Kategoria: Yleinen

Retki Ylä-Karjalan kautta Koillis-Savoon, siirtyikö vastuu kuuntelijoille

Perjantai aamu avautui puolipilvisenä, valo välkehti makuuhuoneeseen sälekaihtimien välistä sängylle kuin yrittäen herätellä nukkuvia. Päätettiin herättyämme että,tänään vaimoni viimeisenä lomapäivänä pidetään sataprosenttisesti vapaapäivä, ei tehdä mitään piha tai kotitöitä.
Hetken kuitenkin takaraivossa tai selkäytimessä kolkutteli mukamas huono omatunto, kun ei lähtenyt karsimaan maakellarin katolla kasvavaa vatukkoa tai ollut polttopuita pilkkomassa tuleville vuosille.

Järki voitti
Kaikesta itse moralisoinnista huolimatta kiskaistiin heti aamusta päällysvaatteet ylle, otettiin ilmoitustaululta ennakkoäänestys kirjekuoret mukaan ja hypättiin jousille, suuntana lähellä oleva leipomokahvila.
Oli suorastaan nautinnollista syödä hyvä tukeva aamiainen, puuron, uunituoreiden sämpylöiden, tuoksuvan kahvin sekä maukkaista tuoreista vihanneksista ja leikkeleistä nauttien valmiiksi katettuna.

Suunnitelmia, onko niitä?
Mietiskeltiin aamiaispöydän äärellä, mihin päin Suomea lähtisimme ajelemaan, olisiko suuntana itä ja siellä olevat nähtävyydet ja sodan aikaiset taistelualueet tai vaikkapa Saimaan ja Savonlinnan suuntaan, arpajaiset reissun suunnasta voitti pohjoinen.

Kohti pohjoista
Lopulta päätimme lähteä kohti pohjoista, ilman sen kummempaa määränpäätä. Eipä ehditty kovinkaan kauan huristella, kun näimme tie reunassa puulevylle tikkukirjaimin kirjoitettuna tekstin ”Myllykirppis”.
Jalka suoraksi stopparille ja sataa oikeaan, no ei nyt ihan kuitenkaan sataa, kuten Badding biisissään lauleskeli. Nyt ei ollut tarkoitus olla sorateiden Rubinstein, vaan edetä rauhallisesti.

Muisti palaa pätkittäin
Tovi veivattiin ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle kunnes saavuttiin vanhan maalaistalon pihapiiriin. Samassa molemmat huomattiin, hitto täällä on käyty aiemminkin, silloin saavuttiin pihapiiriin tyystin eri reittiä pohjoisen suunnasta, eli ei ollut kyse varhaisesta dementiasta.
Muistettiin jopa muistin vakuudeksi, että ostimme silloin täältä muutamia mattoja.

Ostoksia ilman myyjää
Vanhassa tallissa on itse kirpputori ja heti oven pielessä vieraskirja ja rasia, joka hoiti kassan virkaa. Rasian vieressä oli kirjoitettu ohjelappu asiakkaille suurin piirtein näin: Jos myyjää ei ole paikalla, niin laita se summa rasiaan mikä hinta on tuotteeseen merkitty. Jos siinä taas ei ole hintalappua, pudota silloin sopiva summa, tähän samaan rasiaan.

Luottamus
Myyjällä on kyllä aivan mahtava luottamus ihmisiin, ja me olimme ja haluamme ehdottomasti olla jatkossakin tuollaisen luottamuksen arvoisia, eli raha raosta vilahti, kolikot pohjalle kilahti.
Nalle Puh keksipurkki ja Arabian leivinjauheastia saivat uuden hyvän kodin.

dav

Kahvila Hedwigin Helmi
Matka jatkui 6 tietä pohjoiseen ja saavuimme Juuan kohdalle, käännös vasempaan ja kohti keskustaa. Kahvihammasta jo kolotti Puu Juuan läpi ajellessamme, kun näimme kahvilan.
Kyltissä luki kahvila Hedwigin Helmi, jalka jarrulle ja kurvaten parkkipaikalle. Täytyy sanoa, että olipa upea ensikokemus tästä paikasta, äärimmäisen ystävällinen henkilökunta, joka todella ottaa vieraat vastaan lämpimästi ja hyvin ystävällisesti.
Sisälle kahvilaan astuessaan tuntee hyvän olon fiiliksen, kiireettömyyden, samalla korkean tyylitajun ja viihtyisyyden. Vitriini notkuu herkullisia leivonnaisia ja kahvilan eri tiloissa on mukavasti esillä erilaisia tuotteita, joita voisi ajatella vievänsä tuliaisina ystäville.

dav

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan. (HUOM. Tämä ei ole kaupallista mainontaa vaan rehellinen oma mielipide)
Bonuksena yläkerrassa vielä kirppis niille, jotka haluavat kierrellä ja kierrättää.

