Matkan varrelta

Vihdalla vai vastalla, selkäpiissä tuntuu

Vihtoa vastallako
Kas noina juhannuksesta ja helteistä nauttimisen viikkoina, on ollut tapana taitella rauduskoivusta vihta tai vasta, riippuen missä päin Suomen niemeä sitten saapasteleekin. Monet tekevät sen omista koivuista, mutta jotkut ihmiset tuumailevat sen tuntuvan makoisemmalta, suorastaan kostonhimoisemmalta ja nautinnollisemmalta. Kun sen oksat on leikannut puolitylsällä puukolla ikävän naapurin koivikoista. Toki torillaki kahvittelun kesken, löytyy tuo koivoksista koottu puska, kun haluaa päästä kaikkein helpoimmalla moisen hankinnasta.

Viisaitten suusta taas
Nuo viisaat ja kait jo vanhatkin tietäjät osaavat kertoa, että vihdan viuhuttajat asustelevat noissa lännen suurissa kylissä ja miksei vähän pienemmissäkin, viljavien lainehtivien peltojen keskellä. Löylyt ovat siellä napakat ja korvia koskettelevat, suorastaan kiukkuiset. Saattaapi siellä sahtikin käydä kuistilla, jos toisenkin kerran elonsa aikana.

Raja
Raja vihdan ja vastan käyttäjien välillä kulkee noin Porvoo – Oulu linjoilla, senkin rajan voi ylittää nykypäivänä ilman sisärajatarkastuksia turvallisesti, ilman THL.n tai AVI.n lupaa. Heti tuon näkymättömän rajan toisella puolella eli idässä, viettää aikaansa väki, joka saunassa pieksee toisiaan vastalla, kuumassa hikimajassa, jonka lauteilla meno heikoimpia jo hirvittää.

Saunojat kumartelevat nöyränä löylynhengelle, kuunnellen sen pihinää ja puhinaa, ja kommentoiden saunan kuumuutta ähisten ja irvistellen, korviaan pidellen.
Tuo samainen henki muuten viihtyy yhtä tulisena saunoissa, myös tuolla rajan länsipuolella ja tekee saunovasta väestä yhtä lailla nöyriä ja kumaraisia ja kasvojen ilmeitään vaihtavia.

Ne samat viisaat jatkoivat
Vasta on vihtaa pidempi ja pulleampi, peräti jopa 75 cm pitkä, kaitpa tuollakin on jokin tarkoitus. Olisiko saunat idässä isompia, vai väkeä vähemmän tiedä tuota. Lännessä tuo vasta on 50–55 cm pitkä ja litteä, niin nuo kertovat, kaitpa tuo paikkaansa pitää.

Yhtä lailla käyttötarkoitus on molemmilla sama, eli ei vain kiusata kuumassa saunassa pelkästään vieressä istuvaa tuskaisen kuumalla ilmalla, vaikka hitosti tekisi mieli, vaan aiheuttaa itsellen myös tietynlaista kipua ja nautintoa.

Jotkut pyrkivät tekemään samoja asioita eli kivun tuottamista toisilleen, tiukassa nahka asussa hiukan toisenlaisessa tilanteessa ja huoneissa, no se siitä.

Verenimiöitä
Tarkoitus lienee saunassa roimia itsestään vaikkapa noiden hyttysten, itikoiden eli sääskien tekemien pahkuroita, nuo verenimiät kun ovat käyneet aterioimassa ja herkuttelemassa viattoman ihmisen verta ja tekaisseet samalla noita kutiavia patteja.
Joitain muitakin tahoja muuten kutsutaan myös verenimijöiksi, mutta ne liikkuvat yleensä kahdella jalalla ja niillä ei ole imukärsää, kuppaavat muuten vaan, etupäässä lompakoita.

Omia muistoja hiukan erilaisista vihdasta
Käytiinpä aikoinaan kavereitten kanssa viikon kalareissulla syvällä Lapin erämaissa, ja siellä nuo paikalliset inisijät saivat aitoa etelän miesten verta ja paljon. Saattoihan olla, että myös alkoholiksi kutsutulla aineella oli mahdollisesti vaikutuksia sietokykyyn, saati niiden havainnointiin, mutta saivathan itikatkin halvan jurrin.

Kutka
Kun palasi kotiin reissusta, oli pakko tehdä erikoisjärjestelyitä hemmetinmoisen kutinan tähden, ei sukupuoliklinikalla, vaan saunassa. Oli pakko sitoa vihdan joukkoon runsaskätisesti teräväneulaisia katajanoksia ja sillä piestä itseään tulikuumassa saunassa niin pitkään että kutka katosi, ja kyllähän se lopulta helpotti.

Iho kyllä muistutti sen jälkeen hetken aikaa siltä, että olisi juossut alasti tiuhan pajukon läpi. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin hyvän olon takia, vähemmän viisautta, enemmän tuskaa.

Nykypäivänä nou nou
Nykyään monissa taloyhtiöissä, niiden yhteisissä saunoissa on kielletty niin vihdan kuin vastan käyttö. Arvattavasti lehtiroskien takia ja joku lienee saanut jonkinlaisen allergisia oireita ja laatinut monisatasivuisen reklamaation ja vaatinut käytön lopettamista tai yrittänyt saada järkyttävän korvauksen haitasta, tiedä häntä onko näin joskus tapahtunut.

Pakko ottaa tähän väliin
Näissä lännen ja idän sanonnoissa on muitakin erikoisia eroavaisuuksia. Samalla sanalla, kun menet sanomaan lännessä karja-aitauksen viereen, ja sanot että tapa tuo itikka, saattaa paikallinen isäntä ryhtyä tapailemaan puukonkahvaa ja katselemaan alta kulmien, lailla isontalon Antin.

Idässä se itikka saattaa saada kunnon tällin, vaikkapa esimerkiksi vasten kaverin otsaa, kun menee sanomaan vieressä seisoskelevalle, ”lyö tuota itikkaa”, olen itse päässyt todistamaan jälkimmäisen tapahtuman.

Terveyshyötyjä
Onhan tunnettu, että vihtominen tai vastominen, kumpi vain, vilkastuttaa pintaverenkiertoa ja irroittaa kuollutta ihokerrosta. Onhan tuolla rentouttavakin vaikutus, joskus kun lihakset ovat kovasti kipeytyneet tuntuu, että kivuliaisuus vähenee, henkisesti tulee myös upea fiilis.
On upeaa kylpeä vihdalla lämpimässä löylyssä ja pulahtaa sitten raikkaaseen veteen uimaan ja kiivetä hetken kuluttua takaisin lauteille nauttimaan uudestaan saunan lämmöstä ja tuoksuista.

Vielä viime hetken sidonta jutut
Kumpaisessakin tapauksessa oli sitten vihta tai vasta, riivitään lehdet kädensijasta ja oksien lehtien vaaleampi puoli tulee sidottaessa ulospäin. Nippu sidotaan tiukasti kiinni vitsaksella, siinäkin on muuten eroja idän ja lännen välillä.

Korvot
katsotaanpa tulisiko varsinkin mökki ja rantasaunoihin takaisin hiljalleen puusta tehdyt isot ja pienemmätkin perinteiset korvot, vaikka osittain siitä tehtynä,sekin voisi vähentää kenties tuota muovin määrää vesistöissä.

Loppujen lopuksi
Lopuksi lopputeksti kuten hienoissa teoksissa
Vihta tai vasta, väliäkö sillä. Hyviä löylyjä, ja rennon letkeää oleilua, niistä muodostuu mukavia muistoja, joita voi verestää myöhemminkin. Jaaha mistähän koivusta seuraavan vastan vääntäisinkään, omasta vai naapurin koivusta.

Lapsuuden muistoja
Laajalahti, osa Espoon kauppalaa
Vuonna 1963 Espoosta muodostettiin kauppala, siitä en muista mitään koska tupsahdin tähän maailmaan tuolloin, mutta kun siitä tehtiin kaupunki, on tuo tapahtuma hyvinkin muistissa ja muistoissa, se oli iso juttu silloin ja on sitä varmaan vieläkin.
Lapsuudessa Laajalahti oli melkoisen harvaan asuttua seutua, hiekkateitä pujahteli sinne tänne mutta kaikille niille oli annettu nimiä menetetystä Karjalasta, oma syntymäpaikkani sijaitsi Kirvuntiellä.

