Muistojani Laajalahdesta

Lapsuuden muistoja
Laajalahti, osa Espoon kauppalaa
Vuonna 1963 Espoosta muodostettiin kauppala, siitä en muista mitään koska tupsahdin tähän maailmaan tuolloin, mutta kun siitä tehtiin kaupunki, on tuo tapahtuma hyvinkin muistissa ja muistoissa, se oli iso juttu silloin ja on sitä varmaan vieläkin.
Lapsuudessa Laajalahti oli melkoisen harvaan asuttua seutua, hiekkateitä pujahteli sinne tänne mutta kaikille niille oli annettu nimiä menetetystä Karjalasta, oma syntymäpaikkani sijaitsi Kirvuntiellä.

Siellä oli ja on vieläkin esimerkiksi sellaisia kuin Kaukolantie, Räisäläntie, Jääskentie ja niin edelleen. Luulenpa että moni silloin siellä asuneista ja sinne muuttaneista miehistä, oli sodat läpikäyneitä veteraaneja kuten isänikin oli.

Kavereita vieläkin
Lapsia oli hyvin paljon, varsinkin kun kerrostaloalue rakennettiin 1970 luvulla. Ajalta jo ennen tuota rakentamisvaihetta, on minulla vieläkin hyviä ystäviä. Emme nykyään kovin paljon näe kasvokkain, mutta nykyajan mahdollisuudet pitää yllä yhteyksiä, jakaa juttuja onnistuu hienosti somen eri kanavia pitkin.

Moni hyvä ystävä on jo myös siirtynyt tuonpuoleisille niityille, heitä tulee muisteltua melkoisen usein, varsinkin kun keskusteluissa sivutaan jotain ihmistä, siihen liittyvää paikkaa tai vaikkapa katsoessa vanhoja koulukuvia.

Etsintää
Olen yrittänyt löytää joitakin vanhoja ystäviäni monin eri tavoin mutta, asioita hankaloittaa esimerkiksi se, että monella sen aikaisella naispuolisella kaverilla on nykyään miehensä sukunimi.
Samoin se, mikä on tullut yllätyksenä näin monen vuoden jälkeenkin, on että jotkut ihmiset eivät halua tietää tai kuullakaan jostakin samaan aikaan eläneestä toisesta ihmisestä, täytyy olla todella huonot fibat heistä näin pitkän ajan jälkeen.
Tietysti niin kuin aikaisemmin kirjoitin, moni henkilö on saattanut siirtyä ajasta iäisyyteen.

Sotaa, palokuntaa ja pesistä ja pikkaisen pussailua
Laajalahdessa sijaitsee vanhoja I maailmansodan aikaisia linnoitteita melkoisen paljon. Siellä leikittiin sotaa juosten pitkin juoksuhautoja ja tykkiasemia, välillä tuli vastaan maamehiläispesä ja silloin juostiin vieläkin kovempaa.
Joskus kun vastaan tuli kiukkuinen kyykäärme, varsinkin läheisellä vanhalla turvesuolla, se sitten kivitettiin tai hakattiin porukalla kepeillä hengiltä. Ihme muuten oli, ettei kukaan saanut kertaakaan puremia.

Tarua
Tietysti kun vanhat miehet olivat kertoneet, että käärme kiemurtelee siihen asti kuin aurinko laskee, se piti tietenkin tarkistaa. Siispä tuumasta toimeen, ripustettiin kyy oksan haaraan ja seurattiin pikkuisen pelonsekaisina sen liikehdintää, osoittautui melko nopeasti, että pappojen puheet olivat puppua.

