Wappuja
Se olis taas se aika keväästä, kun laitetaan tötteröhattu pään päälle ja vedetään sen ylikireä kuminauha leuan alle, niin että muutenkin kenties jo heikentynyt ajattelukyky heikkenee entisestään verenkierron hidastumisen takia, sen pyrkiessä kohti korvien välissä olevaa komentokeskusta.
Heti kohta puhalletaan otsasuoni pullistellen vapputorvia, ja nostellaan molemmin käsin maljoja, lauletaan ja nauretaan. Viskotaan serpentiinejä ja kenties joku puristaa vaivihkaa vahingossa tungoksessa väärää takapuolta, aiheuttaen valtavan kalabaliikin, tai salaperäisen hymyn.
Samaan aikaan joku jo oksentaa perunasalaattia nurkan takana ja pyyhkii suupielensä hihaansa, palaten muina miehinä tai naisina jatkamaan kemuja.

Herkkua monenlaista
Wappuun kuuluu pick-nick eväät kuin sakset ravulle , viltit levitellään pitkin poikin nurmikoita ja niille monenmoisia kippoja ja kuppeja, täynnä herkkuja jos toisia, unohtamatta kuplivaa kuoharia tai limua, siis jos kelit suo.
Sen suhteen kelien arpominen onkin kuin lottoarvonta, toivoo ja uskoo, mutta pieni epäilyksen peikko istuu tiukasti olkapäällä, kuin takiainen spanielin turkissa.

Se etu tietysti siinä viltillä istumisessa on, että jos räkättäessä tupsahtaa nurin persauksilleen ei takamus ole mustelmilla, vain hieno vihreys aamulla kertoo tapahtuneesta tai punkki joka on osallistunut vapun viettoon maistellen alkoholipitoista nestettä onnettoman juhlian pakarasta.

Lapset
Lapsille, siis suurimmalle osalle vappu on silkkaa juhlaa, syödä munkkeja niin että napa ei vahingossakaan kohtaa selkärankaa, juoda simaa, röyhtäillä, popsia namuja ja pukea vappunaamarit ja heilutella vappuhuiskuja. Katsella juostessa kuinka ilmavirta pyörittää vappuhyrriä ja nauraa, niin kuin pitääkin ja syödä taas kaikkea hyvää.

Vappupallot ja serpentiinit
Kaupoissa näkee nykyään vaikka sun minkälaista vappupalloa, siellä vilahtaa supersankari, heti kohta jokin ulkoavaruuden muukalainen ja yksisarvinen, prinsessoja unohtamatta.
Lapset osoittelevat sormillaan niitä kauppojen käytävillä ja huutavat yhä kovempaa ja kovempaa: äiti kato äiti kato, mä haluuun ton, eikun sittenkin ton, eipäs kun mä otankin ton, se on lapsen elämää, ja sellaista sen pitää ollakkin, iloa ja riemua, sitä lasten työtä.

Opiskelija elämää
Opiskelijoilla noilla vapunvieton liki puoliammattilaisilla, on jo hyvinkin pitkät ja märät perinteet vapun vieton suhteen, mutta aina sinne tupsahtaa jotain uuttakin. Hyvin ymmärtää että vappu merkitsee heille hyvin paljon, kevään koittamista, taukoa valtavaan tenttiruuhkaan, yhteisöllisyyttä, hetkellistä nollaamista ja vaikka kuinka paljon erilaisia syitä ja asioita juhlia, hyvä niin.

Historian havinaa wapusta wakavasti
Lukaisin muutamasta artikkelista joitakin juttuja vapusta ja päätinpä lainata niitä hitusen, elikkäs näin.

Pyhän Valburgin muistopäivä
Lainaus alkaa
”Valpuri- ja Vappu-nimet juontavat juurensa 700-luvulla eläneeseen pyhään Valburgiin. Hän oli vauraan englantilaisen perheen tytär, joka luostarikoulutuksen ­saatuaan päätyi kahden veljensä kanssa Saksaan lähetystyöhön.
Valburg oli ilmeisen hyvä työssään, sillä hän eteni urallaan abbedissaksi eli johtajaksi vaikutusvaltaiseen Heidenheimin miesluostariin. Valburg kuoli vuonna 779, ja myöhemmin hänet julistettiin pyhimykseksi. 1. toukokuuta vuonna 870 Valburgin luut siirrettiin Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon, ja päivää alettiin viettää hänen muistopäivänään
Keskiajalla Valburg oli suosittu pyhimys Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Vaikka hänen muistopäivänsä on sittemmin kadonnut katolisesta kalenterista, meillä Suomessa kevään juhla kantaa edelleen hänen ­nimeään..” Lainaus päättyy
Lainattu kirkko ja kaupunki netti artikkelista, kirjoitettu 27.4.2020 kirjoittajana Kaisa Halonen.

No sitten se munkki, pullea ja ruskea
”Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”Kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi” ( Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 736. Helsinki: WSOY, 2004.)