Siellä oli ja on vieläkin esimerkiksi sellaisia kuin Kaukolantie, Räisäläntie, Jääskentie ja niin edelleen. Luulenpa että moni silloin siellä asuneista ja sinne muuttaneista miehistä, oli sodat läpikäyneitä veteraaneja kuten isänikin oli.

Kavereita vieläkin
Lapsia oli hyvin paljon, varsinkin kun kerrostaloalue rakennettiin 1970 luvulla. Ajalta jo ennen tuota rakentamisvaihetta, on minulla vieläkin hyviä ystäviä. Emme nykyään kovin paljon näe kasvokkain, mutta nykyajan mahdollisuudet pitää yllä yhteyksiä, jakaa juttuja onnistuu hienosti somen eri kanavia pitkin.

Moni hyvä ystävä on jo myös siirtynyt tuonpuoleisille niityille, heitä tulee muisteltua melkoisen usein, varsinkin kun keskusteluissa sivutaan jotain ihmistä, siihen liittyvää paikkaa tai vaikkapa katsoessa vanhoja koulukuvia.

Etsintää
Olen yrittänyt löytää joitakin vanhoja ystäviäni monin eri tavoin mutta, asioita hankaloittaa esimerkiksi se, että monella sen aikaisella naispuolisella kaverilla on nykyään miehensä sukunimi.
Samoin se, mikä on tullut yllätyksenä näin monen vuoden jälkeenkin, on että jotkut ihmiset eivät halua tietää tai kuullakaan jostakin samaan aikaan eläneestä toisesta ihmisestä, täytyy olla todella huonot fibat heistä näin pitkän ajan jälkeen.
Tietysti niin kuin aikaisemmin kirjoitin, moni henkilö on saattanut siirtyä ajasta iäisyyteen.

Sotaa, palokuntaa ja pesistä ja pikkaisen pussailua
Laajalahdessa sijaitsee vanhoja I maailmansodan aikaisia linnoitteita melkoisen paljon. Siellä leikittiin sotaa juosten pitkin juoksuhautoja ja tykkiasemia, välillä tuli vastaan maamehiläispesä ja silloin juostiin vieläkin kovempaa.
Joskus kun vastaan tuli kiukkuinen kyykäärme, varsinkin läheisellä vanhalla turvesuolla, se sitten kivitettiin tai hakattiin porukalla kepeillä hengiltä. Ihme muuten oli, ettei kukaan saanut kertaakaan puremia.

Tarua
Tietysti kun vanhat miehet olivat kertoneet, että käärme kiemurtelee siihen asti kuin aurinko laskee, se piti tietenkin tarkistaa. Siispä tuumasta toimeen, ripustettiin kyy oksan haaraan ja seurattiin pikkuisen pelonsekaisina sen liikehdintää, osoittautui melko nopeasti, että pappojen puheet olivat puppua.

Nykyajan viherpipertäjät nyt tietysti kiljuvat ja kiukuttelevat, esittävät vaikka minkälaisia syytöksiä ja haukkumanimiä moiselle touhulle, mutta on syytä muistaa, että jonkin verran vettä on jo virrannut vantaanjoessa noista ajoista.
Jokin ihme yhteys noihin käärmeisiin kuitenkin jäi, koska olen nähnyt niitä myöhemmin satoja elämäni aikana, pitäisikö olla huolissaan 😊

VPK
Laajalahden VPK oli melkoisen kokoava voima lasten ja aikuistenkin keskuudessa, ainakin niiden kavereiden keskuudessa, joita tunsin. Siellä tuli vietettyä aikaa nuoriso osastossa treenaten erilaisia tehtäviä ja niihin liittyviä asioita, oli palokuntaleirejä ja vastaavaa.

Pornolehdet ja älämölö
Pakko kertoa tarina Padasjoen palokunta leiriltä. Sattui niin että eräänä yönä satoi kaatamalla vettä, suorastaan valtavasti. Aamulla herätessä, läheisestä teltasta alkoi kuulumaan hirmuinen älämölö, telttaan oli tullut yön aikana tulva, varmaankin 10–15 cm vettä.
Jannujen makuupussit ja reput olivat läpimärkiä, ja niiden välissä risteilivät sulavasti jonkun teltassa asuvan pojan tuomat pornolehdet, naurua ja räkätystä riitti varsinkin teltan ulkopuolella, ei niinkään sisällä.

Pesäpallo, kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla
Toinen yhdistävä juttu oli pesis, sitä pelattiin ja paljon, Jaakkimaantien ja Kirvunkujan välisellä isolla kentällä, lapsia oli valtavasti hakkaamassa palloa. Nykyään kentän kohdalla taitaa olla jokin päiväkoti tai vastaava.
Kirkonrottaa leikittiin kerrostaloalueen keskellä aina tietyn talon päädystä aloittaen, samaten kymmenen tikkua laudalla käynnistyi samasta paikasta aina. Lapsia oli todella valtavasti, olihan ja on edelleen kerrostaloja runsaasti alueella.

Hyvän kaverin menettäminen
Hyvin ikävä asia ja tapahtuma oli myöhemmin varhaisella aikuisiällä, kun menetin todella hyvän lapsuuden ystäväni tulipalossa, hänen asuessa ulkomailla, tapahtumasarjassa, joka ei olisi pitänyt olla mahdollista ja tapahtua. Olimme tunteneet toisemme koko ikämme ja leikkineet kakarana pitkin Laajalahden lähimetsiä ja pihoja.

Olimme myös olleet aikaisemmin hyvin aktiivisia osallistujia palokuntatoiminnassa, ja tiesin että hän hoitaa asiat viimeisen päälle tunnollisesti ja turvallisesti, vahinkoja tapahtuu kuitenkin kaikille myös hänelle.

Pusuttelua
Luonnollisesti tuohon ikään, niin kuin tähänkin ikään kuului ja kuuluu nykyäänkin kiinnostus vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Ensimmäiset kerrat, kun piti tyttöä kädestä. Se tuntui jo huimaavalta, saati kun tyttö tuli viereen istumaan ja liikutti itseään penkillä lähemmäs, sydän meinasi tulla rinnasta ulos, ja hengitys pysähtyä.

Kun sai ensimmäisen suukon erään kerrostalon parvekkeen alla, kaikki muu ympäriltä ja maailmasta katosi ympäriltä hetkeksi aikaa. Kuuluisa sveitsiläinen käkikellokin, olisi varmaan kiskonut henkeä, kohti käkätintä puoli pökerryksissä, kukkumisensa välissä.

Ensimmäiset jurrit
Ensimmäiset jurrit tuli kiskaistua tuolla kirjaston kulmilla, juomana tietysti vihoviimeinen vaihtoehto, eli taskulämmin hyvin ravistettu omenaviiniä., voi pyhä lehmä ja jysäys, jurri päälle.
Kohta kaikki samaa reittiä takaisin ylös ja ulos, seurauksena paskamaisen sekava ja hatuttava olo. En ole sen jälkeen koskettanut edes pitkällä kepillä omppuviiniin, pelkkä sen dunkkis etoaa.

Pieni on suurta
Nykyään kun kulkee niissä linnoitteissa, huomaa miten pienellä alueella ne itse asiassa ovatkaan, sitä aluetta muuten kutsuttiin siihen aikaan kulmareiksi. Turvesuon alue ja vanha kaatopaikan seutu on muuttunut täysin tuntemattomaksi. Entiset alkoholistien ja asunnottomien hökkelit on kadonneet kauan sitten metsän rajasta.

Kauppojen seutu
Kauppojen alue on muuttunut siltä osin, että vanha HOK kauppa on kadonnut, jonka yläkerrassa oli lapsena jännittävää päästä käymään, ja sen pyöreästä päätyikkunasta kurkistella ulos. Siellä ullakolla oli monenlaisia esineitä ja tavaroita, joka kutkuttivat pientä mieltä. Nykyään paikalla lienee jokin ravintola ja jonkinlainen kauppa.

Vastapäinen kirjaston ja K-kaupan rakennus on vielä paikallaan, Lempiäinen oli kauppiaana siinä muinoin, olisikohan rakennus jo suojeltu, postin konttori sijaitsi näiden välissä. Myös kaksi muuta kauppaa oli Laajalahdessa, Muolaantiellä ja Antreantiellä.

