Todellinen aikakone
Minulla on ollut ja on harrastus, joka on kulkenut mukanani läpi elämäni, lukeminen. Olen lukenut satoja ja satoja kirjoja, kenties tuhansia, faktaa ja fiktiota, satua ja totta, tarua ja legendaa, elämänkertoja, historiaa, tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita, niitä käyttöohjeita unohtamatta.
Yhtä kaikki, se on suunnattoman antoisaa ja mielenkiintoista, opettavaa ja avartavaa, se on paljastanut niin hyvät kuin pahat tapahtumat menneisyydestä, asioita joista osa on edelleen meidän keskuudessamme.

Kirjat ja tarinat ovat vieneet ajatukset, mielikuvituksen milloin autiolle saarelle tai keskelle vaikkapa agentti tarinaa, purjehtimaan yksin maapallon ympäri pysähtymättä kertaakaan maissa tai vaikkapa todellisia sodan tapahtumia kuten esimerkiksi isäukon rykmentin matka, läpi jatkosodan teoksessa kannaksen kahlaajat.

Käyttöohje, mikä se on
Kirjoista löytyy myös ne tulevaisuuden haaveet, monet suunnattomat tavoitteet joita suunnitellaan jatkuvasti vuosikymmeniksi eteenpäin, ja jotka siirtyvät niiden suunnittelu hetkellä, myöskin paperille ja kirjoiksi, osaksi loputonta historian jatkumoa.
Mitä ne käyttöohjeet nyt sitten on, kysyy moni. Ne ovat niitä kirjoja ja oppaita jotka ensimmäisenä, käteen osuessaan lentää liihottaa jonnekin hattuhyllyn tai kaapin päälle ja jotka siellä sitten lojuvat pölyttymässä tyystiin unohtuneina.

Niistä löytyy monenmoista neuvoa, vinkkiä joiden avulla vaikkapa työpaikalla käytävässä olevat kopiokoneet jotka, jos eivät nyt ihan keittäisi kahvia, niin tekisivät monen monta työvaihetta helpommaksi ja vähentäisivät lentävien ärräpäiden määrää ja kenties vähentäisivät siinä sivussa otsasuonten pullotusta ja lähestyvää sydänkohtausta tai muuta vähemmän mukavaa asiaa.

Ne kirkon ja eri oikeuksien arkistot
Tehdessäni sukututkimusta olen uppoutunut yhä syvemmälle menneisyyteen, ihmiskohtaloihin ja tapahtumiin, saanut enemmän käsitystä siitä miten ihmiset ovat asuneet, miten ovat suhtautuneet kanssaihmisiin, ja kenties liikkuneet ja muuttaneet pitkin tätä sinistä palloa.
Myös nämä arkistojen asiakirjat ja dokumentit ovat eräänlaisia aikakoneita, niissä kerrotaan asioita joista meillä ei välttämättä olisi pienintäkään ns käryä.

Historian havinaa
Ihminen on merkinnyt ylös itselleen ja kanssa ihmisille kymmeniä tuhansia vuosia tapahtumia. Kertonut tai merkinnyt erilaisia paikkoja luonnossa, uskontoihin ja uskomuksiin liittyviä asioita, jo ennen kirjoituskielen syntymistä.
Ei tarvitse mennä kuin katsomaan kivikautisia seinämaalauksia ja kaiverruksia, niin huomaa mitä osassa niistä tapahtuu, kerrotaan vaikkapa metsästystapahtuma tai uhripaikka.

Nuolenpäällä
Lähi-idän alueella on merkitty, kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella tuhansia vuosia sitten tapahtuneita asioita, sopimuksia jne.
Egyptissä vuosituhansia sitten kehittyi hieroglyfi kuvakirjoitus jonka sisältö ja taito lukea avautui nykyihmiselle vasta kun Rosettan kivi löytyi, siihen kiveen kun oli kirjoitettu teksti hieroglyfein sekä Kreikkalaisella kirjoituksella, aika hyvä arkeologinen löytö.

Onhan meillä härmässäkin
Suomestakin löytyy kalliopiirrustuksia useammastakin paikasta, Karjalasta isot kallioalueet johon on ajan saatossa kaiverrettu tavattoman paljon erilaisia merkintöjä, ilmeisesti ollut jonkinlainen risteyspaikka tai vastaava, enpä kyllä ole täysin varma onko se menetetyllä alueella.
Samoin meiltäkin löytyy riimukirjoituksia viikinkien ajalta, joissakin sen ajan huippumiekoissa on varmaan ollut myyttinen teksti Ulfberth+.