Kohti alueita, jossa vastuu siirtyy kuuntelijoille
Kahvittelun jälkeen suuntasimme keulan kohti länttä, jossa on kuulemma suunnattomia alueita ja selkosia, joissa vastuu siirtyy kuuntelijoille, kun natiivi ryhtyy kertomaan juttuja ja tarinoita.
Taas kurvailtiin pitkät pätkät korpien keskellä, vaarojen laelta toiselle nousten, välillä pienien kylien läpi ajaen, ajoittain stoppaillen ja kuvia napsien, kunnes saavuimme Luikonlahteen.
Täällä on näkemisen arvoinen huoltoasema, josta tulee vaikutelma, että viimeisin aikamerkki on saapunut joskus viime vuosituhannen loppupuolella. Omalla tavalla viihtyisä, omaleimainen paikka, johon ei kaiken maailman trendit, ketjut ja digitalisaation ihmeellisyydet ole päässeet vaikuttamaan, vaan tunnelma on lähes Kaurismäkeläinen.

Tuusniemi
Taas hypättiin jousille ja keula kohti etelää, vettä tuli nyt taivaalta enemmän kuin saavista ehtii kaatamaan ja hiekkatie kohti Tuusniemeä oli enemmän kuoppaa kuin tietä.
Perille päästyämme taivaalla rupesi taas näkymään vanha taivas ja aurinko armas kuivas satehen.

Kahvila x 3
Kas, taas kahvilaan. Tuusniemen satamassa on uudehko satamakahvila palveluineen ja caravan alueineen. Mocat, munkit ja jätskit nenän eteen, elämä maistui lomalle.
Viereisestä pöydästä rouva ryhtyi kertomaan kivisistä ringeistä ja muista sataman alueella olevista nähtävyyksistä, samoin että läheisessä viihdekeskukseen oli syksyllä tulossa tapahtuma, jossa olisi esiintymässä suomalaisia eturivin artisteja.
Samalla vaivihkaa udellen ummet ja lammet meiltä, mistäs sitä on tultu ja mihin ollaan menossa, tuli väistämättä mieleen se kuuntelijan vastuu.

Kotiin
Käkikello rupesi näyttämään jo sellaisia lukemia, että olisi aika lähteä kurvailemaan kohti kotia ”linnunpönttöjä” varoen, ei ollut kiinnostusta enempää kartuttaa valtion pohjatonta kirstua ja Marinin aamiaispöytä tarjoilua.
Loppujen lopuksi varsin rentouttava, kiireetön ja mukava reissu. Melko kirppis, kauppa ja kahvila pitoinen sellainen.
No kesälomat ovat edessä, silloin lähdetään pidemmälle tripille pitkin Suomea. Heips kukkuu ja heissuli vei.

Sauna

Tuo paikka, joka on suomalaisille pyhistä pyhin paikka, jossa tittelit ja asemat ropisee yltä, sitä mukaa kun vaatteet vähenevät. Paikka, joka on monesti tunnelmaltaan lähes hauras ja herkkä, ajan pysäyttävä ja hiljentävä.
Joskus sauna on täynnä riemua, iloista kiljumista, veden loisketta ja kikatusta. Paikka, jossa lapset viihtyvät keskenään, leikkivät ja kertovat kilpaa toisilleen millainen on seuraava hyppy laiturilta veteen, onko se pommi vai peräti loiskaus.

Meditoiva
Saunassa lämpö ja rauhoittumisen tunne on lähes meditoiva, varmastikin jokainen saunoja kokee saunomisen omalla tavallaan, toiset vain peseytymistä ajatellen, toiset osana hyvän olon tavoitteluna, nautintona, joka vie ajatukset arjen kiireestä ja stressistä pois ja jota, on odottanut osana tulevan viikonlopun mökki reissua erilaisilla mielikuvilla höystettynä.

Tuoksu
Varmastikin jokaisella saunojalla on oma mieltymys saunan tuoksusta. Itse pidä vanhojen hyvässä kunnossa olevien puhtaiden puulämmitteisten saunojen tuoksuista ja ilmapiireistä.
Siellä tuoksuu ajan saatossa seiniin tarttunut mieto savu. Leveillä lauteilla odottavasta, kiulun vieressä olevista tuoreista itse tehdyistä vihdoista nouseva, lämmön tuottama koivunlehtien tuoksu.

Se fiilis
Puunkantotelineessä olevista valkokylkisistä koivuklapeista lähtevä kuiva kalahdus, kun kiukaan tulipesässä loimuavaan tuleen lisätään puita, ja piipusta nouseva savu, liikkuu hitaasti, kuin ohjattuna veden pintaa pitkin hipoen kadoten hitaasti näkymättömiin.

Istuskella saunan kuistilla kaikessa rauhassa, odotellen saunan lämpenemistä, kuunnella ja katsella, vain nauttien kiireettömyydestä kaikessa rauhassa, siinä on fiilikset aika lailla kohdillaan.

Valmisteluita

Saunan ristikkokuvioidusta ikkunasta näkyvä auringon valossa kimalteleva ja liplatteleva vesi, mielihyvää entisestään, ja ikkunalaudalle on nostettu pesuaineita odottamaan saunojia. Vesipadassa lämpenevät pesuvedet, josta sitä nostetaan lauteilla odottaviin pesuvateihin ja koetellaan sopivaa veden lämpötilaa.

