Elon eli sadonkorjuun aikaa

Kesän loppua ja syksyn alkua
Muinoin Suomessa juhlittiin syksyllä sadonkorjuun aikoina kekriä, ajankohta siihen osui Mikkelin ja pyhäinpäivän väliseen aikaan. Kekri sanana tarkoitti, ”kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä” (Lause lainattu wikipediasta).

Kemut, jos sallitaan nykyisen slangin sanamuoto, olivat melkoisen isot juhlat. Ruokatarjoilut olivat ylenpalttiset, pöydät suorastaan notkuivat erilaisia herkkuja, sadonkorjuu ajan tuotteista, joita oli valmistettu sen aikaisilla valmistusmenetelmillä. mm. on tehty kekri pyöryköitä, joihin oli laitettu punajuurta ja vastaavia juureksia sekaan.

Ne Ruattalaiset
Heti tulee mieleen missäs, ne ensimmäiset pullat väännettiinkään, oliko ne niitä maailmalla kuuluisia Swedish meatbollar vai aitoja härmäläisestä laatulihasta tehtyjä herkullisia lihapullia, siinä jollekin historian tutkijalle väitöskirja aihe.
Satokauden päättymistä ja sadonkorjuuta juhlittiin tanssien, leikkien ja laulaen, ja enpä yhtään ihmettelisi, etteikö juhliin olisi peri Suomalaiseen tapaan saapunut juomaksi myös olut, sahti ja myös niin no jätetäänpä kirjoittamatta.

Samoihin aikoihin osuivat myös karjamarkkinat, joten siinä mullit ja lehmät, jos toisetkin vaihtoivat omistajaa. Tekihän myös tuolla lahden toisella puolella, se kuuluisa Eemelikin hyvät kaupat, pitäjän markkinoilla lehmästään. Mitä jos pikkuisen ahdasmielinen isä osoittikin hiukan tuntojaan.

Ei vain Meksikossa
Kekri juhliin kuului myös herkullinen runsas lammaspaisti. Tietysti popsimaan kutsuttiin, tuota pataa myös juhlijoiden kuolleet läheiset, sulassa sovussa vielä pallolla tallustelevien kanssa. Aika erikoinen yhteen sattuma Meksikolaisen kuolleiden päivän kanssa, siellä päivään kuuluu myös hyvä ruoka ja kuolleet piipahtavat myös elävien sukulaistensa luona.

Meksikossakin pistetään pystyyn isot juhlat paraateineen päivineen, tosin heillä on käytössä isommat hatut kuin meillä, ja he maalaavat itsensä ja rekvisiittana olevat pääkallot värikkäästi. Me taas vetelemme vesivärit keväällä kananmuniin, no onpahan jotain maalattu.

Juhlien jälkeen
Kun juhlat oli juhlittu, sai rengit ja piiat viikon vapaita ja käydä morjestamassa niitä sukulaisiaan, joiden luokse nyt ehtivät. Ei ollut paikallisliikennettä, saati vaihto-oikeutta julkiseen liikenteeseen, niin kuin ei tänäkään päivänä suurimmassa osassa Suomea, eli eipä ole omena kauas pudonnut tuossakaan asiassa satojen vuosien aikana, olisiko aika pysähtynyt.

Ja tietysti kieltoja kuinkas muuten Suomessa
Tietysti suomalaiseen hallintokulttuuriin näyttää kuuluneen ja kuuluvan, että kaikki asiat on lähtökohtaisesti aluksi kielletty ja sitten tarkasti säädeltynä monen työryhmän ja hallintovirkailijan pöydän kautta vuosia kiertäen, joitakin asioita on sallittu, mutta vasta kun on maksanut tukun kaiken maailman maksuja ja saanut lupia, eli joita kait kansan keskuudessa kutsutaan myös piiloveroiksi, eläköön valtava byrokratia, saattaisi joku tuumailla.

