Tavallinen keväinen lauantai päivä omakotitalossa

Kello ei rämise ja pärise saati ujella aamulla, siitä huolimatta sitä availee silmiään jo hiukan vaille kello kuusi. Sälekaihtimien välistä pilkistää valoa, kuin ilmoittaen uudesta energisestä päivästä, lämmöstä jonka aurinko tarjoaa pitkän ja pimeän talven jälkeen.
Normaali aamuinen viikonlopun rauhallinen heräily ja pyöriminen sängyssä, se houkuttelee toisen kissan hyppäämään myös sänkyyn. Kiireesti katti kipittää vaimon rinnan päälle makailemaan ja odottelee vaativana rapsutuksia ja silityksiä samalla huristen ja kehräten.

Ja liikkeelle
Ylös sängystä nousemista seuraa normaalit aamuiset rutiinit, kahvin keittoa, kissojen laatikon siivousta, ruoan laittamista jaloissa pyöriville kehnääville kateille.
Siinä kahvia hörppiessä ja paahtoleipää jyrsiessä tulee luettua samalla netistä viimeisimmät päivän uutiset, päivitettyä some päivitykset ja tarkkailtua samalla ikkunasta lintujen touhuja ja kevään hidasta mutta varmaa etenemistä. Mitähän on tapahtunut yöllä pihalla ja suunnitella päivän töitä.

Tietenkään ei voinut jättää katsomatta aikaisin aamulla tv stä tulevaa mainiota ruotsalaista huutokauppakesä sarjaa, jossa kaksi joukkuetta kisaa siitä kumpi tekee paremman tuloksen eli tilin huutokaupassa viidentuhannen kruunun panoksella. Aika rennon koukuttava ohjelma, sopii aamuun kuin nenä päähän, kyllä ruattalainen osaa.

Ambassador
Tässä kyseisessä jaksossa kundit voittivat mm tiukan tarjous kisan todella hyvästä Ambassador 5000 hyrräkelasta. Sen mukana oli täydelliset varusteet ja huoltovälineet ja kirsikkana kakun päällä se oli vielä alkuperäisessä suojakotelossa.
Asiasta avaruuteen, kun kyseinen kela julkaistiin aikoinaan, sitä kutsuttiin oikeutetusti kelojen Cadillaciksi. Huudon ostohinta oli 400 kruunua, tuomareiden kertoma todellinen arvo myyntihinnaltaan 4000 kruunua, kevyesti kymmenkertainen voitto.

Perunat ja vähän lisää kahvia
Päätettiin aamiaisen ja ohjelman jälkeen lähteä hankkimaan istutuslaatikkoa varten siemenperunoita. Eipä muuta kuin heti yhdeksän jälkeen hypättiin jousille ja kohti pikkuisen isompaa kirkkoa ja sen puoteja.
Se osoittautuikin hiukan hankalammaksi projektiksi se pottujen osto, vasta kolmannessa liikkeessä löytyi kyseisiä perunoita, joku muukin oli ollut samoilla asioilla liikkeellä, pääasia oli että pussi lähti völjyyn. Merkiksi valikoitui Annabelle, jos jota kuta se sattuu kiinnostamaan.

Perunoiden vihdoin löydyttyä suunta avoimena olevaan leipomoon, juomaan siellä mocat ja syömään törkeän hyvät vehnäset. Suut oli sananmukaisesti vehnäsellä kun jatkettiin taas taivalta. Toki matkaan tarttui noista muista puodeista hansikkaita, kalkkia, kompostinkuiviketta ja mukavan näköisiä kylttejä puutarhaan.

Tuttu juttu perhetuttu
Kotiin palattuamme sattui mukavasti kun, hyvä perhetuttu ajeli ohi ja pyöräili käymään pihalla. Turinoitiin pitkät jutut, kerrottiin kuulumiset, paljon oli tapahtunut asioita myös heillä, rohkeita juttuja.
Tapaamisen jälkeen kaupunki vaatetus pois, pihatyövaatteet päälle ja askareiden pariin, eihän sitä kaupunki retongeissa kasvimaalle. Kissat laskettiin samoin tein pihalle valjaissaan ulkoilemaan ja ihmettelemään lintujen loputonta laulantaa.

Viime hetken leikkaukset
Omenapuiden leikkaus oli jäänyt aiemmin keväällä hiukan kesken ja niinpä kipin kapin ylös tikkaille ja parturointi käyntiin. Leikkaillessani huomasin sitten, että läheinen linnunpönttö oli saanut sekä tikalta ja oravalta pahasti nenäänsä ja talven lumet oli viimeistellyt tuhotyön. Eipä olisi tintin enää turvallista asustaa moisessa rötiskössä.
Siispä pönttö pois puusta ja työkaluja röykkiöittäin esiin. Talven jäljiltä tuokin touhu tuntui taivaalliselta.

Sirkkeli, naulapyssy, mitta, työpöytä, akkuruuvari ja monet muut vempeleet pihalle ja heittäytyä heti kohta arkkitehdiksi. Kyllä se työkalun kosketus voi joskus tuntua hyvältä.
Uutta todella paksua vanerilevyä vanhojen tilalle, ja reikä pieneksi. Kun tikka seuraavan kerran koettelee pöntön kestävyyttä, otsalohkoa saattaa alkaa kivistämään kovastikin.