Vuohelaisen kangas ja mattokauppa
Vanha paloasema on saanut väistyä parkkipaikan tieltä, kaipa se jonkin viisaan mielestä antaa parempaa turvallisuutta ympäristöönsä tuossa muodossa, asioista voidaan olla montaa mieltä. Onkohan vanha Vuohelaisen kangas ja mattokaupan rakennus vielä vastapäätä pystyssä, sitä en tiedä.
Se oli pikkupojasta muutaman vuoden ikäisestä, hiukan pelottava paikka.

Kirjakaupan vanha rakennus oli muistaakseni jossain vaiheessa jollain lailla tuhoutunut tai vaurioitunut. Sieltä haettiin monesti mm. kalkkeeri paperia vanhemmille. Niille nuorille, jotka eivät ole kuulleetkaan sellaisesta, sen avulla saatiin kopioitua kirjoitus alemmalle paperille, nyt tuo tapahtunee napin painalluksella.

Olisiko ollut uhripuu tai hyvä pila
Kirvuntien, Jääskentien ja Antreantien ympäröimän metsäsaarekkeen keskellä oli kelottunut ja suurimmaksi osaksi palanut, todella ikivanhan noin 1–1,5 metrin korkuisen puun jäännökset, joka oli keskeltä ontto.
Paikka oli jotenkin mystinen ja jännittäväkin, kun kuljimme siitä ohi vieraillessamme sukulaistemme luona Jääskentiellä. Puun jäännökset sijaitsivat pienen kallion harjalla. Erikoiseksi teki se, että puun juurelta ja sisältäkin löysimme yli 50 vuotta sitten kolikoita, jne.

Olikohan vitsi
Oliko se sitten jonkun tekemä vitsi tiedä häntä. Siitä onko tuo kelo vielä jäljellä minulla ei ole tietoa, mutta karttojen mukaan paikka on edelleen kuitenkin rakentamaton.

Tuo tietosuoja
Nimiä, kasvoja ja tapahtumia on mielessä ja muistissa, vaikka kuinka paljon. Helposti saisi kirjoitettua kirjan eri asioista sekä tapahtumista ja siellä asuneista ja mahdollisesti yhä asuvista tutuista ihmisistä.
Mutta lienee parempi, kun ei mainitse ketään nimeltä, missä asui tai vastaavaa.

Jos joku, joka on asunut Laajalahdessa lapsuudessa, sai jonkin mukavan muiston mieleensä ja ajatuksiinsa, minkä ehkä on voinut ajansaatossa unohtaa, se olisi hienoa.
En pitäisi lainkaan huonona, jos tämä lyhyt blogi saattaisi jopa jonkun tutun ihmisen, jota ei ole tavattua vaikkapa 40–50 saati liki 60 vuoteen ottamaan yhteyttä.

Mukavaa kesän jatkoa

Torilla tavataan vai tavataanko

Kohtaamisia torilla
Jatketaanpa siitä mihin viime blogissa jäin. Me siis kiertelimme tätä kaunista Suomeamme sen sorjan vartalon keskisillä seuduilla, ja tietysti poikkesimme myös toreilla, kuten kymmenet ja kymmenet tuhannet muut lomalaiset tekevät joka kesä- ja heinäkuussa.
Otetaanpa kaksi toria vastakkain, joilla kävimme ja jotka mielletään kaupankäynnin, mukavan torielämän, kauppiaiden ja asiakkaitten kohtaamispaikoiksi ja silkaksi nähtävyydeksi.

Kuopion Tori
Piipahdimme aurinkoisella Kuopion torilla keskellä päivää lounas aikaan, aivan heinäkuun alussa perjantaina juuri ennen viikonloppua. Heti huomasimme, että tori oli täynnä ihmisiä, erilaisia kojuja. herkullisia tuoksuja, nauru ja puheensorinaa. Kojuilla tapahtuva kaupankäynti, hymyily ja iloisuus, värit hivelivät kaikkia aisteja.

Hyvä olo, kiireettömyys ja positiivinen ilmapiiri tarttui meihin ja suorastaan ahmimme sitä samalla kun ruokailimme thaimaalaista ruokaa tarjoavassa telttaravintolassa, ja siirtelin jättikatkarapu nuudeli annostani kohti käkätintäni.

Murre, ei kylläkään se kuuluisaTurun wuh wuh.
Turistien määrä oli hyvin silmäänpistävä, huomasi heti, että väkeä oli liikkeellä kaikkialta suomesta, oli Turun murretta, Lapin murteen h kirjain vilahti puheessa, kun perhe kulki pöydän ohi ja toki kirjakieli kieli Etelä-Suomalaisista turisteista.
Lontoota, Saksaa ja mitä kaikkea muuta.

Ilman muuta myös vieraskielistä tekstiä kuului jatkuvasti, olivatko turisteja vaiko yliopistolla opiskelevia tai työskenteleviä henkilöitä kuka tietää. Joka tapauksessa tuntui kivalta kuunnella, myös muita kieliä kuin Suomee ja Savvoo, hilijoo ja kovvoo.

Pohjois -Koreako
Krista Kiuru, kun tehnyt kaikkensa ja tuntuu edelleen tekevän, että Suomi pysyy lähes yhtä suljettuna kuin tuo Pohjois-Korea ulkomaalaisilta, tuo touhu alkaa vain maksamaan jo aivan tolkuttomasti, suomalaisille yrityksille ja veronmaksajille, jotka tämän kaiken loppupelissä kustantavat.
Tuumailin, että missähän kohtaa pitäisi ottaa se vastuu itselleen kuuntelijana, kun Savossa ollaan, mutta ajattelin jättää sen toiseen kertaan ja nauttia vaan.

No se toinen tori
Piipahdettiinpa seuraavana torstaina sitten Joensuun torilla. Siellä alkoi klo 15, niin sanottu iltatori juu. Kello oli tietysti muutaman tunnin erolla Kuopion mokomaan ja viikonpäivä eri, mutta ei se kerro kaikkea, vielä varsinkin, kun kyseessä oli iltatori.
Päätimme että syömme jotain pientä suolaista, ennen kuin myöhemmin illalla kotiin päästyämme lyödään grilli tulille ja atuloita naksutellen todetaan, erään hyvin paljon kunnioittamani kapteenin sanoin ny rillataan.

Mitäpä löytyi
Ruokailupaikoista itse torin alueella oli auki thaimaalainen ja vietnamilainen toriravintola sekä muutama koju, jotka myivät karjalanpiirakoita ja lörtsykauppias. Suomalaiset Peräkärrykioskit loistivat puhtaan valkoisina ovet kiinni.
No ei ollut huono vaihtoehto popsia taas vietnamilaista friteerattua kanaa ja riisiä, mutta tuntui aivan käsittämättömältä, että iltatorin aikaan kannattaa pitää kioskit kiinni, ennen kaikkea parhaaseen turistiaikaan kun ihmiset palailevat rannoilta, katsomasta nähtävyyksiä jne. Jotkin grillikioskit availivat myöhemmin oviaan, mutta reilusti iltatorin alkamisen jälkeen.

Lompakko
Varsinkin, kun jokainen, joka on hiukankin ollut hereillä viime aikoina tietää, että suomalaiset ihan oikeasti lomailevat Suomessa ja heillä, jos ei jollekin ole tullut mieleen, on muuten se sama matkakassa mukana, kuin että he lähtisivät lomallaan katsomaan miten se palmu kasvaa ja kookospähkinä putoaa, saati miten palvelu pelaa.

Tori sinänsä varmasti täytti kaikki turvaetäisyyden mitat, ruokatelttojen lisäksi kojuja oli todella niukasti, joitakin vihannes- ja marjamyyjiä, vaatteita myyviä kauppiaita jne. väljyyttä oli reilusti.
Toivottavasti tulevan kauppahallin osalta ei tulla käymään samanlaista 30- vuotista kiukuttelu teatteria, kuin toriparkin osalta käytiin, ihan vaan vinkkinä, tervetuloa 2020 luvulle.