Savusauna
Varsinainen saunojen Rolls Royce on savusauna, voi kiesus mitkä löylyt. Hyvä kiuas hönkäisee sellaiset lämmöt, jotka ovat vailla vertaa. Lämpö ja kosteus ympäröi saunojan kuin ohuenohut harso, jota ei voi koskettaa, saati vangita, vain nauttia.

Bonuksena aamulla, jos ei muista mitä illalla tuli tehtyä, peiliin vilkaistessa huomaa tietynlaisen värimuutoksia itsessään. Kun saunomisen aikana on nojaillut pitkin seiniä ja hieronut kuviteltuja savuja silmistään nokisilla käsillään, muistuttaa enemmän hormiin humpsahtanutta nuohoojaa kuin puhtoista saunojaa, mutta se on sen väärti.

Se turve
Toinen värimuutos tulee, kun joku rouva tai neiti hieraisee turvenaamion kasvoilleen ja kiipeää saunan lauteille. Hetken kuluttua laskeutuen alas ollen entistäkin hehkeämpi ja viehättävä.
Tosin viherpipertäjät ovat kait tämänkin tavan pistämässä monttuun, kun tuo kaikki turpeen käyttö on demonisoitu hyvin huolellisesti, eli rouvat ja neidit joutunevat keksimään todennäköisesti uuden kauneudenhoito tavan.

Vilvoittelu
Kesällä veden äärellä on mukava pulahtaa raikkaaseen veteen saunomisen lomassa, penkillä istuskellen seurata ohi kulkevan purjeveneen hidasta mutta tasaista etenemistä. Kuivan maan mökillä on taasen kiva istahtaa kaivon kannelle, hörpätä kirkasta ja kylmää kaivovettä, katsella lintujen touhuja ja jutella saunakavereiden kanssa. Miksei kylmä olutkin maistuisi.

Railakkuutta
Toki saunomiseen kuuluu myös joskus railakkuus, yhdessä olon hieno fiilis, vaikka polttareissa, joissa juhlitaan ja nautitaan, ja tietysti pikkiriikkisen, koetellaan polttareiden keskipistettä.
Kavereiden kanssa kalareissuilla käydä läpi päivän tapahtumia, manaten tietysti sitä suurta joka juuri karkasi siinä veneen vierellä, tai mökki talkoiden yhteydessä, napostellen samalla herkkuja kuin juomia.

Saunoja
Varmasti lähes jokainen suomalainen on saunomisen asiantuntija vailla vertaa, lähes jokaisella on se oma mieltymyksensä ja tapansa saunoa eli oikeita tapoja on yhtä monta kuin saunojakin, se on suunnaton rikkaus.

Ei varmaan tarvitse olla selvännäkijä huomatakseen, että itse pidän saunomisesta, itse asiassa naputtelen tätä blogia juuri saunasta tulleena, kylmä juoma koneen vieressä ja herkullinen pizza lautasella, eli kippis ja kulaus.

Sukututkimusta ja DNA:ta

Talven pimeinä hetkinä päätin, että olisi aika kurkistaa kauas sukuni saloihini isäni puolelta ja selvitellä sen tuntematonta historiaa.

Tutkimuksen aloitus
Ryhdyin uppoutumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle niin kirkon kuin muiden toimijoiden arkistoihin, liityin Suomen sukuseura yhdistykseen ja pyrin verkostoitumaan mahdollisimman moneen suuntaan asian suhteen.

Lähtökohdat
Alkutekijät olivat melko hankalat, hyvin monet sukulaiset olivat jo menehtyneitä ja niihin, jotka olivat vielä hengissä ei ollut tullut pidettyä yhteyttä, muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Toinen hankaloittava asia oli valtavat ikäerot, esimerkiksi isäni oli syntynyt muutama vuosi sisällissodan jälkeen, ja isoäitini 1880 luvulla, eli kaksi sukupolven välinen aika jana on noin 140 vuotta. Isoisästä, joka oli kuollut jo ennen isäni syntymää ei ollut tietoa alussa tuskin lainkaan.

Koulutus ja oppiminen
Havaitsin että olisi kenties jonkinlainen sukututkimukseen liittyvä koulutus olisi ollut paikallaan ja auttanut asiassa, mutta kun tuo perhanan covid virus riehui pitkin planeettaa ja Krista Kiuru kumppaneineen pisti koko Suomen sekaisin ja esti lähiopiskelun vaikkapa kansalaisopistossa, välillä meno alkoi muistuttaa liki liikekannallepanoa.

Vanhat dokumentit
Nopeasti kävi selväksi, että vanhojen kirkonkirjojen tekstien tutkimiseen piti paneutua hyvin maltillisesti, riippuen oliko kirjurilla ollut sulkakynä tikissä vai takussa, ajoittain teksti oli jopa sen näköistä, että kärpänen oli käynyt vetämässä kroolit mustepullossa ja sen jälkeen harrastanut parkouria ja muita voltteja sisältäviä liikkeitä paperilla tekstin sijaan.

