Kissanpäivät ja vähän muutakin asian vierestä
Onko olemassa kissanpäiviä, kyllä niitä todellakin on. Meillä asustaa kaksi kattia, sisarukset Fia ja Oliver, jotka ovat hyvin itsetietoisia ja voisi sanoa asioissaan vaativiakin, lähes pomon elkein, lähes. Päivien ja erityisesti öinen toiminta ja sen aktiviteetit, ovat välillä varsin monipuoliset ja äänekkäätkin.

Vauhtirata, jota varsinkin käytetään öisin kulkee toisesta työhuoneesta olohuoneen kautta keittiöön ja sieltä vauhtia lisää kiihdyttäen kodinhoitohuoneeseen, josta matto pitää saada rullalle rajulla jarrutuksella, sieltä on sitten vuorossa 90 asteen tiukka käännös oikealle kylpyhuoneeseen ja tarvittaessa taas uusi ysikymppinen suuntana edelleen oikea ja ovesta saunaan.

Sama ralli takaisin muistaen tietysti tiputtaa vaikka kuparinen löylykiulu kivilattialle saunassa ja jatkaa rallia ottaen parkour tyyliin vauhtia, milloin seinistä, tuoleista, sohvista mitä sitten sattuu tulemaan vastaan. Jos nyt keittiön tuoli sattuu kaatumaan, voi voi, no onneksi äärimmäisen harvoin.

Laser
Laser on ehdottomasti ja ylivoimaisesti mukavin lelu mitä on insinöörit ovat taivaan alle keksineet, ainakin kissojen mielestä. Punaista pitkin lattioita liikkuvaa täplää jahdatessa, huomaa ja tajuaa varsinkin Fian nopeuden, ketteryyden ja väsymättömyyden. Siinä tajuaa, että kissat ovat todella saalistajia ja petojen sukua, tosin yksi automerkki väittää olevansa sitä myös, petojen sukua.

Kun Oliver on vetänyt muutamassa minuutissa itsensä täysin piippuun ja kaatunut läähättäen kyljelleen kuin vanha tammi, on Fia vasta saanut lämmiteltyä lihakset ja vauhti kiihtyy kiihtymistään.

Kulmakunnan kingi
On tietysti myös hetkiä, kun kissat ovat kuin herran enkeleitä, rauhallisia syliin haluavia ja siinä viihtyviä lemmikkejä, rapsutuksista ja silityksistä nauttien ja suunnattomasti kehräten. Oliver myös, joka on hyvin iso kolli, kuvittelee kait olevansa kulmakunnan kingi kokonsa vuoksi, mutta on todellisuudessa sananmukaisesti varsinainen mammanpoika.

Illalla kun hän, siis vaimoni katselee lepotuolissa tv.tä, Oliver kiipeää vaimoni syliin, vaipuen hetken kuluttua suorastaan transsiin tai hypnoosin kaltaiseen tilaan, maaten sananmukaisesti katollaan.
Herätessä kissan silmät pyörivät hetken kuin hedelmäpelin kuvat ja ajatukset ovat selvästi jossain hyvin kaukana, joka tapauksessa tajunta ja nykyisyys on yhtä pihalla kuin lumiukko talvipakkasessa.

Loputon syömäri
Oliver vastaavasti syö kaiken ja pikkuisen vielä, ihan vaan varmuuden vuoksi hiukan sen päälle. Olemme joskus miettineet pienellä huumorilla höystettynä, että se on uudelleen syntynyt kultainen noutajamme Essi, joka imuroi ruokakupin tyhjäksi teholla, josta ruoppaajien käyttäjät olisivat kateudesta kalpeita.

Linjoistaanko huolen pitävä rohkea neiti
Fia, tyttökissa, on äärimmäisen tarkka mitä suuhunsa laittaa, olemme tuumailleet leikkimielellä, onko siinä kysymyksessä nirsous vai halu pitää huolta omien linjojensa ja kurviensa kunnosta, siinäpä kysymys. Loppupelissä taitaa olla syynä olla tuo nirsous ja jonkinlainen hienohelmaisuus.

Kuin gepardi
Fia viihtyy myös sylissä, mutta hiukan valikoivammin, se on vastaavasti huomattavasti veljeänsä rohkeampi, uteliaampi, vikkelämpi ja sirompi. Käynti siis ei käynti kylillä, vaan kävely on todella kissamaisen notkeaa ja ihailtavaa, jotenkin tulee mieleen gepardi, joka vahtaa mehukasta antiloopin paistia.

Mörkö tulee
Yksi ammattijoukko, joka saa kissat todella sinkoilemaan kuin raketit pitkin taloa on nuohoojat. Kun nuo mustiin pukeutuneet ja nokiset heput ilmestyvät asunnolle, on kait kissojen mielestä sama kuin tuomionpäivän saapuminen.
Toinen rymistelee katolla, siis nuohooja pitkin käyntisiltaa, josta ääni kantautuu sisälle, samaan aikaan kun toinen heiluu sisällä, milloin imurin, milloin terässudin kanssa.

Eikä riitä, että ne vielä pyörivät ja heiluvat pelottavan näköisinä leivinuunin luona keittiössä, niiden kun pitää vielä peijakkaiden mennä saunaan kolistelemaan, ennenkuulumatonta touhua, kissojen mielestä.

