Pelkkää puutako
Suomalaisena sitä asustelee ja viettää elämäänsä keskellä puita joihin ei välttämättä tule aina kiinnittäneeksi juurikaan huomiota. Jossain päin maailmaa, se yksikin puu on jo suurin piirtein mega nähtävyys, piristys ja varjon antaja.
Teneren autiomaassa aikoinaan seistä törötti hyvinkin yksinäinen puu, keskellä aavikkoa kulkureitin varrella. Kyseisen puun lajikumppaneita kasvoi satojen kilometrien päässä, eli ei ihan kulman takana, niin kuin lähiöpubi.

Kyseinen puu oli virkistäytymis paikka pitkällä karavaani reitillä, paikka jossa saattoi hörpätä kaivoista raikasta vettä, oikoa koipiaan ja vaikka hoitaa kameliaan, ennen kuin jatkoi pölyn nielemistä.
Taisipa sitten joku rattijuoppo törmätä aavikolla ajellessaan kuorma-autollaan tuohon yksinäiseen puuhun. Puulle kävi hyvin kalpaten, kuskista en tiedä, mutta kaitpa häntä voitaisiin kutsua hyvällä syyllä varsinaiseksi puusilmäksi.

Uudessa seelannissa vastaavasti Campbellin saaressa asustelee sitkakuusi, jonka lähi puunaapuri kasvaa noin kahdensadan kilometrin päässä. Eipä sekään ole kasvamassa aivan samoissa metsissä kavereidensa kanssa.

Puusta pitkälle
Meillä suomessa ei ihan tuollaisia etäisyyksiä ole puiden väleillä, mutta olen kyllä nähnyt ulkomerellä, kaukaisilla kallioluodoilla kököttävän sitkeitä yksinäisiä koivuja pieneen kallion koloon juurtuneina. Täytyy olla todella sitkeitä tapauksia varsinaisia jääriä, jotta kestävät myrskyt ja tyrskyt. Nyt on vaan niiden uudeksi todelliseksi riesaksi tulleet nuo kaiken paskovat merimetsot.
Onneksi merikotka, tuo puussakin viihtyvä jätti, on joissakin paikoissa alkanut kuulemma ymmärtämään ja pitämään kyseisen otuksen mausta, minun puolestani pitäkööt oikein mässäily kemut merimetson kanssa.
Lapissa taasen elelee nuo vaivaiskoivut, pienet tuhannella mutkalla olevat käppyrät koivut, joiden tekemiä luontaisia aitoja hyödynnetään vaikka riekon pyynnissä tuntureilla ja laaksoissa.

Puun käyttö
Joskus kuulee kerrottavan että puun käyttö ja osaaminen rakentamisessa on Suomessa vähäistä. Melkein sanoisin että katin kontit, nuo kontitkin on muuten punottu puusta, koivun tuohesta.
Kun katsoo ajatuksella suomalaista pientaloa tai vaikkapa rivitaloakin, huomaa kuinka monta erilaista yksityiskohtaa on rustattu tuosta puusta. On räystäslaudat, katon aluslaudoitukset, julkisivut, smyygit, terassit jne, loputtomasti eri osia.

Käsi ylös jos olet polttanut persauksesi joskus saunan puisilla lauteilla törröttävään rautanaulan kantaan, jonka ei pitäisi siinä olla laisinkaan. Väittävät muuten myös, ettei puusta rakennettu savusauna ole oikea savusauna, ellei se ole vähintään kertaalleen palanut.
Kun vilkaiset ympärillesi 360 astetta, juuri siinä missä olet juuri nyt, toden näköisesti on monenlaista puusta tehtyä huonekalua tai niiden osaa näkyvissä, puhumattakaan rakenteita, joilla rakenneus on pystytetty.
Perustihan se Tarzankin, aatelis heppu titteleineen päivineen aikoinaan majan puuhun ja Jane viihtyi siellä oikein lokoisasti, vaikka olikin Englannista ja ylhäisöperheestä.

Suomessakin esiintyy tavattoman paljon erilaisia monipuolisia puulajeja ja kait myös noita aatelisiakin, toiset edullisia, ja toiset erittäin arvokkaita kuten vaikkapa visakoivu, siis nyt puhutaan puusta ei ihmiskaupasta. Sitä koivua jos lähtee osteskelemaan, saa ihan oikeasti siirtää paperirahaa kädestä toiseen.

Kenties liian lähellä
Olisiko niin että kun me suomalainen olemme asunut puiden ja metsien läheisyydessä koko ikämme, niin joskus emme vain yksinkertaisesti näe metsää puilta ja toisin päin. Puut ja metsät ovat niin arkipäiväisiä asioita.
Ne puut ovat kuitenkin suunnattoman tärkeitä, joskus jotkin yksittäisetkin sellaiset monesta syystä. Minulla on sellainen pienen pieni muistikuva että Espoon Tapiolassa oli aikoinaan mänty, josta otettu mallikuva olisi ollut setelissäkin, joskus reilut viisikymmentä vuotta sitten, eli heti jälkeen miekka ja kirves. Voi olla että olen väärässäkin, suotakoon armo ja anteeksi anto jos juttu meni metsään.