Kieli
Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin niin kieli, jolloin kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä oli Ruotsin kieli, höystettynä joskus erittäin kimuranteilla kirjaimilla ja kirjoitustavalla. Muutama hetki meni, kun joskus selvitteli tekstiä ja mielessään näki sen apteekkarin, joka pystyy lukemaan lääkäreidenkin kirjoittamia harakanvarpaita, hänelle tuon tekstin lukeminen tuskin olisi tuottanut samaa tuskaa kuin itselleni.

Sukupuu
Käytin apunani muutamia sukututkimukseen tehtyjä sivustoja kuten Family Search, Geni ja Myheritage. Yhdysvalloissa on kirkko, jonka jäsenet olivat aikoinaan käyneet kuvaamassa arkistoista tietosuojan sallimia dokumentteja, ilmeisesti etsien, kirkkonsa jäsenien sukua tms, käytin heidän arkistojaan hyväksi.

Sukupuun luominen
Loin sukupuuta sitä mukaa kun löysin esivanhempiani. Rajasin aluksi sitä siten että selvittelin sukupolvi kerrallaan sukulaisuuksia, mutta myönnän että välillä halusin hiukan nollata korvien väliä ja etenin sukupolvesta toiseen suoraan ja hain sitten myöhemmin enemmän tietoja lapsista, syntymistä ja kuolemista.
Hakeminen ja sukupuun teko on vielä pahasti kesken, digitekniikan opiskelu on vienyt runsaasti aikaa ja kapasiteettia harmailta aivosoluilta.

Tuloksia
Pian sukututkimuksen aloittamisen ja historian tietoihin yhä syvemmälle siirtyessä kävi selväksi, että elämä oli ollut yksinkertaisempaa, monesti fyysisesti hyvin raskasta ja köyhääkin. Arkistotiedoissa ryhtyi vilisemään niin piikoja, renkejä ja torppareita, hiukan harvinaisempia olivat virkamiehet ja sotilaat

Kohtaloita
Kovia kohtaloita tuli vastaan myös, kuten isoisoisovanhempani, jotka olivat syntyneet 1800 luvun toisella vuosikymmenellä, olivat ensin menettäneet pienen 3 kk ikäisen lapsen ja torpparina ollut isoisoisoisäni kuoli myöhemmin 37 vuoden ikäisenä ja hänen vaimonsa jäi yksin kahden lapsen kanssa. Vanhin lapsi joutui tapahtuman jälkeen lähtemään sukulaisen luokse vieraalle paikkakunnalle rengiksi.

Ja se dna
Sain omilta lapsiltani syntymäpäivälahjaksi dna tutkimuksen, eli hyvin tähdätty sylkäisy putkeen ja paketti taipaleelle. joidenkin viikkojen kuluttua tuli vastaukset, ja täytyy myöntää, että tutkijat ovat viettäneet aikaansa muualla kuin viinilasien ääressä tutkiessaan ihmisten geenejä.

Loppujen lopuksi
Oli jos jonkinlaista yleistä ja tarkkaa tutkimustulosta. Muuttoreitit Afrikasta tai vaikkapa oliko oikean käden etusormi pidempi kuin vasemman prosenttimäärinä, jne. valtava määrä tietoa, joiden läpikäymisessä menee tovi. Muuten sekin selvisi, että suku ei ole sieltä Uralin suunnalta.

Kaukaisia serkkuja
Sukulaisia, 2 ja 3 polven serkkuja löytyi satoja pitkin maailmaa, jossain vaiheessa olisi tarkoitus perehtyä niihin enemmänkin. Suosittelen perehtymään omaan sukuhistoriaan, sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, tulipa tästä taas pitkä stoori, no voi voi.

Ajatuksia omasta aikuisopiskelustani

On aika lyödä nippuun ajatuksia aikuisopiskelijana opiskelusta, toimimisena osana eri ikäisten ja eri elämän vaiheissa olevien aikuisten keskuudessa. Ensimmäinen asia, joka tulee ajatuksiin, on hyvä fiilis, on ollut ilo ja kunnia saada keskustella, vaihtaa ajatuksia, imeä ja oppia suunnattomasti toisten ihmisten kokemuksista niin siviili kuin työelämässä.

On ollut rikkaus, että ryhmässä on ollut kaiken ikäisiä jäseniä molemmista sukupuolista, joista jokainen on tuonut siihen omat tavat, arvot ja asenteet rohkeasti mukaan. Itse kuulun varmaankin tuohon ryhmän vanhempaan ikäluokkaan, mutta siitä huolimatta koen, että olen kaiketi vielä tilanteen tasalla.

keskustelut, jotka ovat olleet ajoittain hyvinkin syvällisiä, ovat tehneet minut nöyräksi, kun joku ryhmän jäsen on saattanut avata omaa elämäänsä ja sen eri tilanteita ja tapahtumia. siinä ei voi kuin kuunnella ja kunnioittaa toista ihmistä.
Itse opiskelu on ollut monipuolista, ammattitaitoa- ja esimerkiksi esiintymis- varmuutta lisäävää ja hyvin opettavaista, jossa ei olla kuunneltu puuduttavia luentoja toisensa perään, vaan se on ollut osallistavaa. Jokainen on saanut tuoda ja joutunut tuomaan oman panoksensa opiskeluprosessiin.

