Torilla tavataan vai tavataanko

Kohtaamisia torilla
Jatketaanpa siitä mihin viime blogissa jäin. Me siis kiertelimme tätä kaunista Suomeamme sen sorjan vartalon keskisillä seuduilla, ja tietysti poikkesimme myös toreilla, kuten kymmenet ja kymmenet tuhannet muut lomalaiset tekevät joka kesä- ja heinäkuussa.
Otetaanpa kaksi toria vastakkain, joilla kävimme ja jotka mielletään kaupankäynnin, mukavan torielämän, kauppiaiden ja asiakkaitten kohtaamispaikoiksi ja silkaksi nähtävyydeksi.

Kuopion Tori
Piipahdimme aurinkoisella Kuopion torilla keskellä päivää lounas aikaan, aivan heinäkuun alussa perjantaina juuri ennen viikonloppua. Heti huomasimme, että tori oli täynnä ihmisiä, erilaisia kojuja. herkullisia tuoksuja, nauru ja puheensorinaa. Kojuilla tapahtuva kaupankäynti, hymyily ja iloisuus, värit hivelivät kaikkia aisteja.

Hyvä olo, kiireettömyys ja positiivinen ilmapiiri tarttui meihin ja suorastaan ahmimme sitä samalla kun ruokailimme thaimaalaista ruokaa tarjoavassa telttaravintolassa, ja siirtelin jättikatkarapu nuudeli annostani kohti käkätintäni.

Murre, ei kylläkään se kuuluisaTurun wuh wuh.
Turistien määrä oli hyvin silmäänpistävä, huomasi heti, että väkeä oli liikkeellä kaikkialta suomesta, oli Turun murretta, Lapin murteen h kirjain vilahti puheessa, kun perhe kulki pöydän ohi ja toki kirjakieli kieli Etelä-Suomalaisista turisteista.
Lontoota, Saksaa ja mitä kaikkea muuta.

Ilman muuta myös vieraskielistä tekstiä kuului jatkuvasti, olivatko turisteja vaiko yliopistolla opiskelevia tai työskenteleviä henkilöitä kuka tietää. Joka tapauksessa tuntui kivalta kuunnella, myös muita kieliä kuin Suomee ja Savvoo, hilijoo ja kovvoo.

Pohjois -Koreako
Krista Kiuru, kun tehnyt kaikkensa ja tuntuu edelleen tekevän, että Suomi pysyy lähes yhtä suljettuna kuin tuo Pohjois-Korea ulkomaalaisilta, tuo touhu alkaa vain maksamaan jo aivan tolkuttomasti, suomalaisille yrityksille ja veronmaksajille, jotka tämän kaiken loppupelissä kustantavat.
Tuumailin, että missähän kohtaa pitäisi ottaa se vastuu itselleen kuuntelijana, kun Savossa ollaan, mutta ajattelin jättää sen toiseen kertaan ja nauttia vaan.

No se toinen tori
Piipahdettiinpa seuraavana torstaina sitten Joensuun torilla. Siellä alkoi klo 15, niin sanottu iltatori juu. Kello oli tietysti muutaman tunnin erolla Kuopion mokomaan ja viikonpäivä eri, mutta ei se kerro kaikkea, vielä varsinkin, kun kyseessä oli iltatori.
Päätimme että syömme jotain pientä suolaista, ennen kuin myöhemmin illalla kotiin päästyämme lyödään grilli tulille ja atuloita naksutellen todetaan, erään hyvin paljon kunnioittamani kapteenin sanoin ny rillataan.

Mitäpä löytyi
Ruokailupaikoista itse torin alueella oli auki thaimaalainen ja vietnamilainen toriravintola sekä muutama koju, jotka myivät karjalanpiirakoita ja lörtsykauppias. Suomalaiset Peräkärrykioskit loistivat puhtaan valkoisina ovet kiinni.
No ei ollut huono vaihtoehto popsia taas vietnamilaista friteerattua kanaa ja riisiä, mutta tuntui aivan käsittämättömältä, että iltatorin aikaan kannattaa pitää kioskit kiinni, ennen kaikkea parhaaseen turistiaikaan kun ihmiset palailevat rannoilta, katsomasta nähtävyyksiä jne. Jotkin grillikioskit availivat myöhemmin oviaan, mutta reilusti iltatorin alkamisen jälkeen.

Lompakko
Varsinkin, kun jokainen, joka on hiukankin ollut hereillä viime aikoina tietää, että suomalaiset ihan oikeasti lomailevat Suomessa ja heillä, jos ei jollekin ole tullut mieleen, on muuten se sama matkakassa mukana, kuin että he lähtisivät lomallaan katsomaan miten se palmu kasvaa ja kookospähkinä putoaa, saati miten palvelu pelaa.