Nykyajan viherpipertäjät nyt tietysti kiljuvat ja kiukuttelevat, esittävät vaikka minkälaisia syytöksiä ja haukkumanimiä moiselle touhulle, mutta on syytä muistaa, että jonkin verran vettä on jo virrannut vantaanjoessa noista ajoista.
Jokin ihme yhteys noihin käärmeisiin kuitenkin jäi, koska olen nähnyt niitä myöhemmin satoja elämäni aikana, pitäisikö olla huolissaan 😊

VPK
Laajalahden VPK oli melkoisen kokoava voima lasten ja aikuistenkin keskuudessa, ainakin niiden kavereiden keskuudessa, joita tunsin. Siellä tuli vietettyä aikaa nuoriso osastossa treenaten erilaisia tehtäviä ja niihin liittyviä asioita, oli palokuntaleirejä ja vastaavaa.

Pornolehdet ja älämölö
Pakko kertoa tarina Padasjoen palokunta leiriltä. Sattui niin että eräänä yönä satoi kaatamalla vettä, suorastaan valtavasti. Aamulla herätessä, läheisestä teltasta alkoi kuulumaan hirmuinen älämölö, telttaan oli tullut yön aikana tulva, varmaankin 10–15 cm vettä.
Jannujen makuupussit ja reput olivat läpimärkiä, ja niiden välissä risteilivät sulavasti jonkun teltassa asuvan pojan tuomat pornolehdet, naurua ja räkätystä riitti varsinkin teltan ulkopuolella, ei niinkään sisällä.

Pesäpallo, kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla
Toinen yhdistävä juttu oli pesis, sitä pelattiin ja paljon, Jaakkimaantien ja Kirvunkujan välisellä isolla kentällä, lapsia oli valtavasti hakkaamassa palloa. Nykyään kentän kohdalla taitaa olla jokin päiväkoti tai vastaava.
Kirkonrottaa leikittiin kerrostaloalueen keskellä aina tietyn talon päädystä aloittaen, samaten kymmenen tikkua laudalla käynnistyi samasta paikasta aina. Lapsia oli todella valtavasti, olihan ja on edelleen kerrostaloja runsaasti alueella.

Hyvän kaverin menettäminen
Hyvin ikävä asia ja tapahtuma oli myöhemmin varhaisella aikuisiällä, kun menetin todella hyvän lapsuuden ystäväni tulipalossa, hänen asuessa ulkomailla, tapahtumasarjassa, joka ei olisi pitänyt olla mahdollista ja tapahtua. Olimme tunteneet toisemme koko ikämme ja leikkineet kakarana pitkin Laajalahden lähimetsiä ja pihoja.

Olimme myös olleet aikaisemmin hyvin aktiivisia osallistujia palokuntatoiminnassa, ja tiesin että hän hoitaa asiat viimeisen päälle tunnollisesti ja turvallisesti, vahinkoja tapahtuu kuitenkin kaikille myös hänelle.

Pusuttelua
Luonnollisesti tuohon ikään, niin kuin tähänkin ikään kuului ja kuuluu nykyäänkin kiinnostus vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Ensimmäiset kerrat, kun piti tyttöä kädestä. Se tuntui jo huimaavalta, saati kun tyttö tuli viereen istumaan ja liikutti itseään penkillä lähemmäs, sydän meinasi tulla rinnasta ulos, ja hengitys pysähtyä.

Kun sai ensimmäisen suukon erään kerrostalon parvekkeen alla, kaikki muu ympäriltä ja maailmasta katosi ympäriltä hetkeksi aikaa. Kuuluisa sveitsiläinen käkikellokin, olisi varmaan kiskonut henkeä, kohti käkätintä puoli pökerryksissä, kukkumisensa välissä.

Ensimmäiset jurrit
Ensimmäiset jurrit tuli kiskaistua tuolla kirjaston kulmilla, juomana tietysti vihoviimeinen vaihtoehto, eli taskulämmin hyvin ravistettu omenaviiniä., voi pyhä lehmä ja jysäys, jurri päälle.
Kohta kaikki samaa reittiä takaisin ylös ja ulos, seurauksena paskamaisen sekava ja hatuttava olo. En ole sen jälkeen koskettanut edes pitkällä kepillä omppuviiniin, pelkkä sen dunkkis etoaa.