Monimuotoiset ja monipuoliset tehtävät ovat osalta rikastaneet ryhmätehtäviä esimerkkinä liiketoimintasuunnitelman laatiminen, joissa välillä oltiin tehtävässä todella syvällä ja syvässä päädyssä tai yksilön, opiskelijan omassa tehtävissä luoda vaikkapa itsestään myyvä ja näyttävä Linkedin profiili.

Ammattitaitoiset ja mukaansa tempaavat valmentajat merkitsevät paljon. Tässä opiskelu jaksossa, jota kävin digitaalisen markkinoinnin alueelta, olen saanut kokea mitä on todella ammattitaitoinen koulutus. On ollut hienoa saada työskennellä motivoituneiden asiansa osaavien ihmisten keskuudessa

Nöyrä kiitos ja syvä kumarrus niin opiskelu kavereilleni kuin kouluttajillemme

Digiaika vaatii panostuksia

Digitaalisuus on ollut osa yhteiskuntaamme ja elämäämme jonkin aikaa, mutta nyt viime vuosina digitekniikka ja sen eri mahdollisuudet ja sen suomat sovellutukset ovat rynnistäneet viimeistäänkin jo sinne punamaalilla maalattuihin mummonmökkeihin, halusipa sitä tai ei.
Itse päätin ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja ryhtyä opiskelemaan ja päivittämään digi osaamistani, niin tekniikan kuin myynnin ja markkinoinnin sektoreilta. Tekniikan puolelta vastaan tuli entuudestaan jonkin verran tuttuja asioita kuten vaikkapa Google analytics.

Innostuin opiskellessani jopa kirjoittamaan blogeja, joita luodessani törmäsin isosti paljon digitekniikan eri sovelluksiin. WordPress ohjelmassa, sivuston ulkoasun, julkaisun tai ulkoasuun liittyvien erilaisten vimpainten, asetusten ja ohjelmien käyttöä hyödyntääkseen on opeteltava tekniikkaa hyvin runsaasti. Kieltämättä kun antoi kirjoittamiselle käden se vei saman tien koko miehen.

Oppimista
Digimarkkinoinnin puolelta tuli vastaan useita asioita, joita en ollut tarvinnut ammatillisesti aiemmin. Olen työskennellyt vuosia B2B sektorilla myyntimiehenä mm elintarviketeollisuudessa, jossa tehtäviini kuului myös sisällön tuottaminen, mainos– ja markkinointi materiaalin luominen sekä konsultoinnit.
Digimarkkinointiin liittyvät opinnot avasivat uusia ikkunoita ajatusmaailmaani ja tapaani lähestyä asioita. Digimarkkinointi mahdollistaa asiakkaan tavoittamisen ja kohtaamisen samanaikaisesti usealta eri suunnalta, erilaisilla tasoilla, ja ennen kaikkea asiakkaan omia mieltymyksiä myötäillen.

Se myös antaa markkinoinnille ja myyjille työkalut saada selville asiakkaan mahdolliset tarpeet, hankinnat ja jopa asiakkaan tulevaisuudessa eteen tulevat hankinnat ja tarpeet, ennen kuin he ovat itse tiedostaneet niitä ja sitä kautta olla auttamassa asiakasta heidän liiketoiminnoissaan.
Asia, josta olen hiukan huolissani, on joidenkin päättäjien asennoituminen ja asenteet digitekniikan tulemiseen. Vaikuttaa siltä, että ajoittain sitä vähätellään ja jopa demonisoidaan. Nyt jos koskaan tulisi yritysten ja yhteiskunnan panostaa runsaalla kädellä, suorastaan turbovaihteella ja isolla lompakolla digiosaamiseen, digitalisointiin ja itse digitekniikkaan.

Suomi
Suomi on siirtynyt koronan aiheuttaman etätyöjakson aikana kukon askeleen niin tiedonsiirron kuin digitekniikan puolella eteenpäin, mutta se tuskin riittää. Hyvin lähellä tulevaisuudessa on tulossa jyrkkä nousukausi, jolloin on syytä olla heti piikkipaikalla digi osaamisessa, muuten mahdollisuudet sen hyödyntämiseen valuvat kuin hiekka sormien välistä ja jäljelle jää vain roskat.

Tätä mahdollisuutta ei pidä hukata, Suomessa on huippuosaamista digitekniikassa, mutta nyt sitä pitäisi lisätä ja saada siirtymään osaamista kaikille käyttäjille ja ennen kaikkea yrityksille koska kohta maailma on taas avoin ja sitten mennään.

Iloista ja terveellistä kevättä kaikille.