Myös muualla havaittua
Kirjoittelin aikaisemmin blogissani, kun ajelimme pitkin Suomen vyötäröä, ja kävimme Niiralan raja-aseman luona kurkistamassa, olisiko siellä avoimena olevaa kahvilaa, luonnollisesti siellä oli paikat kiinni koska rajaliikenne on äärimmäisen vähäistä.
Fundeerasimme, että kyllähän niitä kahviloita löytyy, levähdysalueilla olevia teltta kahvipaikkoja ja vastaavia. Siispä keula kohti länttä, idässä kun oli se delta, ei erikoisjoukot vaan pikkuisen erilainen pienempi veijari.

Vaan kuis se sitten meni
Vastaan tuli useitakin houkuttelevia ja mielenkiintoisia paikkoja, jossa olisi voinut hörpätä mocat ja syödä jotain suolaista tai miksei myös imelää. Kilometritolppa toisensa jälkeen jäi kaukaisuuteen ja tilanne näytti jopa hiukan vakavalta.
Siinä vaiheessa nälkä soitteli jo kylkiluita ja vatsa kurnutti kuin lemmenkipeä jasmakko lumpeenlehden eessä, eli höyryävä kafee vaihtui päivälliseen. Mutta kun kello oli juuri napsahtanut klo 16.00, eli siis virka-aika oli päättynyt ja kahviloiden ovet toisensa jälkeen oli suljettu tarkasti kuin sveitsiläinen kello.

Kilometreittäin taivalta
Meni muuten melko tovi ja kilometri ennen kuin löytyi vihdoin kahvila ravintola mikä oli auki. Ja niinpä muuten tuo kyseinen paikka, sitten kuittasi näiden muidenkin matkan varrella olleiden ovensa sulkeneiden kahviloitten saamatta jääneet, tulot omaan kassaansa.

Kuva ja lupa kuvan julkaisuun markkinointitoimisto Tovari / kuvia Suomesta

Ajattelua
Mietimme ajellessamme, miksi ovet suljetaan jo tuohon aikaan, edelleenkin siihen parhaimpaan loma eli turistiaikaan. Kuvitellaanko että kun käki kiekaisee tai vaikkapa pieraisee klo 16.00, turisti pysähtyy, sulkee lompakkonsa ja siirtyy stand by tilaan eikä tee muuta kuin odottaa aamua.
Aamulla sitten käynnistää itsensä kello on 07.00 ja avaa lompakon ja saa autonsa avaimet takaisin, että lomanvietto ja nähtävyyksiin tutustuminen voi jatkua taas klo 16.00 asti

Markkinointiako
Suomessa ja varsinkin Itä-Suomessa jaetaan kaikenlaista hankerahaa matkailuun ja sen markkinointiin ja yhteistyöverkostojen luomiseen, joskus on pakko hiukan kyseenalaistaa sen tehokkuutta, samalla tavalla kuin kaikkea muutakin, julkisella verorahalla tapahtuvaa toimintaa mitä tässä maassa harjoitetaan.

Vahvuuksia
Toivoisin, että siinä saataisiin vieläkin enemmän aikaan. Nuo ajoittaiset kauniit sanat ja korulauseet eivät tuota ainoastaan tulosta. Olisipa hienoa nähdä enemmän niitä aitoja vahvuuksia markkinoinnissa kuten puhdas koskematon luonto ja sen tuomat mahdollisuudet, etätyön mahdollistava infra ja asuntojen edullisuus, lasten turvallinen kasvuympäristö, liikuntamahdollisuudet ja korkeakoulut ja yliopistot.

Se iloko
Sen vinkin näin Etelä-Suomesta kotoisin olevana sanon ja annan, haudatkaa vihdoinkin se lause siitä, että ilo elää Pohjois-Karjalassa johonkin lootaan ja piilottakaa se perimmäiseen ja pimeimpään nurkkaan mitä löydätte, ettei sitä enää kukaan koskaan löydä, ja jos joku kuvittelee, ettei sitä iloa ole myös muualla Suomessa, olisi aika herätä ruususen unesta.

Kaikesta huolimatta mukavaa ja rentoa ja valoisaa kesää kaikille, nautitaan siitä kun sitä taas on

Asiakaspalvelu, mites se sitten menikään, oliko sitä

Muutama sana omasta asiakaspalvelu taustasta
Olen tehnyt useamman vuosikymmenen asiakaspalvelutyötä, toistakymmentä vuotta asentaen erilaisia laitteita asiakkaille ja samalla antanut käyttöopastukset, kouluttanut uusia työntekijöitä, toiminut pitkälti toistakymmentä vuotta B2B myyntimiehenä sekä monessa muussa tehtävässä.

Itseasiassa lähes kaikki meistä on jossain määrin jollain tavalla asiakaspalvelijoita ja lähes jokainen kohtaa päivittäin useita asiakaspalvelun ammattilaisia kaupoissa, partureissa, autoliikkeissä jne. eli kontakteja ja kokemuksia on jokaisella monenlaisia.

Pieni tuumaus
Tuo asiakkaan kuunteleminen ja hänen asiansa sisäistäminen ja asiakkaan tuottaman tiedon ymmärtäminen, kärsivällisyys ja ongelman ratkaisuhakuisuus sekä keskeisyys ovat eräs monista asiakaspalveluammattitaidon merkeistä, ja on hienoa, kun sellaista kohtaa. Jokaisen asiakaspalvelu työtä tekevän olisi syytä muistaa, että hänellä on kaksi korvaa mutta vain yksi suu.

Asiakaspalvelija
Asiakaspalvelijahan on se henkilö, joka on niin sanotusti etulinjassa, asiakas rajapinnassa. Hän voi edistää ja auttaa hyvin paljon asiakkaan ja yrityksen yhteistyön syventymisessä, monesti olemalla se ratkaiseva tekijä. Mutta huonosti hoidettu tai unohdettu asiakaspalvelu voi tuhota täysin asiakas suhteen tai vahingoittaa esimerkiksi asiakkaan tuntemaa luottamusta yritystä kohtaan, toisin sanoen aika paljon vartijana.

Kokemuksia asiakaspalvelusta viikon varrelta
Kävimme viime viikolla kolmessa erilaisessa kahvilassa ja ravintolassa asiakkaana. Ensin piipahdettiin uimarannan ja leirintäalueen vastaanoton yhteydessä olleessa kahvilassa juomassa mocat ja popsimassa mustikkapiirakat. Ja tietysti uimassa
Seuraavana oli vuorossa yksityisomistuksessa oleva kesäkautena toimiva ravintola, jonka palveluihin kuuluu myös ylläpitää majoituksia, vierasvenesatamaa ja caravan aluetta.
Kolmas ravintola, jossa asioimme, oli suomalaisen keskusliikkeen omistama ravintola, onneksi ei ketju mallinen vaan enemmänkin yksilöllinen.

Tyrmäävän huonoja lauseita ja asenteita
Joimme kahvit ja popsimme mustikkapiirakat uimarannan ja leirintäalueen luona olleessa kahvilassa uinnin jälkeen ja ollessamme lähdössä pois kahvilasta, keskustelimme kassalla olleen henkilön kanssa, joka oli jonkinlaisessa johtavassa tehtävässä kyseisessä paikassa.

Sammakoita suusta.
Keskustelun aikana häneltä pääsi sarja niin sanottuja sammakoita suustaan, joita ei ikinä pitäisi sanoa tuollaisessa paikassa. Hän totesi, että onneksi täällä ei ole niitä eteläsuomalaisia lomalla ja vierailulla levittämässä corona virusta, vaan etupäässä vain paikallisia ihmisiä.
Hän ilmoitti, ettei hän edes halua niitä eteläsuomalaisia kyseiseen paikkaan tuomaan kyseistä tautia, eli asenne ja viesti oli hyvin negatiivinen, suorastaan manaava.

Puuskahdus
Katselin vaivihkaa kahvilassa olleiden ihmisten ilmeitä, ja niillä, jotka olivat lauseet kuulleet, oli tyrmistynyt ilme. Luulenpa, että asian kuulleista tuntui monesta varmaankin, kuin olisi heitetty kylmää vettä päälle, ellei jotain vielä pahempaa. Joukossa oli selvästi ihmisiä, jotka olivat tulleet muualta kuin lähialueilta.