Munkki, siis tuo sokerilla kuorrutettu popsittava herkku, ei se ruskeassa pitkässä kaavussa taapertava kirkonmies, on tunnettu siis jossain määrin nimellään jo 1600 luvulla, siis ei ihan eilisen päivän juttu.
Nuo kirkon miehet ja naiset ovat sitä vastoin taaperrelleet huomattavasti kaemmin pitkin Euroopan kaupunkeja, saloja ja panimoita. Tuli mieleen että siinäkin on melkoisen vanha ammatti jos sitä nyt ammatiksi voi kutsua, tuota munkkeilua ja nunnailua.

Vappuun on kuulunut vääjäämättä myös juomat
Sillä että nuo munkit ja nunnat ovat toimeliaasti touhunneet, vaivojaan säästämättä panneet vuosisadasta toiseen luostareissaan olutta, on ollut vaikutusta että ihmiset ovat pysyneet nöyrinä ja nuhteessa, mutta myös kenties pienessä ja välillä hiukkasen isommassa vihneessäkin tuoppiensa äärellä.

Olutta ja viiniä
Luostarit ovat tuottaneet myös muunlaisia nautintoja kuin vain niitä hengellisiä kanssa eläjilleen, maallikoille ja herraskaisille, aatelisia unohtamatta. On siinä ajassa ehtinyt virrata jokunen litra vettä pitkin Tiber jokea, niin kuin myös olutta ja viiniä tynnyreistä janoisille, tuossa hengellisen touhun sivussa.

Tuo paneminen
Tuo oluen paneminen ei ole ollut mitään nappikauppaa, vaan suoranainen busines. Kaukaisessa keskiajassa juomavesi oli monessa kaupungissa luokattoman huonoa, suorastaan kelvotonta kuravettä. Palkanmaksuakin on tuolla oluella historian saatossa hoidettu.
Onkohan silloin käydyt palkkaneuvottelut koskeneet litramääriä vai prosentteja, kas siinäpä kysymys.

Enkelten osuus
Tänä päivänäkin on edelleen luostarioluita ja viinejä ja Suomessa esimerkiksi viskimunkki, hitto mikä duuni. Tehtävänään viskin valmistus, siinä touhussa on, varmaan niin sanotusti todellinen hengellinen meininki, haihtuuhan tynnyreistä enkelien osuudet sanamukaisesti taivaan tuuliin, minnekkäs muualle ne enkelten osuudet menisi.

Sima, wappujuomien aatelinen
Sima, tuo vappujuoma ja mukava janon sammuttaja kesällä, on myöskin melkoisen vanha juoma. Viikingit kehittelivät sen toistatuhatta vuotta sitten, ja sen uskottiin antavan hengellisiä mystisiä voimia. Jotenkin tulee mieleen ja ajatuksiin noista sen hengellisistä tuntemuksista ja juoman antamista voimista Suomeksi sanottuna känni.
Mitä enemmän hunajaa ja käymisaikaa juomalle, sitä suuremmat hengelliset tapahtumat, näinhän se on aina mennyt tai ainakin tullut kohmelo. Toiset eivät vain osaa lopettaa sitäkään ajoissa, vaan siirtyvät lopullisesti sinne henkien maailmaan.
Tänä päivänä se on lähes kaikille sopivaa alkoholitonta juomaa, se sima jos ei sitä sitten vahingossa päästä käymään.

Mistä sitruuna, siinäpä kysymys
Siman valmistuksessa käytettiin alunperin hunajaa, ja vasta satoja vuosia myöhemmin ryhdyttiin käyttämään sokeria. Sitä mistä sinne tupsahti joukkoon sitruuna, niin kuin engelsmannilla teen sekaan en tiedä.
Tuli tuumaillessa mieleen että voisiko sillä olla asian kanssa jotain tekemistä että viikingit kävivät kauppaa lähi-idässä ja välimerellä ja mukaan olisi tarttunut tapa laittaa veden joukkoon sitruunaa. Joku tietävä varmaan osaa sen kertoa. Voipi olla että olen pihalla kuin kottarainen langalla.

Vappu
Vappu on myös työläisten juhlaa, toreilla pidetään puheita ja poliitikot lupailevat vaikka sitä sun tätä.
Jaaha, kukahan poliitikko sitä tänä vuonna vuorostaan lupailee taas sitä vappusatasta tai muuta asiaa, joka haihtuu nopeasti muistista kuin pieru saharasta. En muuten tiedä onko enää olemassa niitä vappumarsseja joita näki kakarana, liekkö kadonnutta perinnettä.
Vanhat autot on tainneet korvata nekin ja viherpipertäjät kait kohta koettaa kaataa senkin perinteen.

Siispä
Toivottelen kaikille hauskaa kuplivaa naurun ja hymyn täyteistä vappua ja kevään etenemistä, sieltä se lämpö vielä tulla tupsahtaa ja hikipisaran irroittaa.
Soon moro!