole värkki, joka napsauttaa vahingossa nappanahan laineille.

Köyhän ei kannata halpaa ostaa, niinhän sitä sanotaan
Tuo pitää kyllä kutinsa just eikä melkein, käyttökokemus on kyllä näyttänyt monta kertaa, että se laadukas, pikkaisen kalliimpi masiina toimii pidemmän ajan, ilman että taasen pitää mennä potkimaan jääkaappeja ja kinaamaan kiukkuisena kodinkonemyyjän kanssa hinnasta ja ominaisuuksista.
Hyvä osaava kodinkone korjaaja on kyllä melko hyvä tyyppi siinä vaiheessa, kun jotain hinnakasta kilahtaa ja olet ollut laitteeseen tyytyväinen.

Sattuipa keskuspölynimuri kuukahtamaan
loppukesästä päätti keskuspölynimuri 20 vuoden imemisen jälkeen, että imut on nyt imetty. Eipä siinä ollut mennyt kuin noin 7500 päivää, ja tuhansia imurointeja. Harmitus = (nätimmin asia ilmaistuna) oli vietävä. Ryhdyinpä siinä sitten googlailemaan mitä moinen kone maksaa tänä päivänä, ja mahtaisiko saada siihen varaosia, vaikka moottoria tms.

Hinnat olivat kyllä melko korkeita, täytyy myöntää. Pelkkä varaosamoottorikin pyöri lähemmäs 400 € hujakoilla ja koko kone olisi ollut reilusti tyyriimpi. Onneksi satuin tuntemaan kodinkonehuoltoja tekevän yrittäjän, joka oli aiemminkin huoltanut kodinkoneitamme.

Tuumasta toimeen
Purin ensin itse koneesta sen oman sulakkeensa, joka oli kyllä hyvin erikoinen ja erikoisesti kiinni. Selvisi nopeasti, että koneen oli tehnyt Amerikan serkku, ison veden takana. Moista vempainta, siis jenkki sulaketta en ollut koskaan nähnyt, vaikka olen opiskellut itseni joskus muinoin sähköasentajaksi. Tilattiin sulake, mutta päreet eivät olleet palaneet, vain itseltäni.

Seuraavaksi soitto ko. huoltomiehelle ja hän kaahasi paikalle. Jonkin ajan tuumailtuamme tilannetta, tempaisimme koko helavärkin seinästä pois ja huoltoauton kyytiin. Muutaman viikon kuluttua huoltomies, vai pitäisikö käyttää nimitystä huoltohenkilö, soitti, että kone oli taas elossa ja terveenä, siis puhkui ja puhisi, hiilet olivat kuluneet sähkömoottorista loppuun.

Taas hän kurvaili pihaamme ja nostettiin vekotin seinään, putket paikalleen ja kone laulamaan. Kaikki olivat tyytyväisiä, ja hei lasku koko jutusta vain 160 €, eli kannatti todella korjauttaa.

Laatua
Vielä tuosta keskuspölynimurista, täytyy sanoa, että onpa helkkarin kestävä kone, meillä oli tässä asunnossa asustelemassa reilut 10 vuotta kultainen noutaja, josta voisi käyttää myös nimitystä kultainen karvanluovuttaja. Se määrä mikä tuosta koirasta lähti vuosien saatossa karvaa, havuneulasia, ja muuta pikkukäpyä, oli määrä, josta joku näppärä kutoja olisi ommellut varmaan ison kasan villapitoja tai jotain muuta, mitä sitten kutookaan.

Imuri nimittäin lauloi ja paljon, vielä varsinkin, kun vaimoni pitää ehdottomasti siisteydestä muutenkin. Siispä edes pölypunkit eivät viihtyneet nurkissa, siitä joku viherpipertäjä saattaisi nostaa metakan, kauheaa eläinrääkkäystä kun ei anneta edes pölypunkkien elää vapaina, lisääntyä ja rikastuttaa ekosysteemiä.