Piiloon minkä jaloista lähtee
Fia mahtuu makuuhuoneen sängyn alle mutta Oliverin on melko turha sinne pyrkiä, kun ei mahdu niin ei mahdu, vaikka kuinka yrittää punkea sinne. Toinen hyvä piilopaikka olisi isännän työhuoneen lipaston takana, mutta sinne peijakkaaseen, kun pitää mennä sen keittiön ja olohuoneen kautta, se onkin sitten todella pelottava reitti, mutta sinne sitä on rynnittävä, niistä möröistä huolimatta mutta hätä ei lue lakia, niin väittävät.

En tiedä mistä moinen pelkotila on tullut, mutta sitä näyttää ilmenevän jonkin verran muidenkin mustiin pukeutuneiden tuntemattomien ihmisten kanssa, joten jos tulet kylään on parempi näyttää kirjavalta kanarialinnulta kuin vaakkuvalta varikselta.

Kissoillakin on voimakkaita tapoja ja rutiineja
Varsinkin Oliverilla tuntuu olevan enemmän näitä rutiineja, esimerkiksi aamulla ja illalla täytyy saada juoda vettä joko keittiön tai wc lavuaarin hanasta suoraan, noin klo 22 maissa alkaa pyöriminen jaloissa, siitä tietää, että olisi aika hipsiä sänkyyn.
Kun on päässyt itse vihdoin sänkyyn peiton alle, Oliver kiipeää rinnan päälle, jossa sitä sitten pitää rapsutella ja silitellä seuraavat 5–10 minuuttia. Aamulla vastaavasti se kiipeää ensimmäisen herätyskellon soiton jälkeen vaimoni rinnan päälle makailemaan (vaimollani soi 3 kertaa 15 min välein kello, ihmeellistä kiduttamista) ja ryhtyy odottamaan rapsutuksia ja aamiaisen tarjoilua.

Syksy ja talven saapuminen
Ilmojen viilentyessä ulkona vietetty aika, lyhenee kuin hipsterin lahkeet. Emme päästä katteja vapaasti liikkumaan vaan ne ulkoilevat valjaissa, joihin on kytketty 6–7 metriset narut, jotka vastaavasti on kiinnitetty maaruuviin. Siinä ulkoillessa on monen moista mielenkiintoista paikkaa tutkittavana. Kesän helteiden aikaan tuntui, että raparperilehtien alla oli mukavin ja viilein paikka, ja linnut, jotka lentelivät suureen riippupihlajaan ja takaisin, oli sieltä hyvä vahdata. Vastaavasti leivinuunin päällinen alkaa vetämään puoleensa yhä enemmän ja enemmän talven lähestyessä.

Lopuksi
Elämä muuttaa suuntaansa ja päätökset on tarkoitettu muutettavaksi, niin kävi meillekin. Kun aikoinaan jouduimme luopumaan koirastamme vanhuuden ja sairauden vuoksi päätimme, tiukkaakin tiukemmin, ettei meille tule enää edes pölypunkkia tai mitään muutakaan lemmikkiä. Vaan kuis siinä sitten kävi.
Nämä kaksi kattia on nyt viihtyneet ja asuneet onnellisina meillä reilut 2 vuotta ja kietoneet kait häntänsä pikkusormen ympärille. Näillä mennään ja elämä jatkuu.

Pikkiriikkisen pyöräilystä, ja evoluutiostako se sitten johtuu
Olen ollut havaitsevani varsinkin Joensuun keskustan alueella, että joillakin pyöräilijöillä, onneksi harvemmalla, on käynnissä mahdollisesti melkoinen evoluution kehityskaari, suorastaan hämmentävä. Kun menosuuntaansa pyöräilevä henkilö, voi ylittää taakseen katsomatta tien viistosti etenemis- suuntaansa täydellä vauhdilla keskellä autoja, täytyy olla tapahtumassa jotain, josta jopa herra Darwin olisi suorastaan mykistynyt.

Herää kysymys, onko joillekin henkilöille muodostumassa siitä ns. kolmannesta silmästä näkevä, vai mihin perustuu tuo maaginen kyky katsella taakseen kääntämättä päätään. Olen oppinut ihmiskehon toiminnasta sen, että kyseinen kolmas silmä toimii kyllä ns. pakoputkena, josta vapautuu sekä metaania ja no niin.

Varoituksen sanoja
Olen varoittanut kaikkia ystäviäni, jotka ovat kotoisin jostain muualta päin Suomea tai ovat kotoisin peräti rajojen ulkopuolelta, tosin nyt rajoja on vartioitu kuin muinoin DDR.sä, jos joku vielä muistaa tuon idän ihmeen, meille ei kuitenkaan ole pystytetty asbestia sisältäviä aitoja, hyvä niin.

Siis olen varoittanut, että on syytä olla erityisen varovainen, kun autoilee Joensuun keskustassa, (ja kaitpa todennäköisesti, tuo sama ilmiö on myös monessa muussakin kaupungissa). koska tuo liikesarja kadun ylittämisessä, saattaa tapahtua yllättäen hyvinkin nopeasti.
Olen itse harrastanut pyöräilyä aikoinaan hyvinkin vakavasti, noin 1300–1400 km / kk / 9 kk vuodessa ja se on todella mukava ja hyödyllinen harrastus, iso peukku sille, mutta ne liikennesäännöt koskevat myös meitä pyöräilijöitä, ei vain autoilijoita. 100 kg lihaa vastaan 1500 kg terästä ja peltiä on melko epäsuhta pari ottaa hittiä. Että simmottis