Matkan varrelta

Kevät omakotitalossa
Kevät tuo hetki, kun lumipeite vihdoin alkaa laskeutua, lapioitava ja lingottava lumi alkaa painamaan enemmän ja enemmän, lue selkä valittaa ja lumilingon hihna huutaa ajoittain hoosiannaa korkeilla sävelillä. Huomaat että autotallin takaosasta tuo samainen lumi on kääntänyt räystäskourun kiinnikkeissään abstraktiin muotoon, muistuttaen lähinnä metsään ajettua propellia ja alat sijoitella sitä to do listalle jonnekin 30-40 paikkeille.

Intomieli
Tässä vaiheessa vielä intoa puhkuen ryhdyt lapioimaan tallin edestä katolta tippuneita lumia seinän vierustalta pois, jotka uhkaavat siirtyä ikkunoiden kautta sisälle olevan, kaapelikelasta tehty pöydän päälle, joka odottaa kesäisiä kahvihetkiä ja silittelyitä puutarhassa. Kahden tunnin urakoinnin jälkeen tajuat, ettei loppua vielä ole saavutettu, kasvot punoittavat ja hiki virtaa. Perille päästyäsi vilkaiset älykelloa, johon olet laittanut treeniohjelmaksi grosstrainingin ja päivittelet kalorimäärää joka on kulunut ja mietit tovin, että mistähän kohtaa ne kalorit lähtivät ja korjaat tilanteen palkitsemalla itsesi ottamalla palautusjuoman eli raikkaan oluen, siinä samassa muistaen, että sinun piti käydä autolla hakemassa kylän rautakaupasta 45 mm uppokantaruuveja, siis vihkoon meni.

Tallin perukoilta alkaa vähitellen kevään kuluessa putkahtamaan esille erilaisia työkaluja ja samalla kiittää itseään, kun on muistanut laittaa säilöntäaineet koneiden polttoainetankkeihin ja käyttänyt niitä reilusti ennen talviunia.
Hissun kissun sieltä tupsahtavat ulos siirrettävät tikkaat, teräväkärkiset lapiot, kottareita unohtamatta, ensin tietenkin harmitellaan tyhjentynyttä rengasta ja sekamelskaa mikä on syntynyt kaamosväsymyksen aikana, kun on piipahtanut hakemassa ruuveja, työkaluja tai muita rekvisiittaan kuuluvia kapistuksia, kulkien kaiken läpilaskevissa puutarhakengissä jotka eivät mahdu kunnolla paksujen villasukkien verhoamiin jalkoihin sohjon ja lumen keskellä ja kokemusta lisää sekin kun kenkien pohjissa on liukkautta kuin Jutin luistimissa, siis kävely muistuttaa enemmänkin pantomiimin ja nykytanssin sekoitusta.

Ja ne alivuokralaiset
Lista tehtävistä asioista elää kuin kastemato märällä nurmikolla, välillä päät lähestyvät ajoittain toisiaan ja seuraavassa vaiheessa etääntyvät toisistaan valon nopeudella. Kun pihatiet on saatu kunnostettua ja haravat käynnistettyä alkaa saapua alivuokralaisia vaativalla äänellä ilmoittamaan tulostaan, siis kämpät siivoukseen. Tikkaat puun kylkeen ja huojuen kiipeämään korkeuksiin miettien miksi en jaksanut siivota näitä syksyllä, mistä tintit taas kyllä kiittivät talvipakkasilla, kun oli valmiiksi sisustettu ja hitusen lämpimämpi paikka viettää pitkät revontulien ajoittain valaisemat yöt.

Ja se grilli
Yksi kevään ehdottomista ellei ehdottomin ja odotetuin tapahtuma on kun grillit ulkoistetaan tallista pihamaalle, voi sitä tunnetta. Niiden talven jälkeinen pesu ja puhdistus tulee suoritettua pieteetillä, jokainen kohta puunataan ja jynssätään, kaasugrillikin saa pesuainepesun ja reilulla ja runsaalla vesisuihkulla suoritetun huuhtelun, samalla haaveillen ja melkeinpä tuoksun haistaen tulevista grillipihvien, kananrintafileiden, erilaisten vartaiden, makkaroiden ja kastikkeiden tuoksujen sekoituksesta ja ajatuksesta siitä miten mahtavat tuoksut leijailevat naapurien pihoille, joissa kärsitään tuoksukateudesta ja ilmoitetaan ilmassa olevan kauhea käry ja katku.
Auringon lämmön ja keväisen sateen jälkeen koivuihin puhkeaa pienet lehdet, jotka peittävät oksistossa olevan risukon, kukkien versot alkavat nousta penkeistään ja linnut visertävät.