Kyseinen kaupunki sijaitsee kahden isomman kaupungin välissä, joten matkailijoita pysähtyy kyseiseen paikkaan siirtyessään kaupungista toiseen. Kyseessä on myös paikkakunta, joka panostaa runsaasti euroja matkailun edistämiseen ja pyrkii saamaan matkailijoita tutustumaan paikkakunnan erilaisiin nähtävyyksiin ja tapahtumiin.

Mahdollisia seurauksia
On varma, että tuollaisella asenteella ja asiakaspalvelulla sekä asiakkaitten kohtaamisella saa aikaan runsaasti negatiivista ilmapiiriä, joka heijastuu laajallekin alueelle ihmisten keskuudessa, jotka lomailevat ja matkailevat eri puolilla Suomea.

Onhan tunnettu tosiasia, että negatiivinen palaute leviää moninkertaisesti positiiviseen palautteeseen verrattuna ja varsinkin nykyään sosiaalinen media levittää tietoa uskomattomalla nopeudella, eli tilanne meni niin sanotusti vihkoon.
Jätän kertomatta kyseisen paikkakunnan nimen, saatikka sijainnin Suomessa.

Toinen kokemus
Toinen kokemus asiakaspalveluammattitaidosta oli täysi vastakohta edelliseen saamaamme kokemukseen, ja nyt voin sanoa isoilla kirjaimilla myös paikkakunnan ja ravintolan nimen positiiviseen sävyyn.
Kävimme Rääkkylän Paksuniemessä sen satamaravintolassa ruokailemassa, joka on yksityisomistuksessa, nyt voi sanoa, että asiakaspalvelu ja asiakkaiden huomioiminen oli aivan erinomaista ja yksilöllistä.

Kesäkeidas
Paikalla on maukkaan ruoan ja asiakaspalvelun suhteen laajalle levinnyt hyvä maine, josta kertoo esimerkiksi se, että hyvin laajalta alueelta Suomea, saapuu ajoittain isojakin seurueita syömään ja viihtymään.
Ravintola avaa toimintansa keväällä ja sulkee ovensa jälleen syksyn saapuessa, eli toimii parhaan turistikauden minkä huomaa vierailijoista.
Ravintolatoimen lisäksi alueella on vierasvenesatama, caravan alue ja aittamajoitusta ja löytyy alueelta jopa kesäteatterikin.

Kolmas kertako toden sanoo
Kolmannen kerran sillä viikolla kävimme Joensuussa, erään keskusliikkeen omistamassa ravintolassa, ravintola Aittarannassa.
Tarjoilija, joka otti tilauksen vastaan ja hoiti tilauksemme aina laskuun asti, oli todella ammattitaitoinen, selkeästi alan koulutuksen saanut ammattilainen, joka piti hyvän huolen meistä koko ateriamme aikana, kysyen monesti esimerkiksi maistuuko ruoka, onko kaikki hyvin, tarvitsemmeko vaikkapa lisää juotavaa eli osasi erinomaisen asiakaspalvelun lisäksi niin sanotun lisämyynnin ilman, että asiakas tuntisi itsensä missään vaiheessa vaivaantuneeksi.

Hyvä fiilis
Näistä kahdesta viimeisimmästä paikasta jäi hyvä fiilis, niissä koki olevansa niin sanotusti hyvissä käsissä, joissa asiakas ei tunne olevansa tusinatavaraa ja kävelevä lompakko, vaan henkilö, jonka tarpeen eli nälän voittaminen ja ravintolassa viihtyminen oli selkeästi ravintolan ja henkilökunnan tavoite.

Loppujen lopuksi
Lomailu ja reissaaminen Suomessa on ihan kliffaa touhua, paljon on nähtävää ja koettavaa ja tuottaa isosti mukaviakin muistoja, niistä huonoista niin ei ole väliä.

Rapiseeko se aamulla
Sukupolvien ero rapinassa
Aamu tuimaan ajattelin aamiaispöydässä aamiaista nauttiessani, rapiseeko se vai ei, kyllä se rapisee, jee!
Kuulun varmasti siihen ikäluokkaan, sukupolveen, joka on ahminut lapsesta asti aamuiset uutiset painetusta printistä jo silloin, kun esimerkiksi aamujen tv-lähetykset olivat hyvin kaukainen märkä uni suomalaisille tv- yhtiöille.

Hypistelyä
Muistissa on hyvin ne hetket, kun tapetin kokoinen sanomalehti, avattuna peitti koko aamiaispöydän ja mietti, olikohan se voiastia tuossa urheilusivun paikkeilla vai ulkomaan uutisten kohdalla, jossa kerrottiin uudesta kauppasopimuksesta Neuvostoliiton kanssa.
Toisella aukeamalla poliittisesti hiukkasen itään kallellaan oleva toimittaja kävi läpi amerikkalaisten toimia Vietnamissa, päivitteli sodan tapahtumia ja jutun alla leipäkori ruisleipineen, saattoi olla hautautuneena sinne kuin sotilas taisteluhautaan.

Aamiainen
Pidän edelleen tuosta sanomalehtien hypistelystä ja rapistelusta, kiireettömänä aamuna siinä aamiaispöydässä, kahvikupin äärellä. Tosi nykyään sanomalehtien koko on kohdannut inflaation, ja ne ovat kutistuneet kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä tai jalokivet sinä hetkenä, kun pulahtaa eli putoaa jäiseen avantoon, seurauksena ne kokevat hetkellisesti saman kovan kohtalon.

Ne urheilu uutiset ja sarjakuvat
Urheilusivuilla käytiin läpi vaikkapa yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuja ja jääkiekon MM- kisoja Suomessa 1970-luvulla ja kuinka Jarno Saarinen kukisti Giacomo Agostinin RR- radalla.
Tärkeää nuorelle oli tietysti sarjakuvat, esimerkkeinä Sotamies Masa, Kippari Kalle ja Fantomin seikkailut pahiksia vastaan. Niitä tuli tavattua sormet musteen tahrimina, ja sen jälkeen sormenjälkiä joka paikaan jättäen, tietysti kovasti kehuja saaden.

Sukupolvien välinen ero
Median lukutaito on nykynuorilla aivan uskomatonta, asioiden sisäistäminen ja tiedostaminen tapahtuu, suit sait sukkelaan.
Nykyaikana varsinkin nuorempi sukupolvi lukee yhä enenemässä määrin tapahtumat ja uutiset sähköisen median tuottamina erilaisilta digitaalisilta alustoilta, skrollaten nopeasti sivustosta toiseen siirtyen. Niin se maailma muuttuu, Eskoni, niin se muuttuu.

Nopeus
Tiedon määrä ja nopeus nykyisessä digitaalisessa maailmassa on sellaista, että heikkoa hirvittää, jos joku vaikka naittaa autonsa lyhtypylvään kanssa ns. pikku pöhnässä, on juttu uutisissa kaikkien luettavana jo muutamassa minuutissa, lehtitalon tai muun uutisia välittävän tahon kautta, saati sosiaalisen median eri sivuilla.
Siinä olisi saattanut entisaikojen latojalta pumppu hyrskähtää muutamia ylimääräisiä kierroksia. ja sormet olla epätietoisia niille tulevien komentojen nopeudesta ja määrästä, mitä kovalevy korvien välistä lähettää.

Elämäntapa
Se miten nykyään toimitaan ja tehdään, on yhtä oikein kuin se, miten tehtiin ennen, lukiessa painettua mediaa. Silkka mahdollisuus tehdä näin nykyaikaisesti antaa mahdollisuuden pysyä itselleen tärkeiden asioiden keskipisteessä ja ajan tasalla lähes reaaliaikaisesti.
Myönnän itse käyttäväni ja seuraavani aktiivisesti sähköistä mediaa, niin kaupallista kuin sosiaalistakin jatkuvasti, mutta kenties nostalgisoin hiukan tuon paperin tuoksua, rapinaa, painomusteen tuomia tahroja ja joskus hankalaa sivujen kääntämistä ja sitä edelleen kadonnutta voiastiaa. Sitä varten on onneksi viikonloput.
Hyviä lukuhetkiä kaikille lukijoille, lukeminen on kliffaa.