Hyvä syy rakennella lisää
”taloyhtiön puheenjohtajalta” eli rakkaalta vaimoltani tuli pyyntö rakentaa tukikehikko, myöskin tuon talven runteleman alppiruusun ympärille. Hetki kilkatusta, pörinää ja paukutusta ja uusi luomus oli saanut muotonsa, eipä tarvinnut siinä iIkeaa tai muuta mööpelifirmaa apuun.
Kiikutin kapistuksen kyseisen alppiruusun luokse, joka nimestään huolimatta asustelee tasamaalla, läheistä korkeaa kiveä lukuun ottamatta, tai ehkä juurikin sen takia se on se alppiruusu siis sen kiven, huh huh.

Heti kohta piti kiinnittää irronnut harava varteensa, olivat yllättäen päättäneet erota toisistaan, puuttui ruuvi päästä, taitaa se puuttua muuten muutamalta immeiseltä tuolla idän ihmemaassakin, se ruuvi, tai ainakin se on hyvinkin löysällä.

Rasvaa se olla pitää
Seuraava asia to do listalla olikin eri koneiden öljyjen tarkastus, nippojen etsintä ja rasvan tunkeminen niihin, toki saman homma oli tehtyä syksyllä, kyseessä ei ole dementiasta tai muistin löystymisestä. Mutta se ei kuulemma vara venettä kaada.
Mitähän lie tapahtunut siinä vitsissä kun savolaisukon kerrotaan sanoneen, että nyt ei naarata kun akka järveen uppos, varmaankin just sieltä veneestä.

Rakas vaimoni
Vaimo heilutteli lihaksensa kipeäksi, kasaten syksyisiä lehtiä kasoihin, kuunnellen samalla poppikoneen tuottamia sulosointuja radiokanavilta. Noita kasoja näytti syntyvän kuin sieniä syys sateilla, vaikka etupihalta kaadettiin edellis kesänä valtava koivu varjostamasta ja pudottelemasta niitä lehtiä.
Nyt on jo tilattu täksi kesäksi tuttu ammattimies kupsauttamaan muutama pihapuu lisää nurin samoilta huudeilta. Itse en noita puita kaada, vaikka yllytystä on ilmennyt, vahingot voisi nousta helposti kuusi numeroisiksi, ja vakuutusyhtiö tuskin antaisi mitalia omatoimisesta toiminnasta, jos ne nyt mitään mitaleja jakavatkaan.

Kalkkis, siis en minä
Seuraava operaatio olikin jo kalkin levitys, takapihalle oli alkanut muodostua sammalta hiukkasen turhan paljon, joten oli aika muuttamaan mullan ph arvoja. Lumen peijakas oli painanut maan vielä todella tiiviiksi, mikä ei kyllä ole hyvä juttu.
Säkki peräkärryyn ja rakkori tulille, nappulat kaakkoon ja kahva oikeaan, hetken kuluttua oltiinkin keskellä ongelma aluetta. Kalkki lensi kuin se kuuluisa pyry harakka pitkin ja poikin, ja osui just eikä melkein kohdilleen. Osa lauseesta lainattu suomalaisesta sotaelokuvasta, mietihän mikä se voisi olla :).
Seuraavaksi tulevaisuudessa onkin tämän nurmikon ilmaaminen ja levitellä rutkasti sammalsyöppöä ja lannoitteita, kuulostaa aivan henkseleitä paukutellen pro touhulta.

Askeleet
Askeleita kuulemma kertyi vaimollani päivänmittaan yli viisitoistatuhatta, on siinä töppönen siirtynyt toisensa eteen rivakasti. kuinkahan monta niitä kertyisikään jos sitä kävelisi Kiinan muurille, veikkaa varovaisesti että aikas monta. Siis ei se vaimo, vaan ihan muuten vaan asiaa tuumailin.
Vaimoni jatkoi muuten haravointia vielä senkin jälkeen kun tuumasin siirtyä jo sisälle nauttimaan hyvät kahvit ja brezelit. Sisukas nainen, vähemmän sisukas ukko tai muuten vain mukavuuden haluinen.

Kasoittain
Syksyisiä lehtiä siirti kasoihin, joita näytti syntyvän kuin sieniä syys sateilla, vanha lehtikompostori oli kompostoinut itsensä jo ehtoo puolelle, joten kaupan hyllylltä olisi tarkoitus hakea kaupallinen, teollisuuden tuottama uutukainen sen tilalle, ja lähes lehdykäisten loppusijoitus paikaksi.

Näläkä
Tokihan sitä jossain vaiheessa alkaa päivällä nälkä kutittelemaan suolen mutkaa, joten kellon ollessa iltapäivän puolella rilli tulille, essu esille ja pihdit kouraan. Kesänvihannes, mainioa maissi ja perunasalaatti siirsivät mukavasti tuota kurnivaa tunnetta joitakin tunteja eteenpäin. Hyvä ruoka parempi mieli, jotenkin noin se mainoslause kulki.

Pitkän päivän ilta
Päivälle oli kertynyt pituutta jo pitkälti. tunti viisari oli vaeltanut ensi ylämäkeen ja sitten laskeutunut jo laakson pohjalle kun pistettiin pillit pussiin ja suihkun kautta sohvaperunaksi.
Pitihän se katsella telkusta Diili, Farmi ja muita viihteitä, ja meikäläinen you tuben suurkuluttajana vielä muutama tunti liikkuvaa kuvaa pitkin planeettaa. Yhdentoista aikaan alkoi sitten jo luomi painamaan ja nukkumatti hyppimään tasajalkaa olkapäällä kuiskutellen korvaan.

Oli se sellainen se keväinen päivä, melko tavallinen mutta mukava.
Soon taas se moro seuraavaan kertaan
Ps, taitaa olla meikäläisen 40 blogiteksti, eipä olisi uskonut, että näinkin voisi tapahtua