Kesä lähestyy, haaveillenko
Sieltä se kevät ja kesä lähestyvät, hitaasti mutta varmasti kuin juna asemalleen. Pikkurikkisen jos sen kevään aikataulu on vinossa, hiukan sinne päin, niin kuin asemarakennuksen seinällä keikkuva haalistunut juliste ruostuneissa kehyksissään, jossa teksti julistaa minuutin tarkuudella saapuvaksi tuon rautahevon, ei se loppupelissä haittaa.
Hermoja se kyllä todellisuudessa välillä kiristää, tuntee korviensa välissä pienoista paineen nousua, tuo kevään viivästyminen, niin kuin sen tulevan junankin.

Ei tuiki ei
Kun katselee ikkunasta ulos, näkee kuinka pihalle, pölkyn päähän syksyllä jäänyt puutarhapanda taas hautautuu, ties monetta kertaa taivaalta satavien nietosten alle.
Ei pilkahda eikä välähdä pandan silmät, tyhjinä ne tuijottaa lumirajassa, akkujen antamassa olemattomassa sähkövirrassa, joita muutaman pienen hetken paljaana olleet aurinkokennot ovat epätoivoisesti yrittäneet ladata.

Haaveilua
Katselin eli tuijottelin haaveissani päivänä eräänä, ilta myöhään tietokoneen näyttöä, ja siinä näkyvää youtube videota, tutusta ravintolasta joka sijaitsee Rodoksen saarella, vanhan kaupungin kupeessa.
Tunnistin pöydän jonka ääressä on tullut istuttua, viihdyttyä ja popsittua ehkä elämäni parasta moussakkaa, voi kiesus miten vesi nousi kielelle. Voisin väittää, että pystyin haistamaan tuon huumaavien mausteiden, ympäröivien kukkasten ja meren tuoksujen sinfonian ja kun kuulin vilkkaan iloisen monikielisen puheensorinan, lievästi sanottuna kaukokaipuu iski kuin metrinen hauki uistimeen.

Ruokamatka makujen kautta
Vietimme vaimoni kanssa jonkin aikaa sitten merkkipäivääni, poikamme ja hänen puolisonsa luona, kemuihin oli päässyt tulemaan myös työkiireiden keskeltä tyttäremme. Synttäreitä juhlittiin herkutellen aitoa borchkeittoa , höystettynä monenlaisilla erilaisilla tuotteilla, mitä Ukrainalaiseen ruokapöytään kuuluu.
Täytyy sanoa että olipa todella herkullista, resepti jonka perusteella keitto oli tehty, oli kuulemma jo hyvinkin vanha.

Tuli syötyä tuotteita, makuja ja niiden yhdistelmiä joita ei ollut koskaan maistanut, vain nähnyt joissakin mielenkiintoisissa eksoottisissa matkailuohjelmissa nautittavan, koettua upeaa erilaista ruokakulttuuria.

Tuo borchkeitto on muuten alunperin ja alkuperältään Ukrainalainen ruoka, ei Venäläinen, niin kuin monesti luullan.

Kakku
Kakkuun ei muuten laitettu kynttilän kynttilää, juhannuskokkoa katsellaan sitten muutaman kuukauden kuluttua erikseen rantakallioilla. Jos sen määrän kynttilöitä olisi jysäyttänyt tulille, olisi pian piha ollut täynnä erilaisia piipaa autoja.
Ruokailun yhteydessä virisi keskustelu josko lähdettäisiin vuoden kuluttua porukalla juhlimaan seuraavia syntymäpäiviä jonnekin päin Keski-Eurooppaa, kaupunkilomalle.

Kukkeimmillaan
Näin keväällä tähän aikaan on monessa, siellä keskisessä Euroopassa olevassa kaupungissa luonto ja kaupungit heräämässä horroksestaan kukoistukseen. Toinen toistaan houkuttelevampia vaihtoehtoja sinkoili illan mittaan laidasta laitaan kuin konsanaan kiekkoa ja äijää kunnon änäri pelissä.
Tässä iässä alkaa jotenkin enemmän ja enemmän kiinnostamaan tuo hengenravinto, eri maiden kulttuurit, historia ja toki hyvä paikallinen ruoka sekä pitäjän ruokakulttuuri ja tietysti hyvä seura.

Diskoilu ja biletys, tärpätin kanssa lotraaminen ei enää juurikaan uppoa näihin kilometreihin. Toki lasillinen paikallista viiniä pitää veret virtaamassa, ja maukas vaahtoava olut jos toinenkin nestehukan loitolla.

Matkailu avartaa sanoi oligarkki kun lompakko tyhjeni
Kummasti sitä rupeaa kunnioittamaan myös muita kulttuureita, kun käy kurkistamassa minkälaista siellä aidan toisella puolen elämä on. Samalla näkee miten hyvin loppujen lopuksi asiat Suomessa on, vaikka verot on aivan tolkuttoman järkyttävät, byrokratia välillä hidasta, kuin juoksisi metrisessä hangessa housut nilkoissa.

Myös härmä heräilee keväällä kaamoksen krapulasta, vaikka itse asiassa, huomaa että tuo kaamoksen valo ja sen väri on välillä aikalailla uskomatonta ja uskomattoman näköistä.
Torikauppiaita tupsahtelee sinne tänne enenemässä määrin kaupankäyntiin, ihmiset alkavat liikkumaan myös yhä enemmän paikasta toiseen. Alkaa kiivas puutarhojen suunnittelu ja tuumailu mitäs tänä vuonna tungetaan multaan. Tuo koronan pahalainen kun hiukan vielä hillitsisi itseään , mutta eiköhän se siitä.

Putler
Todellisen jarrukentän järjesti tuo Putler, jonka tekemän järjettömän teon jälkeen muun muassa, polttoaineiden hinnat nousi taivaisiin kuin Ilon Muskin kantoraketti.
Saapas nähdä sanoi kenkä, laskevatko polttoainetta myyvät yritykset mittareilla litrahintojaan, kun velvotteita pudotettiin, vai iskeekö tolkuton ahneus. Luulenpa että jos iskee, ihmiset, kuluttajat eivät sitä unohda, eli ahneella voipi olla siinä touhussa se kuuluisa loppu, hinnat on sen verran järjettömällä tasolla.

Haaveillaan ja koetetaan välillä toteuttaa ne haaveet, niin pääsee siirtymään seuraavien haaveiden pariin. Mieli virkeänä ja pirteänä kuin kirpeä appelsiini.
Asiasta vielä avaruuteen, olisipa mielenkiintoista tietää kuuntelevatko toiset blogaajat juttujaan kirjoittaessaan musiikkia tai yleensä radiota. Minä olen huomannut että kun skrivaan näitä stooreja, on mukava samalla kuunnella joltain jenkki kanavalta aitoakin aidompaa country musiikkia laput korvilla, ja välillä hakata tahtia, laulamisen jätän ehdottomasti toisille, jotka sen taidon osaa.

Minulle on kerran maksettu siitä, etten enää laulaisi, tapa se oli tuokin tienata tuopillinen maistuvaa ja kuohuvaa olutta. Lupaukset ne on pidettävä.
O´jeah ja silleen!!! Soooon taas moro!