Retki Ylä-Karjalan kautta Koillis-Savoon, siirtyikö vastuu kuuntelijoille

Perjantai aamu avautui puolipilvisenä, valo välkehti makuuhuoneeseen sälekaihtimien välistä sängylle kuin yrittäen herätellä nukkuvia. Päätettiin herättyämme että,tänään vaimoni viimeisenä lomapäivänä pidetään sataprosenttisesti vapaapäivä, ei tehdä mitään piha tai kotitöitä.
Hetken kuitenkin takaraivossa tai selkäytimessä kolkutteli mukamas huono omatunto, kun ei lähtenyt karsimaan maakellarin katolla kasvavaa vatukkoa tai ollut polttopuita pilkkomassa tuleville vuosille.

Järki voitti
Kaikesta itse moralisoinnista huolimatta kiskaistiin heti aamusta päällysvaatteet ylle, otettiin ilmoitustaululta ennakkoäänestys kirjekuoret mukaan ja hypättiin jousille, suuntana lähellä oleva leipomokahvila.
Oli suorastaan nautinnollista syödä hyvä tukeva aamiainen, puuron, uunituoreiden sämpylöiden, tuoksuvan kahvin sekä maukkaista tuoreista vihanneksista ja leikkeleistä nauttien valmiiksi katettuna.

Suunnitelmia, onko niitä?
Mietiskeltiin aamiaispöydän äärellä, mihin päin Suomea lähtisimme ajelemaan, olisiko suuntana itä ja siellä olevat nähtävyydet ja sodan aikaiset taistelualueet tai vaikkapa Saimaan ja Savonlinnan suuntaan, arpajaiset reissun suunnasta voitti pohjoinen.

Kohti pohjoista
Lopulta päätimme lähteä kohti pohjoista, ilman sen kummempaa määränpäätä. Eipä ehditty kovinkaan kauan huristella, kun näimme tie reunassa puulevylle tikkukirjaimin kirjoitettuna tekstin ”Myllykirppis”.
Jalka suoraksi stopparille ja sataa oikeaan, no ei nyt ihan kuitenkaan sataa, kuten Badding biisissään lauleskeli. Nyt ei ollut tarkoitus olla sorateiden Rubinstein, vaan edetä rauhallisesti.

Muisti palaa pätkittäin
Tovi veivattiin ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle kunnes saavuttiin vanhan maalaistalon pihapiiriin. Samassa molemmat huomattiin, hitto täällä on käyty aiemminkin, silloin saavuttiin pihapiiriin tyystin eri reittiä pohjoisen suunnasta, eli ei ollut kyse varhaisesta dementiasta.
Muistettiin jopa muistin vakuudeksi, että ostimme silloin täältä muutamia mattoja.

Ostoksia ilman myyjää
Vanhassa tallissa on itse kirpputori ja heti oven pielessä vieraskirja ja rasia, joka hoiti kassan virkaa. Rasian vieressä oli kirjoitettu ohjelappu asiakkaille suurin piirtein näin: Jos myyjää ei ole paikalla, niin laita se summa rasiaan mikä hinta on tuotteeseen merkitty. Jos siinä taas ei ole hintalappua, pudota silloin sopiva summa, tähän samaan rasiaan.

Luottamus
Myyjällä on kyllä aivan mahtava luottamus ihmisiin, ja me olimme ja haluamme ehdottomasti olla jatkossakin tuollaisen luottamuksen arvoisia, eli raha raosta vilahti, kolikot pohjalle kilahti.
Nalle Puh keksipurkki ja Arabian leivinjauheastia saivat uuden hyvän kodin.

Kahvila Hedwigin Helmi
Matka jatkui 6 tietä pohjoiseen ja saavuimme Juuan kohdalle, käännös vasempaan ja kohti keskustaa. Kahvihammasta jo kolotti Puu Juuan läpi ajellessamme, kun näimme kahvilan.
Kyltissä luki kahvila Hedwigin Helmi, jalka jarrulle ja kurvaten parkkipaikalle. Täytyy sanoa, että olipa upea ensikokemus tästä paikasta, äärimmäisen ystävällinen henkilökunta, joka todella ottaa vieraat vastaan lämpimästi ja hyvin ystävällisesti.
Sisälle kahvilaan astuessaan tuntee hyvän olon fiiliksen, kiireettömyyden, samalla korkean tyylitajun ja viihtyisyyden. Vitriini notkuu herkullisia leivonnaisia ja kahvilan eri tiloissa on mukavasti esillä erilaisia tuotteita, joita voisi ajatella vievänsä tuliaisina ystäville.

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan. (HUOM. Tämä ei ole kaupallista mainontaa vaan rehellinen oma mielipide)
Bonuksena yläkerrassa vielä kirppis niille, jotka haluavat kierrellä ja kierrättää.

Kohti alueita, jossa vastuu siirtyy kuuntelijoille
Kahvittelun jälkeen suuntasimme keulan kohti länttä, jossa on kuulemma suunnattomia alueita ja selkosia, joissa vastuu siirtyy kuuntelijoille, kun natiivi ryhtyy kertomaan juttuja ja tarinoita.
Taas kurvailtiin pitkät pätkät korpien keskellä, vaarojen laelta toiselle nousten, välillä pienien kylien läpi ajaen, ajoittain stoppaillen ja kuvia napsien, kunnes saavuimme Luikonlahteen.
Täällä on näkemisen arvoinen huoltoasema, josta tulee vaikutelma, että viimeisin aikamerkki on saapunut joskus viime vuosituhannen loppupuolella. Omalla tavalla viihtyisä, omaleimainen paikka, johon ei kaiken maailman trendit, ketjut ja digitalisaation ihmeellisyydet ole päässeet vaikuttamaan, vaan tunnelma on lähes Kaurismäkeläinen.

Tuusniemi
Taas hypättiin jousille ja keula kohti etelää, vettä tuli nyt taivaalta enemmän kuin saavista ehtii kaatamaan ja hiekkatie kohti Tuusniemeä oli enemmän kuoppaa kuin tietä.
Perille päästyämme taivaalla rupesi taas näkymään vanha taivas ja aurinko armas kuivas satehen.

Kahvila x 3
Kas, taas kahvilaan. Tuusniemen satamassa on uudehko satamakahvila palveluineen ja caravan alueineen. Mocat, munkit ja jätskit nenän eteen, elämä maistui lomalle.
Viereisestä pöydästä rouva ryhtyi kertomaan kivisistä ringeistä ja muista sataman alueella olevista nähtävyyksistä, samoin että läheisessä viihdekeskukseen oli syksyllä tulossa tapahtuma, jossa olisi esiintymässä suomalaisia eturivin artisteja.
Samalla vaivihkaa udellen ummet ja lammet meiltä, mistäs sitä on tultu ja mihin ollaan menossa, tuli väistämättä mieleen se kuuntelijan vastuu.

Kotiin
Käkikello rupesi näyttämään jo sellaisia lukemia, että olisi aika lähteä kurvailemaan kohti kotia ”linnunpönttöjä” varoen, ei ollut kiinnostusta enempää kartuttaa valtion pohjatonta kirstua ja Marinin aamiaispöytä tarjoilua.
Loppujen lopuksi varsin rentouttava, kiireetön ja mukava reissu. Melko kirppis, kauppa ja kahvila pitoinen sellainen.
No kesälomat ovat edessä, silloin lähdetään pidemmälle tripille pitkin Suomea. Heips kukkuu ja heissuli vei.

Sauna

Tuo paikka, joka on suomalaisille pyhistä pyhin paikka, jossa tittelit ja asemat ropisee yltä, sitä mukaa kun vaatteet vähenevät. Paikka, joka on monesti tunnelmaltaan lähes hauras ja herkkä, ajan pysäyttävä ja hiljentävä.
Joskus sauna on täynnä riemua, iloista kiljumista, veden loisketta ja kikatusta. Paikka, jossa lapset viihtyvät keskenään, leikkivät ja kertovat kilpaa toisilleen millainen on seuraava hyppy laiturilta veteen, onko se pommi vai peräti loiskaus.

Meditoiva
Saunassa lämpö ja rauhoittumisen tunne on lähes meditoiva, varmastikin jokainen saunoja kokee saunomisen omalla tavallaan, toiset vain peseytymistä ajatellen, toiset osana hyvän olon tavoitteluna, nautintona, joka vie ajatukset arjen kiireestä ja stressistä pois ja jota, on odottanut osana tulevan viikonlopun mökki reissua erilaisilla mielikuvilla höystettynä.

