Retki Ylä-Karjalan kautta Koillis-Savoon, siirtyikö vastuu kuuntelijoille

Perjantai aamu avautui puolipilvisenä, valo välkehti makuuhuoneeseen sälekaihtimien välistä sängylle kuin yrittäen herätellä nukkuvia. Päätettiin herättyämme että,tänään vaimoni viimeisenä lomapäivänä pidetään sataprosenttisesti vapaapäivä, ei tehdä mitään piha tai kotitöitä.
Hetken kuitenkin takaraivossa tai selkäytimessä kolkutteli mukamas huono omatunto, kun ei lähtenyt karsimaan maakellarin katolla kasvavaa vatukkoa tai ollut polttopuita pilkkomassa tuleville vuosille.

Järki voitti
Kaikesta itse moralisoinnista huolimatta kiskaistiin heti aamusta päällysvaatteet ylle, otettiin ilmoitustaululta ennakkoäänestys kirjekuoret mukaan ja hypättiin jousille, suuntana lähellä oleva leipomokahvila.
Oli suorastaan nautinnollista syödä hyvä tukeva aamiainen, puuron, uunituoreiden sämpylöiden, tuoksuvan kahvin sekä maukkaista tuoreista vihanneksista ja leikkeleistä nauttien valmiiksi katettuna.

Suunnitelmia, onko niitä?
Mietiskeltiin aamiaispöydän äärellä, mihin päin Suomea lähtisimme ajelemaan, olisiko suuntana itä ja siellä olevat nähtävyydet ja sodan aikaiset taistelualueet tai vaikkapa Saimaan ja Savonlinnan suuntaan, arpajaiset reissun suunnasta voitti pohjoinen.

Kohti pohjoista
Lopulta päätimme lähteä kohti pohjoista, ilman sen kummempaa määränpäätä. Eipä ehditty kovinkaan kauan huristella, kun näimme tie reunassa puulevylle tikkukirjaimin kirjoitettuna tekstin ”Myllykirppis”.
Jalka suoraksi stopparille ja sataa oikeaan, no ei nyt ihan kuitenkaan sataa, kuten Badding biisissään lauleskeli. Nyt ei ollut tarkoitus olla sorateiden Rubinstein, vaan edetä rauhallisesti.

Muisti palaa pätkittäin
Tovi veivattiin ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle kunnes saavuttiin vanhan maalaistalon pihapiiriin. Samassa molemmat huomattiin, hitto täällä on käyty aiemminkin, silloin saavuttiin pihapiiriin tyystin eri reittiä pohjoisen suunnasta, eli ei ollut kyse varhaisesta dementiasta.
Muistettiin jopa muistin vakuudeksi, että ostimme silloin täältä muutamia mattoja.

Ostoksia ilman myyjää
Vanhassa tallissa on itse kirpputori ja heti oven pielessä vieraskirja ja rasia, joka hoiti kassan virkaa. Rasian vieressä oli kirjoitettu ohjelappu asiakkaille suurin piirtein näin: Jos myyjää ei ole paikalla, niin laita se summa rasiaan mikä hinta on tuotteeseen merkitty. Jos siinä taas ei ole hintalappua, pudota silloin sopiva summa, tähän samaan rasiaan.

Luottamus
Myyjällä on kyllä aivan mahtava luottamus ihmisiin, ja me olimme ja haluamme ehdottomasti olla jatkossakin tuollaisen luottamuksen arvoisia, eli raha raosta vilahti, kolikot pohjalle kilahti.
Nalle Puh keksipurkki ja Arabian leivinjauheastia saivat uuden hyvän kodin.

dav

Kahvila Hedwigin Helmi
Matka jatkui 6 tietä pohjoiseen ja saavuimme Juuan kohdalle, käännös vasempaan ja kohti keskustaa. Kahvihammasta jo kolotti Puu Juuan läpi ajellessamme, kun näimme kahvilan.
Kyltissä luki kahvila Hedwigin Helmi, jalka jarrulle ja kurvaten parkkipaikalle. Täytyy sanoa, että olipa upea ensikokemus tästä paikasta, äärimmäisen ystävällinen henkilökunta, joka todella ottaa vieraat vastaan lämpimästi ja hyvin ystävällisesti.
Sisälle kahvilaan astuessaan tuntee hyvän olon fiiliksen, kiireettömyyden, samalla korkean tyylitajun ja viihtyisyyden. Vitriini notkuu herkullisia leivonnaisia ja kahvilan eri tiloissa on mukavasti esillä erilaisia tuotteita, joita voisi ajatella vievänsä tuliaisina ystäville.

dav

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan. (HUOM. Tämä ei ole kaupallista mainontaa vaan rehellinen oma mielipide)
Bonuksena yläkerrassa vielä kirppis niille, jotka haluavat kierrellä ja kierrättää.

Kohti alueita, jossa vastuu siirtyy kuuntelijoille
Kahvittelun jälkeen suuntasimme keulan kohti länttä, jossa on kuulemma suunnattomia alueita ja selkosia, joissa vastuu siirtyy kuuntelijoille, kun natiivi ryhtyy kertomaan juttuja ja tarinoita.
Taas kurvailtiin pitkät pätkät korpien keskellä, vaarojen laelta toiselle nousten, välillä pienien kylien läpi ajaen, ajoittain stoppaillen ja kuvia napsien, kunnes saavuimme Luikonlahteen.
Täällä on näkemisen arvoinen huoltoasema, josta tulee vaikutelma, että viimeisin aikamerkki on saapunut joskus viime vuosituhannen loppupuolella. Omalla tavalla viihtyisä, omaleimainen paikka, johon ei kaiken maailman trendit, ketjut ja digitalisaation ihmeellisyydet ole päässeet vaikuttamaan, vaan tunnelma on lähes Kaurismäkeläinen.

Tuusniemi
Taas hypättiin jousille ja keula kohti etelää, vettä tuli nyt taivaalta enemmän kuin saavista ehtii kaatamaan ja hiekkatie kohti Tuusniemeä oli enemmän kuoppaa kuin tietä.
Perille päästyämme taivaalla rupesi taas näkymään vanha taivas ja aurinko armas kuivas satehen.

Kahvila x 3
Kas, taas kahvilaan. Tuusniemen satamassa on uudehko satamakahvila palveluineen ja caravan alueineen. Mocat, munkit ja jätskit nenän eteen, elämä maistui lomalle.
Viereisestä pöydästä rouva ryhtyi kertomaan kivisistä ringeistä ja muista sataman alueella olevista nähtävyyksistä, samoin että läheisessä viihdekeskukseen oli syksyllä tulossa tapahtuma, jossa olisi esiintymässä suomalaisia eturivin artisteja.
Samalla vaivihkaa udellen ummet ja lammet meiltä, mistäs sitä on tultu ja mihin ollaan menossa, tuli väistämättä mieleen se kuuntelijan vastuu.

Kotiin
Käkikello rupesi näyttämään jo sellaisia lukemia, että olisi aika lähteä kurvailemaan kohti kotia ”linnunpönttöjä” varoen, ei ollut kiinnostusta enempää kartuttaa valtion pohjatonta kirstua ja Marinin aamiaispöytä tarjoilua.
Loppujen lopuksi varsin rentouttava, kiireetön ja mukava reissu. Melko kirppis, kauppa ja kahvila pitoinen sellainen.
No kesälomat ovat edessä, silloin lähdetään pidemmälle tripille pitkin Suomea. Heips kukkuu ja heissuli vei.