Viisi päivää keväästä, tapahtumia ja tekoja sieltä täältä pitkin pihaa
Päivä 1.
Lumien vihdoin sulettua tuumasin, että voisin hiukan kiipeillä ja leikata omenapuumme. Edellisestä leikkauksesta oli kulunut jo 3 vuotta, joten versoja- ja pystyyn kasvaneita nuoria oksia oli ilmaantunut kuin sieniä sateella. Puut alkoivat muistuttamaan lähinnä harakanpesää.

Siispä tuumasta toimeen, leikkurit ja taittotikkaat tallista, kypärä päähän ja hyvä musiikki täyttämään tajunnan. Jotkut sanovat, että vanhoja puita pitäisi leikata kesällä, mutta näillä mennään, eiköhän tuollaiset 25 vuotta vanhat omenapuut ole vielä junnu ikäisiä.

Raippaa
Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun sellainen taipuisa ohut oksa, on iskeytynyt silmille, korville, pitkin päälakea kuin keskiaikainen hyvin pitkään liotettu raippa kesken leikkauksen. Tuo kypärä on kyllä hyvä kapistus, kun kyseessä on tosissaan nuo taipuisat oksat.

Sen oksan napsahtaessa paljaalle iholle, suusta purkautuu ties mitä pakanallista, kirkkokuoroon sopimatonta tekstiä, jota kuunnellessa sataman ruusutkin punastuvat.

Päivän päätteeksi puiden juurille olikin kasautunut mukava määrä eri kokoisia oksia, isoimmista tuumasin poistavani kuoret myöhemmin ja tekeväni niistä savustus purua, ohuemmat lähtevät risujen keräys asemalle saattohoitoon.

Päivä 2.
Jäärouva pahalainen oli käynyt hivelemässä painepesuria jossain vaiheessa, lue: olin unohtanut sen pakkasilmaan. Kun oli kytkenyt vedet ja sähköt ja laittoi koneen käyntiin, se laski alleen suorastaan tulvimalla.
Jälleen ja taas kerran suusta purkautui sanallista ilmaisua ja itsensä moittimista, mitäs hittoa menit unohtamaan sen koneen ulos pakkaseen, tyhmästä ajatuksesta kärsi koko kone.

Eipä auttanut kuin viedä kone autotallin työpöydälle ja suorittaa aparaatin ruumiin avaus. Mitään repeämää ei näkynyt, joten laite oli vietävä taas ulos avattuna ja kytkeä taas vedet ja sähköt. Homma piti tehdä melkoisen varovasti, sähkö ja vesi kun ei oikein sovi samaan pussauskoppiin.

Kun ei näe niin ei näe
Eipä uskoisi kuinka paljon vettä voi tulla reiästä, halkeamasta, jota ei paljain silmin näe, no kyseessähän on sananmukaisesti painepesuri.
Tätä seuraavaa tekstiä ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä.

Onni onnettomuudessa on, että kone on Kärcher, kannettava kouraan, netti auki ja sukellus heidän sivustolleen. Nopeasti löysinkin kyseisen painepesurin yksityiskohtaiset räjäytyskuvat ja sieltä kuvien keskeltä sitten näkyikin tarvittava osa rikkoutuneen tilalle.
En ole koskaan kokenut tai nähnyt näin helppo käyttöistä ja yksityiskohtaisen hyvää varaosa ja tarvikemyynti sivustoa kuin tämä.

Päivä 3.
Pesuri jäi pöydälle odottamaan uutta ruumiinosaa ja ryhdyin vastaavasti tekemään, rakentamaan rouvalle kasvihuoneeseen istutuslaatikoita. Oli suorastaan ilo talven jälkeen levittää pihalle kaiken maailman aparaatit, sirkkelit, akkukoneet, suorakulmat, ruuvilaatikot jne.
Tuli tunne, että mitä enemmän tavaraa on, sitä paremmin homma hoituu. Kaitpa se on jokin äijä geeni.

Vaatimus tilaajalla oli, että laatikoiden tulisi olla lattiatasossa, tietyn kokoisia. Niihin oli tulossa kasvamaan erilaisia kurkkujen ja varsinkin tomaattien taimia, jotka kasvavat hyvin korkeiksi, toivottavasti ei kuitenkaan samoille mitoille kuin Jaakon pavunvarsi.
Illalla olikin aika olla sitten kasvihuoneen sisustus assistenttina, lähinnä ollen nosturi tai ainakin ajaen nosturin virkaa.

Päivä 4.
Tämä on se päivien päivä
Tänään se tapahtuu. meille tulee Mummin ja Vaarin pikku prinsessa Minttu, ensimmäistä kertaa yökylään. Valmisteluita on tehty jo jonkin aikaa, hankittu retkisänky ja paljon muuta tarpeellista tarpeistoa, valmistauduttu huolella.
Myönnän että hetki on aika tunteellinen, ilmapiiri väreilee pientä jännitystä, odotusta. Pieni tyttö on kyllä pystynyt kieputtamaan pikkurillinsä mummin ja vaarin ympärille. Se hymy sulattaa kyllä sydämen totaalisesti.

Täytyy sanoa, että tuolle pienelle tytölle on kehittynyt luja tahto, sitkeä sissi, kokeilee kääntymistä kaikin voimin, on vain päivistä kiinni koska se onnistuu. Toinen hetki on se, kun iskee nälkä, siinä on syytä liikkua valon nopeudella, hän ilmaisee erittäin nopeasti mielipiteensä, jos tarjoilu eli tuttipullo ole salamana nenun alla, siinä vaarikin lentää 😊

Päivä 5.
Multitaskausta, kun pikku neiti on ensin palautettu kotiinsa, alkaa ensin moottorisahan huolto, tulppa, ketjut minttiin, säätöjen tarkistus, yleinen kunnon tarkastus ja uudet liemet sisään. Sitten ryhdyttiin touhuilemaan niin putki- kuin sähköasentajana.
Tarkoitus oli asentaa kasvihuoneeseen automaattinen akkutoiminen ja aurinkoenergialla toimivan kastelujärjestelmä.

Jotenkin tuli mieleen, kun asensin letkuja, ammattikoulussa aikoinaan asennettavaksi tullut lämmityskattila ja sen järjestelmät ja vastaavasti sähköasentajaksi opiskellessa automaatio keskuksen asennus, nyt tosin mentiin hituvirralla.
Näppärä systeemi, ohjelmoitavat viikko ja päiväkohtaiset kasteluajat ja kestot, kuinka monta kertaa päivässä pumpataan vettä kasvualustaan jne, tuli laskettua litramäärä per vrk.

Kasvihuoneen taakse vielä neljänkymmenen litran saavi vesivarastoksi.
No nyt kait on aika juoda yksi kylmä virvoittava juoma ja istua kuistilla ja nauttia kevään saapumisesta.
Perusviikkoko, enpä tiedä mutta mukavaa kevään odotusta kaikille.

Soon moro vaan 😊