Tori sinänsä varmasti täytti kaikki turvaetäisyyden mitat, ruokatelttojen lisäksi kojuja oli todella niukasti, joitakin vihannes- ja marjamyyjiä, vaatteita myyviä kauppiaita jne. väljyyttä oli reilusti.
Toivottavasti tulevan kauppahallin osalta ei tulla käymään samanlaista 30- vuotista kiukuttelu teatteria, kuin toriparkin osalta käytiin, ihan vaan vinkkinä, tervetuloa 2020 luvulle.

dig

Myös muualla havaittua
Kirjoittelin aikaisemmin blogissani, kun ajelimme pitkin Suomen vyötäröä, ja kävimme Niiralan raja-aseman luona kurkistamassa, olisiko siellä avoimena olevaa kahvilaa, luonnollisesti siellä oli paikat kiinni koska rajaliikenne on äärimmäisen vähäistä.
Fundeerasimme, että kyllähän niitä kahviloita löytyy, levähdysalueilla olevia teltta kahvipaikkoja ja vastaavia. Siispä keula kohti länttä, idässä kun oli se delta, ei erikoisjoukot vaan pikkuisen erilainen pienempi veijari.

Vaan kuis se sitten meni
Vastaan tuli useitakin houkuttelevia ja mielenkiintoisia paikkoja, jossa olisi voinut hörpätä mocat ja syödä jotain suolaista tai miksei myös imelää. Kilometritolppa toisensa jälkeen jäi kaukaisuuteen ja tilanne näytti jopa hiukan vakavalta.
Siinä vaiheessa nälkä soitteli jo kylkiluita ja vatsa kurnutti kuin lemmenkipeä jasmakko lumpeenlehden eessä, eli höyryävä kafee vaihtui päivälliseen. Mutta kun kello oli juuri napsahtanut klo 16.00, eli siis virka-aika oli päättynyt ja kahviloiden ovet toisensa jälkeen oli suljettu tarkasti kuin sveitsiläinen kello.

Kilometreittäin taivalta
Meni muuten melko tovi ja kilometri ennen kuin löytyi vihdoin kahvila ravintola mikä oli auki. Ja niinpä muuten tuo kyseinen paikka, sitten kuittasi näiden muidenkin matkan varrella olleiden ovensa sulkeneiden kahviloitten saamatta jääneet, tulot omaan kassaansa.


Kuva ja lupa kuvan julkaisuun markkinointitoimisto Tovari / kuvia Suomesta

Ajattelua
Mietimme ajellessamme, miksi ovet suljetaan jo tuohon aikaan, edelleenkin siihen parhaimpaan loma eli turistiaikaan. Kuvitellaanko että kun käki kiekaisee tai vaikkapa pieraisee klo 16.00, turisti pysähtyy, sulkee lompakkonsa ja siirtyy stand by tilaan eikä tee muuta kuin odottaa aamua.
Aamulla sitten käynnistää itsensä kello on 07.00 ja avaa lompakon ja saa autonsa avaimet takaisin, että lomanvietto ja nähtävyyksiin tutustuminen voi jatkua taas klo 16.00 asti

Markkinointiako
Suomessa ja varsinkin Itä-Suomessa jaetaan kaikenlaista hankerahaa matkailuun ja sen markkinointiin ja yhteistyöverkostojen luomiseen, joskus on pakko hiukan kyseenalaistaa sen tehokkuutta, samalla tavalla kuin kaikkea muutakin, julkisella verorahalla tapahtuvaa toimintaa mitä tässä maassa harjoitetaan.

Vahvuuksia
Toivoisin, että siinä saataisiin vieläkin enemmän aikaan. Nuo ajoittaiset kauniit sanat ja korulauseet eivät tuota ainoastaan tulosta. Olisipa hienoa nähdä enemmän niitä aitoja vahvuuksia markkinoinnissa kuten puhdas koskematon luonto ja sen tuomat mahdollisuudet, etätyön mahdollistava infra ja asuntojen edullisuus, lasten turvallinen kasvuympäristö, liikuntamahdollisuudet ja korkeakoulut ja yliopistot.

Se iloko
Sen vinkin näin Etelä-Suomesta kotoisin olevana sanon ja annan, haudatkaa vihdoinkin se lause siitä, että ilo elää Pohjois-Karjalassa johonkin lootaan ja piilottakaa se perimmäiseen ja pimeimpään nurkkaan mitä löydätte, ettei sitä enää kukaan koskaan löydä, ja jos joku kuvittelee, ettei sitä iloa ole myös muualla Suomessa, olisi aika herätä ruususen unesta.

Kaikesta huolimatta mukavaa ja rentoa ja valoisaa kesää kaikille, nautitaan siitä kun sitä taas on