Ilmat lämpenevät ja vaatteet vähenevät, housuista häviävät lahkeet ja paitojen hihat lyhenevät, maalipensseleitä tupsahtaa tinneripurkkeihin ja lapset tulevat polvet verillä kotiin kun fillarilla on tullut vedettyä ukemit soratiellä, vaikka tarkoitus oli hypätä vain hyppyristä kuin stunt moottoripyöräilijä konsanaan, jolta uran varrella on jäsenet pultattu toisiinsa titaanilevyillä useita kertoja.
Siinäpä ote kevät töistä ps. to do listalla on edelleen 20-30 tehtävää, mutta sehän tarkoittaa että elämä jatkuu

Ikämiehen digiloikka
Tapahtui Sauli Niinistön aikana, Sanna Marinin valtakaudella ja Krista Kiurun kiusatessa kansaa.
Hittolainen päätin ottaa todellisen henkilökohtaisen digikolmiloikan kohti bittiavaruutta, seurata trendien trendiä, olla ajan aallon harjalla koodaajien slogaaneiden viuhuessa korviin ja ohi. Ajatukset olivat sekaisin kuin lattialle pudonneella käkikellolla, joka mietti pitäisikö kukkua vai ei, jos nyt käkikello miettiä pystyy.

No niin asiaan, minulla on jo kohtuulliset pohjat, siis digitaalisuudesta niin käytön kuin kokemuksen kautta. Digitaalisuus on jo kauan sitten tupsahtanut elämään työn, koulutuksen ja arkipäiväisen käytön kautta. Taustana on mm: koulutusta ja olenpahan asentanut erilaisia teknisiä laitteita työssäni asiakkaille, ja puristaahan pelkästään vasenta rannetta älykello, joka ajoittain vihjaa, että pitäisi mukamas pistää töppöstä toisen eteen tai että kaloreita on taas kulunut tietty määrä, kun on esimerkiksi kaatanut, karsinut ja pilkkonut järjettömän kokoisia puita kuin mukamas aito ammattilainen, onneksi näitä ammattilaisia ei ole osunut samoille huudeille, uhkasi taas mennä puiden halailuksi eli palataan sorvin ääreen.

Digitaalisuus
Digitaalisuus on kaikkien huulilla ja jos ei huulilla niin ei siitä voi olla kuulematta puhuttavan, ajoittain kuulostaa siltä, että joku on keksinyt pyörän uudestaan tai ainakin vähintään elämän tarkoituksen. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin ja ainakin jollain lailla tekemisissä sen kanssa vaikkapa TV:tä katsoessaan tai pankissa asioidessaan, autoista puhumattakaan.
Jos reilut 50 vuotta sitten joku olisi tullut sanomaan, että sellaisella tupakkiaskin kokoisella muovikotelolla voit ottaa yhteyttä toiselle puolelle maailmaa, saati lähettää kuvan vaikkapa anopista Australiaan siltä istumalta, puhumattakaan että voitte pitää vaikka palaverin, olisi henkilöä toden näköisesti rauhoiteltu ja todettu että kohta helpottaa valkotakkinen on jo tulossa.

Onkohan digi asioissa ikäluokka eroja kovastikin
Luulenpa että digin kehitys tulee jakamaan jonkin verran ihmisiä varsinkin ikäluokittain, nuoret alle 30 v. ovat imeneet sen jo digituttipulloissa, mutta ikäihmisissä, siis huomattavasti minua vanhemmissa se saattaa olla hyvinkin vieras käsite ja asia, vaikka se on jo arkipäivää sitä ajattelematta.Eräs ystäväni oli joitakin vuosia sitten erään melko suuren organisaation luottamusmiehenä, maaseudulla sijaitsevalla paikkakunnalla.
Hän sai kyselyitä suurista postituskuluista tiedottamisessa ja miksi hän ei käytä sähköpostia jakelukanavana.
Selitys asiaan oli hyvin yksinkertainen, jota ei tiedostettu pääkallopaikalla, läheskään kaikilla ikäihmisillä ei ollut tietokonetta, saati älypuhelinta puhumattakaan minkäänlaisesta nettiyhteydestä. Postin kuljettama kirje oli ja kait on edelleenkin se ainut keino saada tieto perille, jos kirje nyt löysi yleensäkään perille. Veikkaan että kaverini saattoi tuumailla, pitäisikö heittäytyä navajoksi ja kokeilla savumerkkejä viestin kuljettamiseen.

Opiskelu
Siis minä ryhdyin opiskelemaan digimarkkinointia ja digitaalisia kanavia, höystettynä koodauksen häkellyttävällä maailmalla ja kaikella muulla mitä asiaan saattoi yhdistää.
Kieltämättä oli suorastaan hengästyttävää, kun opiskelin kahdella eri linjalla yhtaikaa. toinen opintolinja oli enemmän keskittynyt tekniseen puoleen ja toinen markkinoinnin sisältöihin vaikkapa yrityksen perustamiseen, markkinointisuunnitelmiin, kohdeasiakkaiden ja ryhmien profiilien luomiseen jne.
Siltä osin tuo oli jo jonkin verran tuttua kauraa. Olin myyntityössäni luonut mm. sisällöt yrityksen kotisivuille, fb sivut ja käyttänyt sen kävijäseurannassa käytettäviä työkaluja, järjestellyt yrityksen kaupalliset ja tuotekuvastot kuvauksineen jne. Tuossa mielessä oli mukava työskennellä pienemmässä organisaatiossa, joka mahdollisti monipuoliset tehtävät.