Pieni on suurta
Nykyään kun kulkee niissä linnoitteissa, huomaa miten pienellä alueella ne itse asiassa ovatkaan, sitä aluetta muuten kutsuttiin siihen aikaan kulmareiksi. Turvesuon alue ja vanha kaatopaikan seutu on muuttunut täysin tuntemattomaksi. Entiset alkoholistien ja asunnottomien hökkelit on kadonneet kauan sitten metsän rajasta.

Kauppojen seutu
Kauppojen alue on muuttunut siltä osin, että vanha HOK kauppa on kadonnut, jonka yläkerrassa oli lapsena jännittävää päästä käymään, ja sen pyöreästä päätyikkunasta kurkistella ulos. Siellä ullakolla oli monenlaisia esineitä ja tavaroita, joka kutkuttivat pientä mieltä. Nykyään paikalla lienee jokin ravintola ja jonkinlainen kauppa.

Vastapäinen kirjaston ja K-kaupan rakennus on vielä paikallaan, Lempiäinen oli kauppiaana siinä muinoin, olisikohan rakennus jo suojeltu, postin konttori sijaitsi näiden välissä. Myös kaksi muuta kauppaa oli Laajalahdessa, Muolaantiellä ja Antreantiellä.

Vuohelaisen kangas ja mattokauppa
Vanha paloasema on saanut väistyä parkkipaikan tieltä, kaipa se jonkin viisaan mielestä antaa parempaa turvallisuutta ympäristöönsä tuossa muodossa, asioista voidaan olla montaa mieltä. Onkohan vanha Vuohelaisen kangas ja mattokaupan rakennus vielä vastapäätä pystyssä, sitä en tiedä.
Se oli pikkupojasta muutaman vuoden ikäisestä, hiukan pelottava paikka.

Kirjakaupan vanha rakennus oli muistaakseni jossain vaiheessa jollain lailla tuhoutunut tai vaurioitunut. Sieltä haettiin monesti mm. kalkkeeri paperia vanhemmille. Niille nuorille, jotka eivät ole kuulleetkaan sellaisesta, sen avulla saatiin kopioitua kirjoitus alemmalle paperille, nyt tuo tapahtunee napin painalluksella.

Olisiko ollut uhripuu tai hyvä pila
Kirvuntien, Jääskentien ja Antreantien ympäröimän metsäsaarekkeen keskellä oli kelottunut ja suurimmaksi osaksi palanut, todella ikivanhan noin 1–1,5 metrin korkuisen puun jäännökset, joka oli keskeltä ontto.
Paikka oli jotenkin mystinen ja jännittäväkin, kun kuljimme siitä ohi vieraillessamme sukulaistemme luona Jääskentiellä. Puun jäännökset sijaitsivat pienen kallion harjalla. Erikoiseksi teki se, että puun juurelta ja sisältäkin löysimme yli 50 vuotta sitten kolikoita, jne.

Olikohan vitsi
Oliko se sitten jonkun tekemä vitsi tiedä häntä. Siitä onko tuo kelo vielä jäljellä minulla ei ole tietoa, mutta karttojen mukaan paikka on edelleen kuitenkin rakentamaton.

Tuo tietosuoja
Nimiä, kasvoja ja tapahtumia on mielessä ja muistissa, vaikka kuinka paljon. Helposti saisi kirjoitettua kirjan eri asioista sekä tapahtumista ja siellä asuneista ja mahdollisesti yhä asuvista tutuista ihmisistä.
Mutta lienee parempi, kun ei mainitse ketään nimeltä, missä asui tai vastaavaa.

Jos joku, joka on asunut Laajalahdessa lapsuudessa, sai jonkin mukavan muiston mieleensä ja ajatuksiinsa, minkä ehkä on voinut ajansaatossa unohtaa, se olisi hienoa.
En pitäisi lainkaan huonona, jos tämä lyhyt blogi saattaisi jopa jonkun tutun ihmisen, jota ei ole tavattua vaikkapa 40–50 saati liki 60 vuoteen ottamaan yhteyttä.

Mukavaa kesän jatkoa