Jo aikuisten, maailmalle muuttaneiden lasten siisteysasteikolla on oma paikkansa sanonnalle ”äiti siisti” se on siellä asteikon ehdottomassa yläpäässä.
Eipä tässä ole tainnut mennä montaa hetkeä, ettei jokin nelijalkainen olisi viihtynyt meillä, ja odottanut että kyllä se palvelusväki pitää hänestä huolta kuin kuninkaallisesta.

Muutamia muita tapahtumia
Astianpesukoneen kanssa tuli vastaan se, ettei sitä halpaa todellakaan kannata hankkia. Meillä oli eräs hyvä laadukas kone, joka kesti 15 vuotta, sitten se kilahti valitettavasti niin pahasti, ettei kannattanut enää korjauttaa. Ostettiinpa tarjouksesta H….. merkkinen kone, eipä mennyt montakaan vuotta kun se päätti päivänsä, lievästi sanottuna v….i.

Eipä auttanut muuta kuin marssia taas kauppaan ja uusi laadukas kone tilalle, jospa se kestäisi nyt sen 15–20 vuotta. Olin jutustellut kodinkonekorjaajan kanssa tuon hajonneen tiskikoneen jälkeen, ja rivien välistä onkien ja tonkien, ymmärsin minkä merkkisten koneiden kanssa on ollut vähiten ongelmia. Saman keskustelun kävin muuten myöhemmin, kun erillisuunin ja lieden kanssa tuli tuo liki 20 vuoden ikä täyteen, ja päättivät myös maallisen vaelluksensa.

Sata salamaa vai mites se sitten menikään.
Tänä kesänä riehui muutamia rajuja ukkosrintamia Suomen yli aiheuttaen melkoista tuhoa, sellainen piipahti myös meillä juhannuksen aaton aattona. Ukkonen ensin ikään kuin koeampui ja viritteli itseään virkeään tilaan, muutaman minuutin ajan täräyttäen joidenkin satojen metrien säteelle useita maasalamoita, ja sitten kun oli kait tyytyväinen tähtäykseen, iskeä jysäytti johonkin talon viereen tai kenties taloon suoraan. En ole löytänyt vielä iskukohtaa tähän päivään mennessä.

Sulakkeet lähtivät kuin muinoin kuppa Töölöstä
Vaimoni seisoi keittiön ikkunan äärellä, kun pihalla kipinät sinkoilivat kuin uudenvuoden ilotulituksessa ja saman tien kuului älytön pamaus. Seurauksena oli, että pääkeskuksesta 1 ja 3 vaiheen 25 ampeerin pääsulakkeet menivät heti ja muutaman sekunnin kuluttua 2 vaiheen pääsulake pimeni myös.

Ilmeisesti 2 vaiheen sulake oli sen verran päästänyt läpi, että seuraava 16 ampeerinen menetti myös nappulansa, ja siitä seurauksena melkoisen tuliterän erillisuunin elektroniikka tuhoutui totaalisen korjauskelvottomaksi. Samassa ryhmässä ollut kapselikeitin otti myös kipeää ja siirtyi ajasta iäisyyteen, eli kierrättäjien taivaaseen.
Onneksi olemme asiakkaina sellaisessa vakuutusyhtiössä, jonka kanssa korvaus asiat hoituivat uskomattoman hyvin ja mutkattomasti.

Ei vara venettä kaada
Kun katselee kotona ympärilleen, huomaa kuinka valtavasti ympärillä on erilaista elektroniikkaa, joista jotkut ovat arkipäiväisessä elämässä melkoisenkin tärkeitä. On kyllä syytä jokaisen itse varautua ja miettiä valmiiksi että joskus voi tapahtua jotain ikävää ja suurtakin yllättäin, jolloin on turha odottaa, että piipaa auto ehtii joka paikkaan auttamaan ihmisiä, ja kuinka itse voi ratkaista tilanteen ja selvitä eteenpäin.

Itselleni antaa jonkinlaista pohjaa asioista selviytymiseen se, että olen toiminut mm. palokunnassa hälytysosastossa 8 vuotta ja talosuojelujohtajana 4 vuotta.

Eipä muuta kuin turvallisia hetkiä ja kilometrejä, heips ja kukkuu.