Palataanpa tuohon digikoulutukseen, jutut rönsyilevät kuin hattara, jonka on rustannut nuori opiskelija kolli joka kesätyönään, on päässyt kehräämään niitä huvipuiston kioskiin. Ohikulkevat vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat vieneet kaiken huomion ja keskittymiskyvyn, nostattaneet hymyn huulille ja luoneet lasittuneen katseen, itse asia eli hattaran valmistaminen on siirtynyt sujuvasti niin sanotusti kolmannelle kehälle.

Tuo digimarkkinoinnin koulutus oli ja on monipuolista ja kiinnostavaa ja antaa hyvät eväät jatkoon ja lisäsi omaa osaamistani ja ammattitaitoa. Webinaarit olivat mielenkiintoisia, ja niistä suurin osa oli mukaansa tempaavia.
Varmasti monelle ikäihmiselle, joilla tämä digiaika on tullut osaksi elämää varttuneemmalla iällä, on haasteita ja suorastaan vaikeuksia ja jopa vastustusta hypätä sen mukaan. Vuosikymmeniä on käyty viemässä kengillä hiekkaa pankkisaleihin niin kuin se eräs tyyppi aikoinaan sanoi, tai ollaan siitä tapetin kokoisesta sanomalehdestä luettu uutiset, syntymät ja varsinkin kuolinilmoitukset, jos vaikka joku, jonka tunsi, olisi vaihtanut hiippakuntaa.

Digiä tänä päivänä
Mutta digiloikasta vielä, uusia tekniikan vaatimia ja mukanaan tuomia aloja ja ammatteja pulpahtaa esille kuin sieniä sateella. Nyt olemassa oleviin ammatteihin se tuottaa myös erinomaisia uusia työkaluja. Ajatellaanpa vaikka maanviljelijää, joka päättää kaivattaa kesäisen lainehtivan viljapellon reunalle laskuojan, joka sivu juonena tarjoaa sakulle siis sille sammakolle leikki ja lemmenkentän.
Hän kilauttaa paikalliselle kaivinkoneyrittäjälle, joka kaahaa putket punaisina paikalle intoa täynnä kuin ilmapallo, ja saatuaan työselosteen ryhtyy tuumasta toimeen. Digitaalisuus mahdollistaa kaivinkoneen kuljettajalle tietysti koneen eri toimintojen tarkkailun, mutta erityisesti näytöiltä hän voi tarkkailla reaaliaikaisesti penkan kallistuksia ja ojan pohjan kallistumaa laskusuuntaan todella tarkasti, puhutaan varmaankin lähes sentin tarkkuudella.

Mielipiteitä, onko heitä
Tuntuu välillä, että ns. digikiihkoilijat ovat joskus unohtaneet, että tällaisia ihmisiäkin on. Monesti suomalaiset lähtevät joukolla jonkin ajankohtaisen ja sillä hetkellä pinnalla olevan teeman ja trendin mukaan, olkoon se vaikkapa aikoinaan osakkeiden hankkiminen tms.
Mutta tämä digiloikka ja julkinen keskustelu siitä, on kyllä asia, joka on esillä kaikkialla maailmassa esimerkkeinä vaikkapa Pohjois-Amerikka, Eurooppa jne. Asiaan painostetaan ko. asiaan jatkuvasti enemmän, Pohjois-Koreasta en tiedä, enkä kyllä välitäkään, siellä lienee ajankohtaisempia muut loikat.

Minä itse
Itselläni on jo sen verran ikää, että mietin enemmän kuin kaksi kertaa tätä opiskelu rypistystä, sitä tulenko tarvitsemaan sitä näin paljon tulevaisuudessa, lue eläkkeelle jäämiseen ei enää valtavan pitkä aika, mutta minä haluan pitää vielä itseni mukana tässä touhussa. Espanjan aurinkoranta ja palmupuu odottavat siellä tulevaisuudessa mutta ei vielä, antaa kookospähkinän kasvaa tovi.
Toden näköisesti, se mitä tulee olemaan reilun 40 vuoden kuluttua on varmasti ainakin osittain täysin hämärän peitossa, villi veikkaus että ympäristöön ja lääketieteeseen liittyvät asiat pomppaavat rajusti eteenpäin, mutta tärkein asia on, että pidämme itsemme inhimillisinä toisiamme kohtaan ja muistamme että me kaikki olemme ihmisiä.
Juuri nyt vauhti kiihtyy, kengän kärki osuu lähelle ponnistuslankkua, mieli tutisee ja arveluttaa, pelottaakin ja niin se loikka lähtee, digi nousee korkeuksiin ja taivas kirkastuu edessä, mieli on avoimena kuin Peter Panilla, lentäessään kohti mikä mikä maata, mitä kaikkea jännittävää vastaan siellä vielä tulisikaan.

Näillä askelilla ja tuumailuilla lyhyt pläjäys ajatuksia digimaailmasta ikämiehen harmaiden aivosolujen sopukoista
Hauskaa ja vähemmän koronaa sisältävää kevättä kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti ja tietysti myös niille, jotka jättivät lukemisen kesken.