Tuoksu
Varmastikin jokaisella saunojalla on oma mieltymys saunan tuoksusta. Itse pidä vanhojen hyvässä kunnossa olevien puhtaiden puulämmitteisten saunojen tuoksuista ja ilmapiireistä.
Siellä tuoksuu ajan saatossa seiniin tarttunut mieto savu. Leveillä lauteilla odottavasta, kiulun vieressä olevista tuoreista itse tehdyistä vihdoista nouseva, lämmön tuottama koivunlehtien tuoksu.

Se fiilis
Puunkantotelineessä olevista valkokylkisistä koivuklapeista lähtevä kuiva kalahdus, kun kiukaan tulipesässä loimuavaan tuleen lisätään puita, ja piipusta nouseva savu, liikkuu hitaasti, kuin ohjattuna veden pintaa pitkin hipoen kadoten hitaasti näkymättömiin.

Istuskella saunan kuistilla kaikessa rauhassa, odotellen saunan lämpenemistä, kuunnella ja katsella, vain nauttien kiireettömyydestä kaikessa rauhassa, siinä on fiilikset aika lailla kohdillaan.

Valmisteluita

Saunan ristikkokuvioidusta ikkunasta näkyvä auringon valossa kimalteleva ja liplatteleva vesi, mielihyvää entisestään, ja ikkunalaudalle on nostettu pesuaineita odottamaan saunojia. Vesipadassa lämpenevät pesuvedet, josta sitä nostetaan lauteilla odottaviin pesuvateihin ja koetellaan sopivaa veden lämpötilaa.

Savusauna
Varsinainen saunojen Rolls Royce on savusauna, voi kiesus mitkä löylyt. Hyvä kiuas hönkäisee sellaiset lämmöt, jotka ovat vailla vertaa. Lämpö ja kosteus ympäröi saunojan kuin ohuenohut harso, jota ei voi koskettaa, saati vangita, vain nauttia.

Bonuksena aamulla, jos ei muista mitä illalla tuli tehtyä, peiliin vilkaistessa huomaa tietynlaisen värimuutoksia itsessään. Kun saunomisen aikana on nojaillut pitkin seiniä ja hieronut kuviteltuja savuja silmistään nokisilla käsillään, muistuttaa enemmän hormiin humpsahtanutta nuohoojaa kuin puhtoista saunojaa, mutta se on sen väärti.

Se turve
Toinen värimuutos tulee, kun joku rouva tai neiti hieraisee turvenaamion kasvoilleen ja kiipeää saunan lauteille. Hetken kuluttua laskeutuen alas ollen entistäkin hehkeämpi ja viehättävä.
Tosin viherpipertäjät ovat kait tämänkin tavan pistämässä monttuun, kun tuo kaikki turpeen käyttö on demonisoitu hyvin huolellisesti, eli rouvat ja neidit joutunevat keksimään todennäköisesti uuden kauneudenhoito tavan.

Vilvoittelu
Kesällä veden äärellä on mukava pulahtaa raikkaaseen veteen saunomisen lomassa, penkillä istuskellen seurata ohi kulkevan purjeveneen hidasta mutta tasaista etenemistä. Kuivan maan mökillä on taasen kiva istahtaa kaivon kannelle, hörpätä kirkasta ja kylmää kaivovettä, katsella lintujen touhuja ja jutella saunakavereiden kanssa. Miksei kylmä olutkin maistuisi.

Railakkuutta
Toki saunomiseen kuuluu myös joskus railakkuus, yhdessä olon hieno fiilis, vaikka polttareissa, joissa juhlitaan ja nautitaan, ja tietysti pikkiriikkisen, koetellaan polttareiden keskipistettä.
Kavereiden kanssa kalareissuilla käydä läpi päivän tapahtumia, manaten tietysti sitä suurta joka juuri karkasi siinä veneen vierellä, tai mökki talkoiden yhteydessä, napostellen samalla herkkuja kuin juomia.

Saunoja
Varmasti lähes jokainen suomalainen on saunomisen asiantuntija vailla vertaa, lähes jokaisella on se oma mieltymyksensä ja tapansa saunoa eli oikeita tapoja on yhtä monta kuin saunojakin, se on suunnaton rikkaus.

Ei varmaan tarvitse olla selvännäkijä huomatakseen, että itse pidän saunomisesta, itse asiassa naputtelen tätä blogia juuri saunasta tulleena, kylmä juoma koneen vieressä ja herkullinen pizza lautasella, eli kippis ja kulaus.

Sukututkimusta ja DNA:ta

Talven pimeinä hetkinä päätin, että olisi aika kurkistaa kauas sukuni saloihini isäni puolelta ja selvitellä sen tuntematonta historiaa.

Tutkimuksen aloitus
Ryhdyin uppoutumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle niin kirkon kuin muiden toimijoiden arkistoihin, liityin Suomen sukuseura yhdistykseen ja pyrin verkostoitumaan mahdollisimman moneen suuntaan asian suhteen.

Lähtökohdat
Alkutekijät olivat melko hankalat, hyvin monet sukulaiset olivat jo menehtyneitä ja niihin, jotka olivat vielä hengissä ei ollut tullut pidettyä yhteyttä, muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Toinen hankaloittava asia oli valtavat ikäerot, esimerkiksi isäni oli syntynyt muutama vuosi sisällissodan jälkeen, ja isoäitini 1880 luvulla, eli kaksi sukupolven välinen aika jana on noin 140 vuotta. Isoisästä, joka oli kuollut jo ennen isäni syntymää ei ollut tietoa alussa tuskin lainkaan.

Koulutus ja oppiminen
Havaitsin että olisi kenties jonkinlainen sukututkimukseen liittyvä koulutus olisi ollut paikallaan ja auttanut asiassa, mutta kun tuo perhanan covid virus riehui pitkin planeettaa ja Krista Kiuru kumppaneineen pisti koko Suomen sekaisin ja esti lähiopiskelun vaikkapa kansalaisopistossa, välillä meno alkoi muistuttaa liki liikekannallepanoa.

Vanhat dokumentit
Nopeasti kävi selväksi, että vanhojen kirkonkirjojen tekstien tutkimiseen piti paneutua hyvin maltillisesti, riippuen oliko kirjurilla ollut sulkakynä tikissä vai takussa, ajoittain teksti oli jopa sen näköistä, että kärpänen oli käynyt vetämässä kroolit mustepullossa ja sen jälkeen harrastanut parkouria ja muita voltteja sisältäviä liikkeitä paperilla tekstin sijaan.

Kieli
Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin niin kieli, jolloin kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä oli Ruotsin kieli, höystettynä joskus erittäin kimuranteilla kirjaimilla ja kirjoitustavalla. Muutama hetki meni, kun joskus selvitteli tekstiä ja mielessään näki sen apteekkarin, joka pystyy lukemaan lääkäreidenkin kirjoittamia harakanvarpaita, hänelle tuon tekstin lukeminen tuskin olisi tuottanut samaa tuskaa kuin itselleni.

Sukupuu
Käytin apunani muutamia sukututkimukseen tehtyjä sivustoja kuten Family Search, Geni ja Myheritage. Yhdysvalloissa on kirkko, jonka jäsenet olivat aikoinaan käyneet kuvaamassa arkistoista tietosuojan sallimia dokumentteja, ilmeisesti etsien, kirkkonsa jäsenien sukua tms, käytin heidän arkistojaan hyväksi.

Sukupuun luominen
Loin sukupuuta sitä mukaa kun löysin esivanhempiani. Rajasin aluksi sitä siten että selvittelin sukupolvi kerrallaan sukulaisuuksia, mutta myönnän että välillä halusin hiukan nollata korvien väliä ja etenin sukupolvesta toiseen suoraan ja hain sitten myöhemmin enemmän tietoja lapsista, syntymistä ja kuolemista.
Hakeminen ja sukupuun teko on vielä pahasti kesken, digitekniikan opiskelu on vienyt runsaasti aikaa ja kapasiteettia harmailta aivosoluilta.