Kevät omakotitalossa
Kevät tuo hetki, kun lumipeite vihdoin alkaa laskeutua, lapioitava ja lingottava lumi alkaa painamaan enemmän ja enemmän, lue selkä valittaa ja lumilingon hihna huutaa ajoittain hoosiannaa korkeilla sävelillä. Huomaat että autotallin takaosasta tuo samainen lumi on kääntänyt räystäskourun kiinnikkeissään abstraktiin muotoon, muistuttaen lähinnä metsään ajettua propellia ja alat sijoitella sitä to do listalle jonnekin 30-40 paikkeille.

Intomieli
Tässä vaiheessa vielä intoa puhkuen ryhdyt lapioimaan tallin edestä katolta tippuneita lumia seinän vierustalta pois, jotka uhkaavat siirtyä ikkunoiden kautta sisälle olevan, kaapelikelasta tehty pöydän päälle, joka odottaa kesäisiä kahvihetkiä ja silittelyitä puutarhassa. Kahden tunnin urakoinnin jälkeen tajuat, ettei loppua vielä ole saavutettu, kasvot punoittavat ja hiki virtaa. Perille päästyäsi vilkaiset älykelloa, johon olet laittanut treeniohjelmaksi grosstrainingin ja päivittelet kalorimäärää joka on kulunut ja mietit tovin, että mistähän kohtaa ne kalorit lähtivät ja korjaat tilanteen palkitsemalla itsesi ottamalla palautusjuoman eli raikkaan oluen, siinä samassa muistaen, että sinun piti käydä autolla hakemassa kylän rautakaupasta 45 mm uppokantaruuveja, siis vihkoon meni.

Tallin perukoilta alkaa vähitellen kevään kuluessa putkahtamaan esille erilaisia työkaluja ja samalla kiittää itseään, kun on muistanut laittaa säilöntäaineet koneiden polttoainetankkeihin ja käyttänyt niitä reilusti ennen talviunia.
Hissun kissun sieltä tupsahtavat ulos siirrettävät tikkaat, teräväkärkiset lapiot, kottareita unohtamatta, ensin tietenkin harmitellaan tyhjentynyttä rengasta ja sekamelskaa mikä on syntynyt kaamosväsymyksen aikana, kun on piipahtanut hakemassa ruuveja, työkaluja tai muita rekvisiittaan kuuluvia kapistuksia, kulkien kaiken läpilaskevissa puutarhakengissä jotka eivät mahdu kunnolla paksujen villasukkien verhoamiin jalkoihin sohjon ja lumen keskellä ja kokemusta lisää sekin kun kenkien pohjissa on liukkautta kuin Jutin luistimissa, siis kävely muistuttaa enemmänkin pantomiimin ja nykytanssin sekoitusta.

Ja ne alivuokralaiset
Lista tehtävistä asioista elää kuin kastemato märällä nurmikolla, välillä päät lähestyvät ajoittain toisiaan ja seuraavassa vaiheessa etääntyvät toisistaan valon nopeudella. Kun pihatiet on saatu kunnostettua ja haravat käynnistettyä alkaa saapua alivuokralaisia vaativalla äänellä ilmoittamaan tulostaan, siis kämpät siivoukseen. Tikkaat puun kylkeen ja huojuen kiipeämään korkeuksiin miettien miksi en jaksanut siivota näitä syksyllä, mistä tintit taas kyllä kiittivät talvipakkasilla, kun oli valmiiksi sisustettu ja hitusen lämpimämpi paikka viettää pitkät revontulien ajoittain valaisemat yöt.

Ja se grilli
Yksi kevään ehdottomista ellei ehdottomin ja odotetuin tapahtuma on kun grillit ulkoistetaan tallista pihamaalle, voi sitä tunnetta. Niiden talven jälkeinen pesu ja puhdistus tulee suoritettua pieteetillä, jokainen kohta puunataan ja jynssätään, kaasugrillikin saa pesuainepesun ja reilulla ja runsaalla vesisuihkulla suoritetun huuhtelun, samalla haaveillen ja melkeinpä tuoksun haistaen tulevista grillipihvien, kananrintafileiden, erilaisten vartaiden, makkaroiden ja kastikkeiden tuoksujen sekoituksesta ja ajatuksesta siitä miten mahtavat tuoksut leijailevat naapurien pihoille, joissa kärsitään tuoksukateudesta ja ilmoitetaan ilmassa olevan kauhea käry ja katku.
Auringon lämmön ja keväisen sateen jälkeen koivuihin puhkeaa pienet lehdet, jotka peittävät oksistossa olevan risukon, kukkien versot alkavat nousta penkeistään ja linnut visertävät.

