Sukututkimusta ja DNA:ta

Talven pimeinä hetkinä päätin, että olisi aika kurkistaa kauas sukuni saloihini isäni puolelta ja selvitellä sen tuntematonta historiaa.

Tutkimuksen aloitus
Ryhdyin uppoutumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle niin kirkon kuin muiden toimijoiden arkistoihin, liityin Suomen sukuseura yhdistykseen ja pyrin verkostoitumaan mahdollisimman moneen suuntaan asian suhteen.

Lähtökohdat
Alkutekijät olivat melko hankalat, hyvin monet sukulaiset olivat jo menehtyneitä ja niihin, jotka olivat vielä hengissä ei ollut tullut pidettyä yhteyttä, muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Toinen hankaloittava asia oli valtavat ikäerot, esimerkiksi isäni oli syntynyt muutama vuosi sisällissodan jälkeen, ja isoäitini 1880 luvulla, eli kaksi sukupolven välinen aika jana on noin 140 vuotta. Isoisästä, joka oli kuollut jo ennen isäni syntymää ei ollut tietoa alussa tuskin lainkaan.

Koulutus ja oppiminen
Havaitsin että olisi kenties jonkinlainen sukututkimukseen liittyvä koulutus olisi ollut paikallaan ja auttanut asiassa, mutta kun tuo perhanan covid virus riehui pitkin planeettaa ja Krista Kiuru kumppaneineen pisti koko Suomen sekaisin ja esti lähiopiskelun vaikkapa kansalaisopistossa, välillä meno alkoi muistuttaa liki liikekannallepanoa.

Vanhat dokumentit
Nopeasti kävi selväksi, että vanhojen kirkonkirjojen tekstien tutkimiseen piti paneutua hyvin maltillisesti, riippuen oliko kirjurilla ollut sulkakynä tikissä vai takussa, ajoittain teksti oli jopa sen näköistä, että kärpänen oli käynyt vetämässä kroolit mustepullossa ja sen jälkeen harrastanut parkouria ja muita voltteja sisältäviä liikkeitä paperilla tekstin sijaan.

Kieli
Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin niin kieli, jolloin kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä oli Ruotsin kieli, höystettynä joskus erittäin kimuranteilla kirjaimilla ja kirjoitustavalla. Muutama hetki meni, kun joskus selvitteli tekstiä ja mielessään näki sen apteekkarin, joka pystyy lukemaan lääkäreidenkin kirjoittamia harakanvarpaita, hänelle tuon tekstin lukeminen tuskin olisi tuottanut samaa tuskaa kuin itselleni.

Sukupuu
Käytin apunani muutamia sukututkimukseen tehtyjä sivustoja kuten Family Search, Geni ja Myheritage. Yhdysvalloissa on kirkko, jonka jäsenet olivat aikoinaan käyneet kuvaamassa arkistoista tietosuojan sallimia dokumentteja, ilmeisesti etsien, kirkkonsa jäsenien sukua tms, käytin heidän arkistojaan hyväksi.

Sukupuun luominen
Loin sukupuuta sitä mukaa kun löysin esivanhempiani. Rajasin aluksi sitä siten että selvittelin sukupolvi kerrallaan sukulaisuuksia, mutta myönnän että välillä halusin hiukan nollata korvien väliä ja etenin sukupolvesta toiseen suoraan ja hain sitten myöhemmin enemmän tietoja lapsista, syntymistä ja kuolemista.
Hakeminen ja sukupuun teko on vielä pahasti kesken, digitekniikan opiskelu on vienyt runsaasti aikaa ja kapasiteettia harmailta aivosoluilta.

Tuloksia
Pian sukututkimuksen aloittamisen ja historian tietoihin yhä syvemmälle siirtyessä kävi selväksi, että elämä oli ollut yksinkertaisempaa, monesti fyysisesti hyvin raskasta ja köyhääkin. Arkistotiedoissa ryhtyi vilisemään niin piikoja, renkejä ja torppareita, hiukan harvinaisempia olivat virkamiehet ja sotilaat

Kohtaloita
Kovia kohtaloita tuli vastaan myös, kuten isoisoisovanhempani, jotka olivat syntyneet 1800 luvun toisella vuosikymmenellä, olivat ensin menettäneet pienen 3 kk ikäisen lapsen ja torpparina ollut isoisoisoisäni kuoli myöhemmin 37 vuoden ikäisenä ja hänen vaimonsa jäi yksin kahden lapsen kanssa. Vanhin lapsi joutui tapahtuman jälkeen lähtemään sukulaisen luokse vieraalle paikkakunnalle rengiksi.

Ja se dna
Sain omilta lapsiltani syntymäpäivälahjaksi dna tutkimuksen, eli hyvin tähdätty sylkäisy putkeen ja paketti taipaleelle. joidenkin viikkojen kuluttua tuli vastaukset, ja täytyy myöntää, että tutkijat ovat viettäneet aikaansa muualla kuin viinilasien ääressä tutkiessaan ihmisten geenejä.

Loppujen lopuksi
Oli jos jonkinlaista yleistä ja tarkkaa tutkimustulosta. Muuttoreitit Afrikasta tai vaikkapa oliko oikean käden etusormi pidempi kuin vasemman prosenttimäärinä, jne. valtava määrä tietoa, joiden läpikäymisessä menee tovi. Muuten sekin selvisi, että suku ei ole sieltä Uralin suunnalta.

Kaukaisia serkkuja
Sukulaisia, 2 ja 3 polven serkkuja löytyi satoja pitkin maailmaa, jossain vaiheessa olisi tarkoitus perehtyä niihin enemmänkin. Suosittelen perehtymään omaan sukuhistoriaan, sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, tulipa tästä taas pitkä stoori, no voi voi.