Kirkko pisti ajan ja aikakauden suhteen kemuille tyypillisen tuomion, se kielsi kekrin ja tuon lammas jutun taikuutena, vaikka paikalla eivät olleet edes taikurit Luttinen tai Simo. Syynä oli, kun tuota pataa tarjottiin kirkon mukaan maahaltian kunniaksi, ja kaitpa ne toiselta puolelta piipahtamaan tulleet sukulaiset olivat myös soppaa litkimässä.

Nykyaikana
Monet kekriperinteet ovat siirtyneet ja uponneet niin joulun kuin uudenvuoden viettoon ja kulkevat sujuvasti niiden mukana. Rapakon takaa punkaa Suomeen ja Eurooppaan halloween, eli taasen mennään hitusen verran kohti vainajien maailmaa, kuten satoja vuosia sitten.
Tähän syksyn seutuville, pyhäinpäivän tienoille, joka ennen tunnettiin paremminkin pyhänmiestenpäivänä, onkohan tähänkin nimeen iskenyt tasa-arvo leimasin, (ei paha, kannatan tasa-arvoa), on järjestetty maaseudulla syksyllä, pyhäinpäivän seutuville hirvipeijaiset maanomistajille, jotka ovat antaneet maitaan vuokralle paikallisille metsästys seuroille ja myös itse metsästys seuran jäsenille.

Viime viikonloppu
Viime viikonlopun olisi voinut ristiä marjan, ei pontikankeitto viikonlopuksi. Hyvin useat ystävät ilmaisivat erilaisissa sosiaalisen median kanavissa, eri vaiheissa olevia marjamehujen keittämisen vaiheita. Samalla tulvi kuvia, kuin sieniä sateella sienistä, joita monet olivat keränneet koreihinsa. Ylikuormitetun julkisen sektorin terveydenhuollon kannalta toivon, oikeanlaisien sienien heimoihin kuuluvien edustajien löytyvän vasujen pohjalta.

Tilannetta ei varsinkaan helpota, kun eräät poliitikot ajavat toimivaa yksityistä terveydenhuoltoa kuin käärmettä pulloon. On aikamoista utopiaa ajatella, että jo nytkin melkoisen heikosti toimiva julkinen sektori varsinkin perusterveyden hoitamisessa, pystyy tulevaisuudessa hoitamaan yksin kaikki velvoitteensa.

Poliittinen vastuu
Tietysti perisuomalaiseen tapaan politiikassa väistellään siinä vaiheessa vastuuta ja käännetään takkia, kun p…ka osuu tuulettimeen, ja kaikki menee pieleen. kuinkahan monta kertaa näin on Suomessa käynyt. Tuon suhteen tulee mieleen tuo itäinen naapurimme ja sen toiminta tavat. Saapa nähdä.

Pukin käräyttämisestä
Kekrien jäänteenä poltetaan esimerkiksi Kajaanin jokirannassa kekripukki, viimevuonna peräti neljämetriä korkea, 18 kerran. Se ei ole kärähtänyt kertaakaan ennenaikaisesti kuten kanssatoverinsa Gävlen pukki, joka tietysti, Ruattalaisena pukkina on rakennettu isommaksi eli korkeammaksi, kuin Kajaanin lajikumppani, tietysti.

Gävlen pukki haihtuu savuna ilmaan hyvin usein ennen aikojaan, joskus jopa hyvinkin nopeasti valmistuttuaan. Onpa tuota yritetty kertaalleen ja kait onnistuenkin, keilaamaan nurin myös autolla. Ilmeisesti tuolla pukilla on inhoajansa. Meillä suomalaisilla, nyt sentään on kolme pukkia, joskus jopa neljä tai viisikin, eli enemmän kuin Ruattaalaasilla.
Eli meillähän on niitä, joulupukki, olkipukki, Teemu Pukki ja joskus jotakuta miestä muuten vaan kutsutaan pukiksi ja taasen joitakin pässiksi, mutta eikös se ole sama otus.