Kukaan ei vielä varmasti tiedä mitä se tarkoittaa, mutta yhtä kaikki se on teksti jolla on tarkoitus kertoa asiaa. Suomesta on, sivumennen knoppina heitettynä löytynyt hyvin paljon sen aikaisia miekkoja, ja varmasti on vielä löytymättäkin.

Visionääri
Kenties yksi aikansa suurimmista visiönääreistä, jonka ajatuksia ja kirjoituksia jotkut pitivät varmasti niiden ilmestyessä, suorastaan huuhaana, utopiana ja mahdottomana, suorastaan hulluutena, oli loistava kirjailija Jules Verne.
Me elämme ja koemme tänä päivänä, keskellä arkipäiväämme hänen kirjoissaan kirjoittamia asioita, vaikkapa vain kyky liikkua, sukeltaa paineilmalaitteilla veden alla, sukellusvene, potkurivoimalla liikkuva lentolaite, näitä asioita on vaikka kuinka paljon.

Hei, ei voi unohtaa esimerkiksi Vernen kirjoittamaa kirjaa, kahden vuoden loma-aika. Todellinen nuorten seikkailukirja joka saa mielikuvituksen juoksemaan kuin kauriin kaurapellossa , täyttä laukkaa.

Seikkailuja, sotaa ja romantiikkaa
Itselleni on jäänyt mieleen vaikkapa Jack Londonin seikkailut koiravaljakoilla Pohjois-Amerikan pohjoisissa erämaissa keskellä susien ulvonta jne. Viisikon seikkailut Enlannin rannikolla, J.R.R Tolkienin taru sormusten herra trilogia, Mika valtarin Mikael karvajalka ja Hakim ja Sinuhe Egyptiläinen ja palmu sarjat.

Ei voi unohtaa Väinö Linnaa, Aleksis Kiveä jne jne. lukemattomasti kirjailijoita ympäri maailmaa, jos niitä kaikkia lähtisi luettelemaan loppuisi läppäristä muste 😉
Viimeisin mitä luin oli Farao Ramseksesta kertova kirjasarja, ranskalaisen kirjailija Christian Jacqin, muinaisen Egyptin tuntijan ja tutkijan kirjoittamana. Bernard Corneellin kirjasarjaa ei voi sivuttaa myöskään.

Myrsky nousee
Eräässä teoksessa, joka on kirjoitettu useita vuosia sitten, on kirjan tapahtumissa lähes tähän aikaan ja ajankohtaan sopivia tapahtumia, jotka pahimmillaan voisivat eskaloitua jossain määrin tulevaisuudessakin.
Kirjan nimi on myrky nousee, kirjailijana on Tom Clancy, joka on mm kirjoittanut punaisen lokakuun metsästyksen, näkymättömän vihollisen jne. Lukemisen arvoinen kirja jossa loppu, no jätänpä kertomatta, jos joku vaikka innostuu lukemaan sen.

Tätä päivää
Tätä päivää on erilaiset äänikirjat, ja netistä löytyvät erilaiset media arkistot. Itse jos olen yöllä liikkeellä ja ajan pitkää matkaa, kuuntelen monesti esimerkiksi luontoiltoja Ylen arkistosta, kummasti aika kulkee kuin siivillä.
Onhan tuosta netistä iloa muutenkin, tätä kirjoittaessani kuuntelen New Yorkilaista America´s country kanavaa, siis ehtaa countrya, contry miehelle o´jeah ja jippiiiiii!!!

Lukeminen kannattaa aina, kuunteleminen on jessss.
Se on hengen ravintoa parhaimmillaan se lukeminen, aikaa itselleen, rentoutua ja vain olla. Siinä saattaa vaikka yht´äkkiä löytää itselleen kiinnostavan harrastuksen, mielenkiintoisen houkuttelevan matka kohteen, reseptin ruoasta joka vaikuttaa herkulliselta ja eksoottiselta, kokeilemisen arvoiselta.

Paini omien korvien keskellä
Itse painin tällä hetkellä varsinaista painien painia mielessäni, mieleni minun tekevi ja tekisi aitoa Islantilaista villapaitaa. Minulla on ollut joskus sellainen, super lämmin, mutta se vaatisi että se pitäisi tehdä itse, eli pitäisi lukea ja opetella moisen tekeminen.

No siinä on itselleni jo tullut ylitettyä valmiiksi tietty henkinen raja, sen suunnittelussa. Etteikö mieskin voisi sellaisen tehdä.
Katsotaan mitä aika tuo tullessaan, sanoi Eemeli.
Siispä lukemaan ja nauttimaan.
Sooon Moro seuraavaan kertaan.

Missäs ne kutimet, vai mitkä ne tikut nyt sitten nimeltään olivatkaan, nyt ovat.