Tuloksia
Pian sukututkimuksen aloittamisen ja historian tietoihin yhä syvemmälle siirtyessä kävi selväksi, että elämä oli ollut yksinkertaisempaa, monesti fyysisesti hyvin raskasta ja köyhääkin. Arkistotiedoissa ryhtyi vilisemään niin piikoja, renkejä ja torppareita, hiukan harvinaisempia olivat virkamiehet ja sotilaat

Kohtaloita
Kovia kohtaloita tuli vastaan myös, kuten isoisoisovanhempani, jotka olivat syntyneet 1800 luvun toisella vuosikymmenellä, olivat ensin menettäneet pienen 3 kk ikäisen lapsen ja torpparina ollut isoisoisoisäni kuoli myöhemmin 37 vuoden ikäisenä ja hänen vaimonsa jäi yksin kahden lapsen kanssa. Vanhin lapsi joutui tapahtuman jälkeen lähtemään sukulaisen luokse vieraalle paikkakunnalle rengiksi.

Ja se dna
Sain omilta lapsiltani syntymäpäivälahjaksi dna tutkimuksen, eli hyvin tähdätty sylkäisy putkeen ja paketti taipaleelle. joidenkin viikkojen kuluttua tuli vastaukset, ja täytyy myöntää, että tutkijat ovat viettäneet aikaansa muualla kuin viinilasien ääressä tutkiessaan ihmisten geenejä.

Loppujen lopuksi
Oli jos jonkinlaista yleistä ja tarkkaa tutkimustulosta. Muuttoreitit Afrikasta tai vaikkapa oliko oikean käden etusormi pidempi kuin vasemman prosenttimäärinä, jne. valtava määrä tietoa, joiden läpikäymisessä menee tovi. Muuten sekin selvisi, että suku ei ole sieltä Uralin suunnalta.

Kaukaisia serkkuja
Sukulaisia, 2 ja 3 polven serkkuja löytyi satoja pitkin maailmaa, jossain vaiheessa olisi tarkoitus perehtyä niihin enemmänkin. Suosittelen perehtymään omaan sukuhistoriaan, sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, tulipa tästä taas pitkä stoori, no voi voi.

Ajatuksia omasta aikuisopiskelustani

On aika lyödä nippuun ajatuksia aikuisopiskelijana opiskelusta, toimimisena osana eri ikäisten ja eri elämän vaiheissa olevien aikuisten keskuudessa. Ensimmäinen asia, joka tulee ajatuksiin, on hyvä fiilis, on ollut ilo ja kunnia saada keskustella, vaihtaa ajatuksia, imeä ja oppia suunnattomasti toisten ihmisten kokemuksista niin siviili kuin työelämässä.

On ollut rikkaus, että ryhmässä on ollut kaiken ikäisiä jäseniä molemmista sukupuolista, joista jokainen on tuonut siihen omat tavat, arvot ja asenteet rohkeasti mukaan. Itse kuulun varmaankin tuohon ryhmän vanhempaan ikäluokkaan, mutta siitä huolimatta koen, että olen kaiketi vielä tilanteen tasalla.

keskustelut, jotka ovat olleet ajoittain hyvinkin syvällisiä, ovat tehneet minut nöyräksi, kun joku ryhmän jäsen on saattanut avata omaa elämäänsä ja sen eri tilanteita ja tapahtumia. siinä ei voi kuin kuunnella ja kunnioittaa toista ihmistä.
Itse opiskelu on ollut monipuolista, ammattitaitoa- ja esimerkiksi esiintymis- varmuutta lisäävää ja hyvin opettavaista, jossa ei olla kuunneltu puuduttavia luentoja toisensa perään, vaan se on ollut osallistavaa. Jokainen on saanut tuoda ja joutunut tuomaan oman panoksensa opiskeluprosessiin.

Monimuotoiset ja monipuoliset tehtävät ovat osalta rikastaneet ryhmätehtäviä esimerkkinä liiketoimintasuunnitelman laatiminen, joissa välillä oltiin tehtävässä todella syvällä ja syvässä päädyssä tai yksilön, opiskelijan omassa tehtävissä luoda vaikkapa itsestään myyvä ja näyttävä Linkedin profiili.

Ammattitaitoiset ja mukaansa tempaavat valmentajat merkitsevät paljon. Tässä opiskelu jaksossa, jota kävin digitaalisen markkinoinnin alueelta, olen saanut kokea mitä on todella ammattitaitoinen koulutus. On ollut hienoa saada työskennellä motivoituneiden asiansa osaavien ihmisten keskuudessa

Nöyrä kiitos ja syvä kumarrus niin opiskelu kavereilleni kuin kouluttajillemme

Digiaika vaatii panostuksia

Digitaalisuus on ollut osa yhteiskuntaamme ja elämäämme jonkin aikaa, mutta nyt viime vuosina digitekniikka ja sen eri mahdollisuudet ja sen suomat sovellutukset ovat rynnistäneet viimeistäänkin jo sinne punamaalilla maalattuihin mummonmökkeihin, halusipa sitä tai ei.
Itse päätin ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja ryhtyä opiskelemaan ja päivittämään digi osaamistani, niin tekniikan kuin myynnin ja markkinoinnin sektoreilta. Tekniikan puolelta vastaan tuli entuudestaan jonkin verran tuttuja asioita kuten vaikkapa Google analytics.

Innostuin opiskellessani jopa kirjoittamaan blogeja, joita luodessani törmäsin isosti paljon digitekniikan eri sovelluksiin. WordPress ohjelmassa, sivuston ulkoasun, julkaisun tai ulkoasuun liittyvien erilaisten vimpainten, asetusten ja ohjelmien käyttöä hyödyntääkseen on opeteltava tekniikkaa hyvin runsaasti. Kieltämättä kun antoi kirjoittamiselle käden se vei saman tien koko miehen.

Oppimista
Digimarkkinoinnin puolelta tuli vastaan useita asioita, joita en ollut tarvinnut ammatillisesti aiemmin. Olen työskennellyt vuosia B2B sektorilla myyntimiehenä mm elintarviketeollisuudessa, jossa tehtäviini kuului myös sisällön tuottaminen, mainos– ja markkinointi materiaalin luominen sekä konsultoinnit.
Digimarkkinointiin liittyvät opinnot avasivat uusia ikkunoita ajatusmaailmaani ja tapaani lähestyä asioita. Digimarkkinointi mahdollistaa asiakkaan tavoittamisen ja kohtaamisen samanaikaisesti usealta eri suunnalta, erilaisilla tasoilla, ja ennen kaikkea asiakkaan omia mieltymyksiä myötäillen.

Se myös antaa markkinoinnille ja myyjille työkalut saada selville asiakkaan mahdolliset tarpeet, hankinnat ja jopa asiakkaan tulevaisuudessa eteen tulevat hankinnat ja tarpeet, ennen kuin he ovat itse tiedostaneet niitä ja sitä kautta olla auttamassa asiakasta heidän liiketoiminnoissaan.
Asia, josta olen hiukan huolissani, on joidenkin päättäjien asennoituminen ja asenteet digitekniikan tulemiseen. Vaikuttaa siltä, että ajoittain sitä vähätellään ja jopa demonisoidaan. Nyt jos koskaan tulisi yritysten ja yhteiskunnan panostaa runsaalla kädellä, suorastaan turbovaihteella ja isolla lompakolla digiosaamiseen, digitalisointiin ja itse digitekniikkaan.

Suomi
Suomi on siirtynyt koronan aiheuttaman etätyöjakson aikana kukon askeleen niin tiedonsiirron kuin digitekniikan puolella eteenpäin, mutta se tuskin riittää. Hyvin lähellä tulevaisuudessa on tulossa jyrkkä nousukausi, jolloin on syytä olla heti piikkipaikalla digi osaamisessa, muuten mahdollisuudet sen hyödyntämiseen valuvat kuin hiekka sormien välistä ja jäljelle jää vain roskat.

Tätä mahdollisuutta ei pidä hukata, Suomessa on huippuosaamista digitekniikassa, mutta nyt sitä pitäisi lisätä ja saada siirtymään osaamista kaikille käyttäjille ja ennen kaikkea yrityksille koska kohta maailma on taas avoin ja sitten mennään.

Iloista ja terveellistä kevättä kaikille.