Matkan varrelta sananmukaisesti

Matkalla sattuu ja tapahtuu
Lähes jokainen on meistä matkustanut, jos ei maailman toiselle laidalle niin ainakin lähikauppaan. Kyllähän sitä kait voi matkaksi kutsua, koska matkalla voi sattua kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa.

Toinen kohtaa matkalla elämänsä kumppanin ja rakastuu silmittömästi ja toinen putoaa kauppa- matkalla portailta, katkoo koipensa tai vielä jotain pahempaa ja viettää aikansa lasaretissa syöden suolatonta sairaala muonaa.
Se ei kyllä vastaa maultaan kreikkalaista souvlakia tai espanjalaista paellaa, ei vaikka ruoka tarjoillaankin tarjottimelta suoraan nenun eteen.

Muistot ja niitä ennen kokemukset
Sehän on tosiasia, että muistoja ei synny ilman kokemusta. Ilman kokemusta, joka koskettaa muisto jää monesti haljun valjuksi ja katoaa ajatuksista jo ennen kuin muistisairaus pyyhkii kovalevyn puhtaaksi, toivottavasti näin ei kenellekään käy, se lienee turha toive ikävä kyllä.

Harmittava, sillä hetkellä hyvinkin ikävä kokemus, kääntyy monesti humoristiseksi ja positiiviseksi. Muistan, siis kovalevy toimii vieläkin, kun menimme erään kerran Espanjasta Marokkoon laivalla ja Gibraltarin salmessa oli järjetön myrsky. Atlantilta vyöryi kapeaan salmeen valtavia aaltoja, jotka olivat keränneet voimiansa kenties jopa 1000 mpk matkalta (arvaus) ja laiva keinui kuin pesukoneessa.

Laatoittaja
Ihmiset voivat todella pahoin, itse laatoittaja näytti astuneen paattiin, keskustelin laivamatkan aikana muutamien iäkkäiden ihmisten kanssa ja autoin heitä matkan varrella sen minkä pystyin. Keskustelun aikana sanoin heille, että jos ei tällaista myrskyä ja merenkäyntiä olisi, koko tapahtuma ja laivamatka painuisi pois jonnekin taka-alalle ja matka tuntuisi myöhemmin jopa tylsältä.

He myönsivät asian ja suhtautuminen tapahtumaan muuttui hiukan positiivisemmaksi.
Huipentumana tälle positiiviselle ajattelulle oli, kun eräs mies oli oksennellut hyvinkin rajusti ja saanut paitansa, totaalisesti vatsansisältönsä peittoon, samalla saaden wc tilat niin sanotusti uusille pinnoille, sanoi hymyillen: nyt oli hiton hyvä syy ostaa itselleen, uusi hieno paita matkamuistoksi ja nauraa räkätti.

Ensimmäinen lentomatka ja sitten se toinen
Ensimmäisestä lentomatkastani en muista tuon taivaallista, vaikka taivaalla mentiinkin. Se oli, kun lensin 3 kk vanhana 1963 Helsingistä Joensuuhun, tapaamaan sukulaisiani, ja hei kone oli DC 3.
Toinen ja seuraava lentomatka oli kun 2–3-vuotiaana lensin ulos auton ikkunasta ojaan ajon yhteydessä, reitti oli sama mutta toiseen suuntaan. Taas oli käyty morjestamassa sukulaisia.

Auto lipsahti tieltä mutkassa ulos ja minä singahdin takapenkiltä avoimesta ikkunasta ulos, kahden kiven väliin, sinne ojan pohjalle ja auto siitä yli pyörien pellolle. Eipä ole jostain syystä jäänyt hirvittävästi muistikuvia noista matkoista, mutta matka se oli sekin. Joku lanttu maakari varmaan saisi kaivettua kovalevyltä muistikuvat varsinkin jälkimmäisestä reissusta.

Matkailu avartaa todellakin
Mitä enemmän tekee reissua ja matkailee, sitä enemmän oppii erilaisista tavoista, tutustumalla toisiin kulttuureihin ja ihmisiin, ja myös kunnioittamaan toisten erilaisuutta ja ajatusmaailmaa, tapoja ja historiaa. Monesti on ne parhaita kokemuksia, jotka tulevat tavallisten ihmisten keskuudessa.

Käärme kaulaan
Sattuipa kerran Pohjois-Afrikassa eräässä vanhassa kaupungissa käydessä, että eräs paikallinen käärmeenlumoaja halusi välttämättä laittaa käärmeen kaulaani. Katselin ensimmäistä käärmettä joka vaikutti olevan pöhnässä kuin aikoinaan ruotsinlaivalla seilannut viinanperso keski-ikäinen suomalainen mies, joka on päässyt kiinni verovapaan viinan ihanuuksiin lasittunein silmin.

Sille oli ilmeisesti syötetty, siis käärmeelle koko kirjo kaiken maailman yrttejä mitä puutarha tuotti, eipä siinä muuta kuin letku olkapäille, siinä se rötkötti kuin huonosti sidottu kravaatti.
Pistin stopit koko touhulle, kun ukkeli ryhtyi tarjoamaan seuraavaksi halikaveriksi varsin virkeää cobraa, tietyn asteinen luottamuspula astui käärmeen koukuttajan ja pohjanpojan välille. Tuumasin että jos otuksella on hampaat jäljellä, saattaa nukkumatti astua puikkoihin hyvinkin nopeasti, siispä hyvästelimme hymyssä suin muutamamia kolikkoja köyhempänä.

Onhan sekin kait myös kokemus, kun umpikännissä oleva herra kysyy Helsinkiin laskeutuessa, joko me lähdemme, vitsi vitsi. Pakko kertoa tähän väliin taas, kun olimme muistaakseni lomalla Etelä-Espanjassa ja hotellimme allasalueella oli tietysti runsaasti pöytäryhmiä, tietenkin.