Herkkua korvien väliin
Metsällä on hieno vaikutus mielentilaan, yleensä. Kummasti stressitaso laskee, syke madaltuu, ellei sitten ravaa pitkin sammalikkoa kuin vauhkoontunut hirvi karhu perässään.
Pelkkä metsässä kulkeminen on hieno kokemus, seurata luontoa, kuunnella lintujen laulua, antaa mielikuvituksen joskus hassutella oudon ja suorastaan luonnottaman näköisen puun nähdessään.
Näkee joskus sen aikuisen hirven ja vasan kulku jäljet, karhun raapimapuun jossa on hoidettu, manikyroitu kynsiä luonnonmukaisesti tai kun selkää on kutkuttanut, karvatuppoja. Tikan hakkaamia puita ja taivaalla liihottavan haukkapariskunnan jälkikasvunsa kanssa lentoharjoituksissa.

Satoa ja herkkuja
Metsän satoa on myös mukava kerätä syksyllä sadonkorjuun aikoihin, Kun muistaa ne tutut sienipaikat, missä paikoissa kasvoi joka vuosi mukavasti kanttarelleja, tuolla oli paikka jossa on runsaasti herkkutatteja, mustikka ja puolukka varvikoita ja niin päin pois.

Osa sanallista perintöä
Löytyyhän Suomen kielestä monen monta sanontaa, jotka ovat kulkeneet ihmisten keskuudessa ties kuinka kauan. Vaikkapa joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, siinäpä lauseessa on kait sitä Suomalaisiin juurrutettua asennetta, ettei pidä tavoitella suuria.
Vitsa väännetään, koivuniemen herralla persuksille, seisoo kuin vanha tammi, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista, se älähtää mihinkä kalikka kalahtaa. Hieman kaksi jakoista, niin hyvässä kuin pahassa, on joskus todeta ettei se omena ole pudonnut kauas puusta.
Sellainen kuin puupää on kummasti säilynyt käyttökielessä, mutta sellaiset sanat kuin kuin vaikkapa lippo ja kiehinen on jo hävinneet moneltakin.

Metsän hoitoa
Hankimme vaimoni kanssa aikoinaa metsätilan, jossa kasvaa ja kasvatetaan hyvälaatuista sekametsää. Olemme hoitaneet sitä joka kesä, viettäneet päiväkausia siellä ja seuranneet samalla sen kehittymistä.
Talvien polttopuut on tullut tehtyä joka vuosi muutamien vuosien päähän tulevaisuuteen keväisin kuivumaan, kun ei ole vielä kovin kuuma ja moskiittoja riesana.
Risusavotta on kyllä todellista cross trainingia, hyötyliikuntaa parhaimmillaan, läski palaa ja lihas ehkä samalla kasvaa, ehkä. Kynsitulet tai joskus isommatkin tulirinkiin ja makkarat sitä kautta mustiksi.

Hetken hämillään ja sitten hyvä fiilis
Tänä keväänä menin hiukkasen ja vähän enemmänkin hämilleni, kun vaimoni sanoi haluavansa kokeilla moottorisahan käyttöä. Eipä siinä sitten muuta kuin tankki ja ketjuvoiteluöljyt tappiin, teräketju viilattua todella teräväksi ja hyvän opastuksen jälkeen, leppä nöyrtyi kuin Venäläinen maalivahti lätkän MM kisoissa.
Nyt sitä sitten ollaan ostamassa pienempää ja kevyempää moottorisahaa sekä viiltosuojahousuja rouvalle, kohta alkaa armoton metsän maisemointi, hieno juttu.

Haltioissaan
Ulkomailta saapuneet tuttavat, kaverit, ystävät ovat ollet kyllä poikkeuksetta haltioissaan kun ollaan lähdetty kävelylle metsiin, otettu reppuun eväitä ja mahdollisesti myös tulipuut toiseen reppuun, jos ollaan tiedetty niiden tarve.
Tuo Suomalainen jokamiesten oikeus on monesti ollut hämmästyksen aihe, että ihanko oikeasti voi kerätä sieniä oman koriin.

Jokamiehen oikeus
Tuo oikeus on kyllä hieno asia, asia jollaista ei kaikkialla ole. Joissakin paikoissa tulee metsänvartija tai omistaja otsasuoni pullollaan räyhäämään.
Puista voisi kirjoitella loputtomiin, mutta on ehdottomasti säästettävä lukijoiden kärsivällisyyttä. Metsä ja puut on meille kuitenkin tuttu juttu.
Vielä yksi juttu joka on varmaan melkoisen tuttu monelle, se on tuoksu rannoilla, järvien ja meren rannoilla, kun puuveneiden pintaan sivellään tervaa, joka on tervaspuusta tehtyä, kas kas sanoi kaskas.
Moro ja keväisiä viikonloppuja.