Ilmat lämpenevät ja vaatteet vähenevät, housuista häviävät lahkeet ja paitojen hihat lyhenevät, maalipensseleitä tupsahtaa tinneripurkkeihin ja lapset tulevat polvet verillä kotiin kun fillarilla on tullut vedettyä ukemit soratiellä, vaikka tarkoitus oli hypätä vain hyppyristä kuin stunt moottoripyöräilijä konsanaan, jolta uran varrella on jäsenet pultattu toisiinsa titaanilevyillä useita kertoja.
Siinäpä ote kevät töistä ps. to do listalla on edelleen 20-30 tehtävää, mutta sehän tarkoittaa että elämä jatkuu

Ikämiehen digiloikka
Tapahtui Sauli Niinistön aikana, Sanna Marinin valtakaudella ja Krista Kiurun kiusatessa kansaa.
Hittolainen päätin ottaa todellisen henkilökohtaisen digikolmiloikan kohti bittiavaruutta, seurata trendien trendiä, olla ajan aallon harjalla koodaajien slogaaneiden viuhuessa korviin ja ohi. Ajatukset olivat sekaisin kuin lattialle pudonneella käkikellolla, joka mietti pitäisikö kukkua vai ei, jos nyt käkikello miettiä pystyy.

No niin asiaan, minulla on jo kohtuulliset pohjat, siis digitaalisuudesta niin käytön kuin kokemuksen kautta. Digitaalisuus on jo kauan sitten tupsahtanut elämään työn, koulutuksen ja arkipäiväisen käytön kautta. Taustana on mm: koulutusta ja olenpahan asentanut erilaisia teknisiä laitteita työssäni asiakkaille, ja puristaahan pelkästään vasenta rannetta älykello, joka ajoittain vihjaa, että pitäisi mukamas pistää töppöstä toisen eteen tai että kaloreita on taas kulunut tietty määrä, kun on esimerkiksi kaatanut, karsinut ja pilkkonut järjettömän kokoisia puita kuin mukamas aito ammattilainen, onneksi näitä ammattilaisia ei ole osunut samoille huudeille, uhkasi taas mennä puiden halailuksi eli palataan sorvin ääreen.

Digitaalisuus
Digitaalisuus on kaikkien huulilla ja jos ei huulilla niin ei siitä voi olla kuulematta puhuttavan, ajoittain kuulostaa siltä, että joku on keksinyt pyörän uudestaan tai ainakin vähintään elämän tarkoituksen. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin ja ainakin jollain lailla tekemisissä sen kanssa vaikkapa TV:tä katsoessaan tai pankissa asioidessaan, autoista puhumattakaan.
Jos reilut 50 vuotta sitten joku olisi tullut sanomaan, että sellaisella tupakkiaskin kokoisella muovikotelolla voit ottaa yhteyttä toiselle puolelle maailmaa, saati lähettää kuvan vaikkapa anopista Australiaan siltä istumalta, puhumattakaan että voitte pitää vaikka palaverin, olisi henkilöä toden näköisesti rauhoiteltu ja todettu että kohta helpottaa valkotakkinen on jo tulossa.

Onkohan digi asioissa ikäluokka eroja kovastikin
Luulenpa että digin kehitys tulee jakamaan jonkin verran ihmisiä varsinkin ikäluokittain, nuoret alle 30 v. ovat imeneet sen jo digituttipulloissa, mutta ikäihmisissä, siis huomattavasti minua vanhemmissa se saattaa olla hyvinkin vieras käsite ja asia, vaikka se on jo arkipäivää sitä ajattelematta.Eräs ystäväni oli joitakin vuosia sitten erään melko suuren organisaation luottamusmiehenä, maaseudulla sijaitsevalla paikkakunnalla.
Hän sai kyselyitä suurista postituskuluista tiedottamisessa ja miksi hän ei käytä sähköpostia jakelukanavana.
Selitys asiaan oli hyvin yksinkertainen, jota ei tiedostettu pääkallopaikalla, läheskään kaikilla ikäihmisillä ei ollut tietokonetta, saati älypuhelinta puhumattakaan minkäänlaisesta nettiyhteydestä. Postin kuljettama kirje oli ja kait on edelleenkin se ainut keino saada tieto perille, jos kirje nyt löysi yleensäkään perille. Veikkaan että kaverini saattoi tuumailla, pitäisikö heittäytyä navajoksi ja kokeilla savumerkkejä viestin kuljettamiseen.

Opiskelu
Siis minä ryhdyin opiskelemaan digimarkkinointia ja digitaalisia kanavia, höystettynä koodauksen häkellyttävällä maailmalla ja kaikella muulla mitä asiaan saattoi yhdistää.
Kieltämättä oli suorastaan hengästyttävää, kun opiskelin kahdella eri linjalla yhtaikaa. toinen opintolinja oli enemmän keskittynyt tekniseen puoleen ja toinen markkinoinnin sisältöihin vaikkapa yrityksen perustamiseen, markkinointisuunnitelmiin, kohdeasiakkaiden ja ryhmien profiilien luomiseen jne.
Siltä osin tuo oli jo jonkin verran tuttua kauraa. Olin myyntityössäni luonut mm. sisällöt yrityksen kotisivuille, fb sivut ja käyttänyt sen kävijäseurannassa käytettäviä työkaluja, järjestellyt yrityksen kaupalliset ja tuotekuvastot kuvauksineen jne. Tuossa mielessä oli mukava työskennellä pienemmässä organisaatiossa, joka mahdollisti monipuoliset tehtävät.