Kortilla
Erään pöytäryhmän ympärillä istuivat neljä suomalaista miestä lätkimässä korttia, aamusta iltaan. Eihän siinä mitään vikaa ollut, mutta kun herrat eivät viikon aikana vaihtaneet kertaakaan keskenään paikkaa, lopputulos oli se että, yksi grillasi itsensä huolellisesti edestä, toinen selän puolelta ja niin edespäin.
Viikko Espanjan auringon alla aamusta iltaan, tekee tehtävänsä paksuimpaankin nahkaan. Hiukan hymyilytti, mutta onneksi herrasmiehet huolehtivat nesteytyksestään perin juurin hyvin.

Humalatilan vallitessa reissussa sattuu ja tapahtuu
Oltiin aikoinaan poikain kanssa kalassa aivan pohjoisimmassa lapissa, Teno joen partaalla. Olimme vuokranneet useammaksi päiväksi mökin, ja tietenkin kun luvat jokeen tulivat voimaan vasta vuorokauden kuluttua, päätimme hiukan rentoutua, olimmehan olleet monta päivää jo reissun päällä.

Siispä monopoliyhtiön välittämiä tuotteita nauttimaan ja eipä mennyt pitkäkään aika, kun oli vaihde siirtynyt vankasti viihteelle. Kun oli yötön yö, ei kellonajoistakaan ollut niinkään väliä, vaan juhliminen jatkui myöhään yöhön. Noin klo 3–4 maissa kaikki olivat sanamukaisesti pihalla ja viimeinen ulos tulija oli laittanut oven kiinni, tietysti. Nyt kävi vain niinkin harmittavasti, että avain oli jäänyt sisälle naulaan roikkumaan.

Tuumailua ja toimintaa
Hetken tuumailtuamme totesimme, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä herättämään siinä lähellä asuva isäntä. Talon rouva ei tosin kovinkaan tuntunut ilahtuvan, kun ryhmä juovuksissa olevia nuoria miehiä ilmestyi ovelle keskellä yötä, ja pitkillä s kirjaimilla koettivat antaa tilanne selostusta tapahtuneesta.

Isäntä sitä vastoin tuntui olevan saman tien tilanteen tasalla. Ilmeisesti emme olleet ensimmäiset, joille tuo mokoma oli tapahtunut. Varsinkin kun iskimme täyden korkkaamattoman vodkapullon isännän kouraan vaivan palkaksi, äityi hän suorastaan loistavaksi matkaoppaaksi tiluksilleen.

Opastettu turistikierros
Siinä kierrettiin aamuyön tunteina niin lohikellarit, veneet ja vajat, tutkittiin pyydykset ja uistimet, mukava ukko. Loppujen lopuksi kömpi kait eukkonsa viereen, tiedä häntä minkälaisen vastaanoton sai, pääsikö saman peiton alle vai sohvalle, sisälle kuitenkin.
Me vastaavasti pääsimme aamiaisen tekoon mökkiimme, kyllähän tuollaisen nähtävyys kierroksen jälkeen nälkä tulee. Kalaa ei vain tullut kehumiseen asti sillä reissulla.

Ruoka, voi veljet ja siskot
Ruoka ja varsinkin paikalliset herkut ovat kyllä matkan yksi ehdottomista asioista, joista ainakin minä pidän kovastikin. Aito, italialaisen nonnan, siis ei minun nonnani keittämä pasta, jossa on mukana herkullinen kastike tai se espanjalainen merellinen pasta, jopa Gibraltarilla sanomalehdestä popsitut ranut ja kalat. Noita herkkuja on vaikka, kuinka paljon, hei vaikka savustetut silakat ja suolavedessä keitetyt perunat.

Niitä vain pitäisi olla mahdollista maistaa ja syödä jos mahdollista, joillekin voi olla kysymysmerkki esimerkiksi Mijas vuoristossa tarjottu hyvin rasvainen suorastaan rasvaa pursuava härkä tms, tietysti allergiat ynnä muut asiat, joita voi ihmisillä olla, rajoittaa mitä pistää suuhunsa.

Ruisleippee ja hernerokkoo, ja mocat piälle
Joku ravintoterapeutti tietysti rupeaa manaamaan moista touhua ja ryhtyy miettimään kumpi ranne ensin vasen vai oikea, mutta toki järjen käyttö on näissäkin asioissa sallittu niin nautinnoissa kuin nauttimisessa, liika on liikaa molempiin suuntiin.

Onpa tullut vastaan, kun kenties ulkomaalaista ruokaa pelkäävä arka henkilö, joka on kuskannut mukanaan italiaan laukullisen ruisleipää, hernekeittoa ja nötköttiä kera kahvin. toivoisi kovasti, että joku auttaisi sellaista henkilöä voittamaan pelkonsa, vai onko toitotettu liikaa useammalta taholta ja useammalla suulla, että maailman ainut tuore ja terveellinen ruoka tulee Suomesta, onko näin.

Toivotan mukavaa seuraavaa reissua
Haluan toivottaa ehdottomasti mukavaa seuraavaa matkaa kaikille, on se sitten reissu markettiin tai maailmalle, nautitaan niistä hetkistä. Hymyillään kun päästään eroon näistä helkkarin räteistä, voi olla muuten upeaa, nähdä taas hymyileviä ihmisiä.
Valtavasti olisi ollut halu kirjoitella lisää tapahtumista ja reissuista, mutta lopetetaan kidutus, juttu alkaa mennä liian pitkästyttäväksi. Moro