Palataanpa tuohon digikoulutukseen, jutut rönsyilevät kuin hattara, jonka on rustannut nuori opiskelija kolli joka kesätyönään, on päässyt kehräämään niitä huvipuiston kioskiin. Ohikulkevat vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat vieneet kaiken huomion ja keskittymiskyvyn, nostattaneet hymyn huulille ja luoneet lasittuneen katseen, itse asia eli hattaran valmistaminen on siirtynyt sujuvasti niin sanotusti kolmannelle kehälle.

Tuo digimarkkinoinnin koulutus oli ja on monipuolista ja kiinnostavaa ja antaa hyvät eväät jatkoon ja lisäsi omaa osaamistani ja ammattitaitoa. Webinaarit olivat mielenkiintoisia, ja niistä suurin osa oli mukaansa tempaavia.
Varmasti monelle ikäihmiselle, joilla tämä digiaika on tullut osaksi elämää varttuneemmalla iällä, on haasteita ja suorastaan vaikeuksia ja jopa vastustusta hypätä sen mukaan. Vuosikymmeniä on käyty viemässä kengillä hiekkaa pankkisaleihin niin kuin se eräs tyyppi aikoinaan sanoi, tai ollaan siitä tapetin kokoisesta sanomalehdestä luettu uutiset, syntymät ja varsinkin kuolinilmoitukset, jos vaikka joku, jonka tunsi, olisi vaihtanut hiippakuntaa.

Digiä tänä päivänä
Mutta digiloikasta vielä, uusia tekniikan vaatimia ja mukanaan tuomia aloja ja ammatteja pulpahtaa esille kuin sieniä sateella. Nyt olemassa oleviin ammatteihin se tuottaa myös erinomaisia uusia työkaluja. Ajatellaanpa vaikka maanviljelijää, joka päättää kaivattaa kesäisen lainehtivan viljapellon reunalle laskuojan, joka sivu juonena tarjoaa sakulle siis sille sammakolle leikki ja lemmenkentän.
Hän kilauttaa paikalliselle kaivinkoneyrittäjälle, joka kaahaa putket punaisina paikalle intoa täynnä kuin ilmapallo, ja saatuaan työselosteen ryhtyy tuumasta toimeen. Digitaalisuus mahdollistaa kaivinkoneen kuljettajalle tietysti koneen eri toimintojen tarkkailun, mutta erityisesti näytöiltä hän voi tarkkailla reaaliaikaisesti penkan kallistuksia ja ojan pohjan kallistumaa laskusuuntaan todella tarkasti, puhutaan varmaankin lähes sentin tarkkuudella.

Mielipiteitä, onko heitä
Tuntuu välillä, että ns. digikiihkoilijat ovat joskus unohtaneet, että tällaisia ihmisiäkin on. Monesti suomalaiset lähtevät joukolla jonkin ajankohtaisen ja sillä hetkellä pinnalla olevan teeman ja trendin mukaan, olkoon se vaikkapa aikoinaan osakkeiden hankkiminen tms.
Mutta tämä digiloikka ja julkinen keskustelu siitä, on kyllä asia, joka on esillä kaikkialla maailmassa esimerkkeinä vaikkapa Pohjois-Amerikka, Eurooppa jne. Asiaan painostetaan ko. asiaan jatkuvasti enemmän, Pohjois-Koreasta en tiedä, enkä kyllä välitäkään, siellä lienee ajankohtaisempia muut loikat.

Minä itse
Itselläni on jo sen verran ikää, että mietin enemmän kuin kaksi kertaa tätä opiskelu rypistystä, sitä tulenko tarvitsemaan sitä näin paljon tulevaisuudessa, lue eläkkeelle jäämiseen ei enää valtavan pitkä aika, mutta minä haluan pitää vielä itseni mukana tässä touhussa. Espanjan aurinkoranta ja palmupuu odottavat siellä tulevaisuudessa mutta ei vielä, antaa kookospähkinän kasvaa tovi.
Toden näköisesti, se mitä tulee olemaan reilun 40 vuoden kuluttua on varmasti ainakin osittain täysin hämärän peitossa, villi veikkaus että ympäristöön ja lääketieteeseen liittyvät asiat pomppaavat rajusti eteenpäin, mutta tärkein asia on, että pidämme itsemme inhimillisinä toisiamme kohtaan ja muistamme että me kaikki olemme ihmisiä.
Juuri nyt vauhti kiihtyy, kengän kärki osuu lähelle ponnistuslankkua, mieli tutisee ja arveluttaa, pelottaakin ja niin se loikka lähtee, digi nousee korkeuksiin ja taivas kirkastuu edessä, mieli on avoimena kuin Peter Panilla, lentäessään kohti mikä mikä maata, mitä kaikkea jännittävää vastaan siellä vielä tulisikaan.

Näillä askelilla ja tuumailuilla lyhyt pläjäys ajatuksia digimaailmasta ikämiehen harmaiden aivosolujen sopukoista
Hauskaa ja vähemmän koronaa sisältävää kevättä kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti ja tietysti myös niille, jotka jättivät lukemisen kesken.